tiistai 1. marraskuuta 2022

Muutama muistiinpano Helsingin kirjamessuilta

Matti Kangaskoski, Saila Suosiluoto ja Meri Valkama Helsingin kirjamessujen Töölö-lavalla lauantaina 29.10.200 klo 11.00-11.30. Kuva: Suomen Kirjailijaliitto.

Helsingin kirjamessuilla Suomen Kirjailijaliiton 125-juhlavuoden kunniaksi Matti Kangaskoski haastatteli 40 vuotta sitten alalle tullutta, 20 vuotta sitten esikoisensa julkaissutta Saila Susiluotoa ja viime vuonna debytoinutta Meri Valkamaa siitä, millaista kirjailijan ammatissa työskentely on ollut eri aikoina. 

Kirjoitin muutaman liuskan muistoista, joita ehdittiin sivuta muutaman kerran. Sen sijaan muistiinpanoja itse esiintymisestä ei juuri ehdi tehdä. Päällimmäisenä jäi mieleen esikoiskirjailija Valkaman kuvaus siitä, miten kirjoittajan tänä päivänä on kilpailtava erottuakseen muista ja kuinka paljaaksi voi tuntea itsensä someajassa.

Nettiaika on muuttanut kirjailijan ja lukijoiden suhdetta. Neljäkymmentä vuotta sitten kritiikkiä julkaistiin päivälehdissä enemmän, mutta lukijat jäivät hiljaiseksi kansaksi. Toisaalta kriitikon rivit jäivät lopullisemmiksi tuomioiksi, kun päivälehtien kulttuuri- ja mielipideosastot eivät julkaisseet kommentteja, oikaisuja tai vastineita arvosteluihin.

Tänä päivänä kriitikolta voi puolustautua postauksella. Yhtä hyvin on vaikea välttyä lukijoiden mielipiteiltä kirjoista, olipa teosta luettu tai ei. Some ja lukuaikapalveluiden tähdittämät lukija-arviot ovat muuttaneet palautteen muotoa ja määrää, ja se maailma voi olla todella raaka. Ainakin Meri Valkama on kokenut niin.

Valkamalle oli jäänyt mieleen esimerkiksi Suomen Kuvalehden huhtikuussa julkaisema Jukka Viikilän haastattelu, jossa Viikilä mainitsi säpsähtävänsä hereille yöllä ja miettivänsä, onko Facebookin Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä taas haukuttu Taivaallista vastaanottoa.

Samaan teoksen vastaanottoa hämäävään suuntaan on viittonut Saila Susiluodon mielestä autofiktion "nousu". Mutta on myös yksi asia, joka ei ole muuttunut. Niin Susiluodon kuin oman muistini mukaan runokeikan palkkio on pysynyt samana. Esimeriksi messuilla kirjailijaliitto on tietääkseni ainoa ohjelmajärjestäjä, joka maksaa palkkaa kirjailijalle: 200 euroa esiintyjälle ja haastattelijalle 280 euroa puolen tunnin lavaesiintymisestä.

Omissa kommenteissani veikkasin, että suurin muutos on vauhdin kiihtyminen. Esikoista naputtelin Optima Elitellä (DDR). Nyt on kaksinkertaiset kuuntelunopeudet äänikirjoissa, sadasosasekunnit pörssissä, vuodessa ilmestyy 300-400 runokirjaa, joita kukaan ei lue. Vuonna 1985 ilmestyneen esikoiseni aikaan seitsemän tai kahdeksan pääkustantajan kautta kanonisoidut kokoelmat ehti lukea, painokset olivat 1 000–1 500 kappaletta, omakustanteita ilmestyi vähän ja esittävästä runoudesta puhui vain Suomen Lausujain Liitto.

Aikamme on sähköisen värinän lukuja, joiden varjossa paperi on elossa edustaen hiljaisuuden taloutta. ”Ruutu syö sähköä, kokoelmaan lataan energiaa,” kehittelimme teoriaa Kangaskosken kanssa keskustellessa ennen lavalle nousua, ja sain sanottua sen myös Töölö-lavan mikrofoniin.

Sanomatta jäivät valmistelemani puheenvuoron lopetussanat Ulla-Lena Lundberg Imagen 9/2022 haastattelusta:

"Olen koko elämäni seurannut ruotsinkielistä kirjallisuutta, ja nyt alan huomata, ettei se ole niin tärkeää. Hyvin pieni osa siitä on minulle merkityksellistä, ja mitä minä kirjoitan, ei ole merkityksellistä nuorille. Ehkä isoin asia vanhenemisessa on se, että kadottaa yhteyden nuoren polven kirjallisuuteen."

keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Näköalan valokuvat Kuopiossa ja Helsingissä

Rosebudin Helsingin myymälässä Sivullisessa valokuvanäyttely Näköala Haminavuorelle on esillä Runous-osastolla kirjamessuviikolla 24.10.–30.10.2022.

