Brittikonsultti Giles rahastaa Venäjä-vihalla

Keir Giles:
Venäjän ja sota jokaista vastaan,
suom. Kyösti Karvonen,
Docendo 2022.

”Tämä kannattaa kuunnella, painavaa tekstiä”, toteaa Mikko.

Sama tai toinen Mikko jatkaa: ”Todella hyvin kirjoitettu kirja. Aikamme yhdestä tärkeimmistä aiheista.”

Suurimpaan osaan äänikirjan kuuntelijoista brittiläisen Keir Gilesin retoriikka näyttää uponneen varauksitta. Vain muutama murisee näkökulman yksipuolisuudesta ja todistelun toisteisuudesta.

Mutta Gilesin Moskovan opit (2020) lukeneelle ja jonkun verran Venäjä-uutisointia seuranneelle uutta tietoa ei tule. Tämä ei siis ole tietokirja vaan rahastusyritys, joka näyttää onnistuvan erinomaisesti.

Kriitikko Oskari Onnisen kolumnin (Suomen Kuvalehti 3/2023, 13) mukaan konsultti Gilesin kirja oli loppuvuodesta kirjastojen varatuimpia ja joulukuun toiseksi kuunnelluin äänikirja. Mutta missään muualla kuin Suomessa myyntiyritys ei ole onnistunut yhtä hyvin.

Onninen löytää kaksi syytä suomalaisten luku- ja kuuntelutaidottomuuteen, jota muualla maailmassa ylistetään Venäjä-tiedon kokemusperäiseksi lähteeksi. Vuonna 2009 Giles oli tekemässä selvitystä Suomen Nato-jäsenyydestä ja toinen syy saattaa olla Osmo Soininvaaran blogikirjoitus Gilesin uutuudesta:

räikeästi yliampuva ja käyttää halpamaisia retorisia kikkoja soimatakseen Venäjää.

Mielenteveyspäivät Kuopion kaupunginkirjastossa

Mielenterveyspäivien alustusten päätteeksi voi sulkea silmänsä ja kuunnella 12 minuuttia kirjailijan puhetta. Ennen äänikirjaa "Tästä ajasta ja mielenterveydestä" puhuvat piispa Wille Riekkinen, dosentti Markku Myllykangas, kapellimestari Atso Almila ja kirjastotoimenjohtaja Päivi Savinainen. Mielenterveyspäivät alkoivat tiistaina Kuopion kaupunginkirjastossa ja päätöspäivä torstai avataan klo 12.00. "Tästä ajasta" puhutaan klo 15.00 alkaen. 

Muutama sana Savon puolesta ja kolme näyttelyä

Ajatus liikahtaa, kun kuvaa työstää. Joskus saa jopa sanan tai toisen, joka saattaa lähteä runon suuntaan. Runojen kirjoittamista ja valokuvaamista jatkan vedostamalla vuosina 1980–2005 kuvaamiani mustavalkeita filmejä.

Työsuunnitelmana on, että valmiissa mustavalkeassa kokoelmassa yhdistän kuvia ja sanoja yhtä hyvin kuin valokuvarunojen kokoelmissa Metsännenä (1990), Kuusikirja (2008) ja Näköala Haminavuorelle (2022).

Valokuvarunojen näyttely Näköala Haminavuorelle, jota laajennan uusilla mustavalkeilla valokuvarunoilla, on esillä Iisalmen kulttuurikeskuksessa 1.2.–3.3., Oulun kirjallisuuden talossa 3.3.–25.3. ja Tampereella Kulttuuritalo Laikussa 22.5.–4.6. 2023.

Yhden sanan valokuvarunossa Juice Leskinen Suonenjoella 1982.

Valokuvaruno "Vova-setä"

 

 

VOVA-SETÄ
Vjatšeslav Antonov

21. vuosisata on täällä,

maa on kyllästynyt sotiin

ja väestö vallanpitäjiin,

Euroopan unioni ei ole unioni,

Lähi-idässä vaikeroidaan.

 

Ja valtameren toisella puolella

presidentiltä varastettiin valta.

Ja meidänpä maata on pohjoisilta meriltä

eteläisille rajoille, Kuriilien saarilta

Itämeren rannoille.

 

Toivomme rauhaa päälle maan,

mutta jos ylipäällikön käsky

käy viimeiseen taisteluun,

olemme valmiina, Vova-setä!

 

Ja mitä minun sukupolvelle jää,

jos vartiomme pettää ja maamme katoaa?

Todelliset ystävämme ovat armeija ja laivasto,

muistot ystävyydestä ja isoisäni punatähti.

 

Me emme koskaan luovuta saaria samuraille,

Me puolustamme loppuun asti Kaliningradia,

Me suojelemme Sevastopolin ja Krimin tuleville polville

Ja Alaskan me palautamme Äitimaan syliin.

Vjatšeslav Antonov (Вячеслав Антонов): "Uncle Vova", 2017.

Valokuvaruno "Petroskoi 1982"

 

Valokuvaruno "Joulupuu 2022" ja Onni

Valokuvarunon "Joulupuu 2022" osana suurin osa vuoden 2022 pahvipakkauksista, joissa kustantajat useimmiten Kirjavälityksen kautta lähettivät kirjojaan valtion kirjallisuustoimikunnan jäsenelle Kuopioon.

Isommista kustantajista esimerkiksi Siltala ja Teos toimittivat muutamia kappaleita teoksistaan vain Taiteen edistämiskeskuksen Hakaniemen konttorille, josta niitä sai luettavakseen Helsingin-kokouksissa, mikäli ehti ensimmäisten joukossa valitsemaan – korona-ajassa tätäkään mahdollisuutta ei tietysti ollut.