Ferdinand von Wrightin klassikkoteos Näköala Haminalahdelta (1853) on maalattu Haminavuorelta, josta sai nimensä valokuvarunojen kokoelma Näköala Haminavuorelle (2022).

Pari päivää ennen kuin ripustan näyttelyn kokoelman valokuvista Helsinkiin, esittelen Ferdin ja omaa näkemystäni Näköaloista Kuopiossa. Tervetuloa Rosebudin kotoisaan kauppahallin myymälään perjantaina 27.10. klo 17.00.

Ferdin yhdestä päivästä Haminalahden kartanossa kerrotaan romaanissa Taistelevat metsot (2020), josta puhutaan Kuopion kirjaston ja taidemuseon Taidekirjalukupiirissä tiistaina 25.10.klo 17.30  alkaen. Haminavuorella luonnosteltua ja kartanossa maalattua Näköalaa Haminalahdelle kuvaillaan Taistelevissa metsoissa kymmenen sivua (147–157) ja romaanin Jälkisanoissa (299–302, 320 –325).

Rosebudin Helsingin myymälässä Sivullisessa valokuvanäyttely Näköala Haminavuorelle on esillä kirjamessuviikolla 24.10.–12.11.2022. Messuilla esiinnyn lauantaina 29.10. klo 11.00 Suomen Kirjailijaliiton Töölö-lavalla ja klo 12.30 kustantaja Aviadorin osastolla 6n49.

Kirjailijaliiton 125-juhlavuoden kunniaksi Matti Kangaskoski keskustelee 40 vuotta sitten alalle tulleen Tossavaisen, 20 vuotta sitten esikoisensa julkaisseen Saila Susiluodon sekä viime vuonna debytoineen Meri Valkaman kanssa siitä, millaista kirjailijan ammatissa työskentely on ollut eri aikoina. 

tiistai 4. lokakuuta 2022

Erikoisoperaatio tuottaa erinomaisia sankarivainajia


Romaani Venäjän metsästäjät jatkuu Näköalan vastuun siirryttyä lukijalle. Niin jatkuvat myös Putinin erikoisoperaatiot, ja ensimmäisen julkisen palautteen valokuvarunojen kokoelmasta kirjoitti kuopiolainen kirjahipsteri ja toimittaja Aino-Maria Savolainen blogiinsa Amman lukuhetki (3.10.2022).

Vain yksi ugrituttavistani on uskaltanut viestiä Venäjältä sen verran, että tiedän hänen olevan hengissä. Ugritasavaltojen uutislähetykset suoltavat kyllä propagandaa minkä ennättävät. Se mitä pelättiin Suomalais-ugrilaisten kansojen V maailmankongressissa Hanti-Mansisjkissa 2008, kun Viron valtuuskunta presidentti Ilveksen johdolla marssi ulos Venäjän puheenvuoron jälkeen, on toteutunut.

Ja vaikka Krimin valtauksen jälkeen vuonna 2015 ”Putin ja Fidez opettivat oikeaa politiikkaa ugrikirjaílijoille” Palatonin rannalla, elettiin samassa toivossa kuin lapamato ja saksalaiset kaasuputkiensa kanssa. Tuskin Komissakaan kukaan enää vitsailee: ”Julistakaa te meille sota, niin me heti antaudumme Suomelle.”

Venäjän periferiasta lähteneiden, Ukrainan erikoisoperaatiossa kaatuneiden kuvia näytetään televisiossa varsin avoimesti. Päämiehet lausuvat muistosanoja harva se ilta ja päivisin paljastetaan sotilaiden muistolaattoja ja rintapatsaita. Katuja ja kouluja nimetään kilvan kaatuneiden muistoksi, äidit pyyhkivät kyyneleitään ja isät tarinoivat urheasta pojasta, joka antoi henkensä pienen, mutta mahtavan isänmaan puolesta.

Kaatuneista korkea arvoisimmille nimetään sotalaiva ja myönnetään Venäjän federaation sankarin arvonimi. Esimerkiksi Komiin näitä sankareita on jo saatu kaksi. Uutisissa asti surtuja kaatuneita oli keväällä Komissa 25, tänään kaksin- kolminkertaisesti vajaan miljoonan kansasta. Eivätkä lukuun sisälly mitättömät tapaukset, kuten kadonneet ja vangiksi jääneet.

Komin Vorkutaan asti on raahattu ukrainalaisia, jotka uutisoivat kiitollisuuttaan pohjoisen viimasta ja räntäsateesta. Yhtä hyvin kiitollisia ollaan Luhanskissa, kun komilaiset uusivat heidän vesi- ja lämmitysjärjestelmänsä, joita Ukraina ei kunnostanut miesmuistiin. Entä Komin omat ruosteiset putket, milloin ne hoidetaan niin, että z-sankareiden voitelijoita virvoittaisi juomakelpoinen vesi?

Ja missä kunnossa on Komin pääkaupungin Syktyvkarin jätevesilaitos, jota suomalaiset olivat rakentamassa, kuten kerrotaan Venäjän metsästäjien käsikirjoituksen sivulla 95:

Sisäministeriön seinässä kyltit sai lukea komiksi ja venäjäksi, aivan kuten laki määräsi ennen erikoisoperaatiota ja sen jälkeisessä maanpuolustuksellisten erityisoperaatioiden ajassa. Komin, Venäjän ja Novoimperiumin liput liehuivat pääoven päällä kipakassa tuulessa, joka puski joen suunnasta. Uuden rauhan vallan lipussa punaiset viisisakaraiset kiersivät kaksipäistä kotkaa samalla tavalla kuin Euroopan unionin keltaiset tähdet. Kellastuneen koivikon takaa haistoi hitaan veden, jota ei saanut juoda huolimatta siitä että suomalaiset olivat rakentamassa jätevesien puhdistuslaitosta. Se oli sitä Syktyvarin Joenkylän eikä Ust-Sysolskin aikaa.

torstai 15. syyskuuta 2022

Kirjailijan live art -tapahtuman neljäs päivä Kanttilassa

Kirjailijan live art -tapahtumassa Herra Tossavaisen antiviikko ei ole juuri löytynyt aikaa läppärille, työkalulle, jota olen raahannut Kanttilaan maanantaista torstaihin ja vielä huomenna. Perjantaina klo 18.00 pääsen siivoamaan näyttelyhuoneen ikkunasta antiviikkoni mainoksen ja laatikoimaan jäljelle jääneet antikirjani, työhuoneeseeni sopimattomat teokset, joita Kanttilan edestä Minna Canthin kadulta on voinut ottaa luettavakseen sen toivon varjolla, että piipahtaa myös valokuvarunojen näyttelyssä Näköala Haminavuorelle.

Kirjoja on lähtenyt kiertämään mukavasti ja liki joka toinen kierrättäjistä on kysynyt, maksaako tämä mitään. Ei ole maksanut eikä maksa; kysyjä on hoitanut virkansa käveltyään näyttelyyn ja aloitettuaan kyselyn.

Puhetta onkin riittänyt, niin tuttujen kuin tuntemattomien vierailijoiden kanssa. Näyttelyn esittelyllä olen useimmiten aloittanut ja sitten on jatkettu vaikkapa tiistaina alkaneen Anti-festivaaliin antiin; Antin infopistehän odottaa vain parin rakennuksen päässä hotelli Puijonsarvessa.

Muutaman omistuskirjoituksenkin olen päässyt laatimaan ja kerran tulkitsemaan Kaarin Laapotille ja Kaisa Törmäselle Näköalan runon ”Valokuva”. Runokukko Olavi Rytkönen sai Lordi-kirjansa ja selkäänsä poteva monialataiteilija Kaisla Pirkkalainen toi toisella vierailullaan yskää parantavia yrttejä omalta pastalta sekä kustantamonsa Laboratorio Fennican teoksen Eugenio Barban teatteriantropologian oppaan Paperista tehty kanootti (2015, suom. Peter Sebastian Lehtonen).

Kerran on tilattu mainosruno ja rautalampilaisen Pekkalan emännän Sinikan runoja viilasimme seuraava versiota varten. Hyvin on jäänyt mieleen myös toinen Näköalan ostaja, jonka sain huikattua kadun toiselta puolelta tupaan. Hän kertoi kerran suunnitelleensa Kanttilan ostamista, hankki sitten kulman takaa Kuninkaankadulta keltaisen kerrostalon.

Ohi on kävellyt niitäkin, jotka eivät kuulemma lue kirjoja, ja kaupungin tai valtakunnan päättäjiä ei ole näkynyt tungokseksi asti. Perjantaina on kuitenkin luvassa kansanedustaja Marko Kilven Kanttila-vierailu kahden puoluetoverin kanssa.

Median puolelta kulttuuritoimittaja Eeva Lankolainen teki jutun Savon Sanomiin ja tänään klo 14.40 toimittaja Juhani Forsman soittaa Yle Radio Savon suorasta lähetyksestä.

Näköalan esi- ja ensilukijoista runoilija Jyrki Heikkinen kävi kylässä ja kirjailija Marjo Heiskanen, jonka kanssa juhlimme yhteisjulkkarit Kanttilassa, osallistuu Hera Tossavaisen antiviikkoon livenä huomenna, perjantaina klo 16.00–18.00.

Kirjailijan live art -tapahtumassa romaanin kirjoittaminen on jäänyt yhteen aamupäivään, joten päätyötä päivystäminen ei juuri edistä. Aivan kuten edellisen viikon Aapelit aukiolla -teoksen avustamisen myös antiviikon rahoittaja on ollut Taiteen edistämiskeskuksen myöntämä kirjastoapuraha, joten jatkoa ajatellen tämä interaktiivinen, urbaani ja yhteisöllinen performance olisi varmaan parempi muotoilla osaksi Anti-festivaalin off-ohjelmistoa.

sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Herra Tossavaisen antiviikko Kanttilassa

 

Kirjailija Jouni Tossavainen esittelee näyttelyä Näköala Haminavuorelle Minna Canthin kotitalossa Kanttilassa maanantaista perjantaihin 12.–16. syyskuuta klo 12.00–18.00.

Herra Tossavaisen antiviikon näyttely liittyy valokuvarunojen kokoelmaan Näköala Haminavuorelle (Aviador 2022). Värivalokuvien lisäksi esillä on Tossavaisen aiemmissa runokokoelmissa julkaistuja mustavalkeita vedoksia.

Antiviikolla kirjailija on käytettävissä. Tossavainen valvoo näyttelyä, esittää runoja, kirjoittaa tilaustekstejä, antaa palautetta kirjoituksista, arvostelee (kirjat, teatteri, valokuva, kulttuuripolitiikka), myy teoksiaan ja lahjoittaa kirjoja, jotka eivät enää mahdu kirjailijan työhuoneeseen.

maanantai 29. elokuuta 2022

Näköala Haminavuorelle ensi näyttely Pekkalassa


Heti kun tervolainen valokuvaaja Pentti Vänskä luovutti Näköalan näyttelyn värivedokset, pidin pienen näyttelyn Pekkalassa, josta on mukana kuvia sekä sanoja valokuvarunojen kokoelmassa.

Näköalan ensi kappaleen luovutti kokoelman ulkoasusta vastaava graafikko Satu Enstdt kirjakauppa Sivullisessa Helsingissä, jossa esiinnyin Runokuun off-ohjelmistossa perjantaina 26.8.2022. Kuva: Satu Enstedt.

Kahden kokoelman julkkarit Kanttilassa 7.9.2022

 

Sitten viime päivittelyn valokuvarunokirja on tullut painosta, valokuvaaja Pentti Vänskä vedosti Kanttilan ensi näyttelyn kuvat Tervossa
 tosin laittelin kuvat esille jo Pekkalassa – ja Venäjä-romaanin toisen printin korjaukset on naputeltu talteen.

Näköalan Haminavuorelle ja Marjo Heiskasen kokoelman Omaa sukua (Siltala) kaksoisjulkkarit ovat Kanttilassa keskiviikkona 7. syyskuuta kello 17.00 alkaen. Kaupunginteatterilla on musikaalin ensi-ilta samana päivänä klo 19.00, joten etkot ehtii ottaa Kanttilassa. Luvassa on Marjon valitsemaa kuplivaa ja poikani Aleksin tarjoilemaa pientä purtavaa.

Kanttilassa avattava Näköalaan liittyvän valokuvanäyttely on auki 18. syyskuuta asti. Tulen valvomaan näyttelyä, joten sielläkin ehditään tavata – ja tuo jälkimmäinen viikkohan on Anti-viikko muutenkin. Omana lisäantina tarjoilen Kanttilan edessä kirjoja, joita voi ottaa mukaan ilmaiseksi tai tukea Kanttilan remonttia haluamalla summalla.

Omaa sukua voi ostaa 20 eurolla ja Näköalaa 30 eurolla. Kummankin kokoelman tuotosta osa menee Kanttilan kunnostuskassaan.

Kanttilan näyttelyn jälkeen Näköalan värivedoksia on esillä kirjakauppa Sivullisesssa Helsingin kirjamessujen aikaan.