Runon viimeisessä säeparissa viittaan T.S. Eliotin 2. miesääneen proosadialogissa Kallio-kuvaelman puhekuorot:

ja tuuli sanoo: ”Täällä asui kunnollisia jumalattomia ihmisiä:

heidän ainoana muistomerkkinään asfaltoitu tie

ja tuhat hukattua golfpalloa.”

(T.S. Eliot: Kootut runot, WSOY 2022, suom. Juha Silvo, 285)

Tekisi mieli runoilla, mutta kirjailijan marraskuu on muuta

Tekisi mieli runoilla kuin itse itsensä synnyttänyt voittaja:

 

Ylämäet ei riitä

niin hyvä kunto;

 

valehtelematta totiset

selät juoksevat vastaan.

 

Mutta kirjailijan syksy on muuta, valehtelematta. Runoilijaakin synkempi marraskuu on proosan kyntäjällä. Kansa päättää joululahjasta kaupassa ja kirjastossa, amatöörit mittailevat ammattilaisten työtä palkintoraadeissa. Myydystä kirjasta 3–4 euroa verotettavaa tekijälle, lainauksesta 31 senttiä ja raatien sattumat kuin haulikolla ammuttuja.

Pyssy kuin pyssy, kehno vertaus sota-ajassa. Ujostelematta asetta voi käyttää vain aikuinen pelimies taantuessaan poikuuteensa ruudun äärellä: ”Hahmo tokaisee minulle ’get good, son’ ja laukaisee kiväärinsä.” (Savon Sanomat 29.11.2022, 2)

Ovatko omat lukuni olleet haku- vai tarkkuusammuntaa selkenee seuraavassa muutossa. Neljänä vuotena kustantajat ovat lähettäneet valtion kirjallisuustoimikunnan jäsenelle kirjoja, joista noin sata jää työhuoneeseen. Moninkertainen määrä selaamalla luettuja ja kesken jääneitä on jatkanut matkaansa lahjoina, palkintoina ja kierrätyshyllyissä. 

Mutta, moniko sadasta jäljelle jääneestä jatkaa seuraavan työhuoneen kirjahyllyyn?

Neljä vuotta olen vältellyt varsinkin kotimaisten teosten julkista arvostelua, koska en halua kenellekään samanlaista kaksoisvaltaa, jota esimerkiksi entinen kriitikko käytti jakaessaan rahaa valtion kirjallisuustoimikunnassa ja toimiessaan samaan aikaan tuomarina Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelijana.

Neljään vuoteen mahtuu tuhansia luettuja anomuksia. Kun tekijät ja teokset eivät ole tuttuja muuten kuin mielikuvina, ensimmäinen vuosi on vaikein. Neljän vuoden jälkeen tietää, että on tullut tehtyä hyviäkin päätöksiä, ja ne kehnot muistaa paremmin. Naamatusten haukkuja on tullut vähän, tekstinäkin niukasti.

Vertaisarviointi ei ole täydellinen järjestelmä, mutta mikä olisi parempi. Esimerkiksi Taiteen edistämiskeskuksen kiireessä rakennettu ”poolijärjestelmä” korona-apurahoja jaettaessa on parhaillaan arvioitavissa, ja samanlaista kritiikkiä ja jatkuvaa kehittämistä vaatii vertaisarviointiin perustuva jakaminen.

Ensi vuonna Taiken anomusten lukijoille on luvattu jonkinlaista muuta korvausta kuin pelkät kokouspalkkiot. Sen sijaan muutosta ei ole tulossa kymmenen vuotta sitten hyväksyttyyn kulttuurilakiin, joka on ajanut alas alueellisten taidetoimikuntien toiminnan, aivan kuten lakia valmisteltaessa pelättiin, ja Taiken sisällä toimikuntien valtaa on keskitetty keskuksen johtajalle.

Vuonna 2023 valitaan uusi johtaja, hakijoita on yli kaksikymmentä. Ehkä hän saa taideneuvoston, toimikunnat ja opetusministeriön miettimään, olisiko myös Taikessa vertaisarviointiin sovellettavissa tieteen puolella pohditut kanssakulkijuuden ja yhdessäajattelun mahdollisuudet?

”Vertaisarviointi on siis tieteelle ja tutkimukselle välttämätöntä työtä, jota tehdään palkatta, usein näkymättömissä, ja jota ei arvosteta niin, että siitä olisi aidosti hyötyä esimerkiksi työnhaussa. Tämän ristiriidan voi muotoilla korostetusti niin, että vertaisarviointi on tekijöilleen merkityksellistä työtä, jota ei kuitenkaan tehdä vain kollegiaalisen yhteisön hoivaavassa sylissä vaan akateemisen kapitalismin, kilpailun ja julkaisuteollisuuden rattaissa…

Epäkohtien osoittamisen ohella hoivan käsite voi myös avata mahdollisuuksia toisin tekemiselle. Esimerkiksi Reeves [Madeleine] on ehdottanut, että vertaisarviointi hoivan käytäntönä voisi tarkoittaa arvioinnin käsittämistä affektiiviseksi ja suhteissa rakentavaksi kanssakulkijuudeksi… Tällöin arviointi ei olisikaan virheiden ja puutteiden osoittelua oletetusta neutraalista positiosta, vaan sellaista yhdessäajattelua kirjoittajan ja hänen tekstinsä kansa, joka näkisi tekstin mahdolliset ongelmat…”

( Ari Korhonen & Katariina Mäkinen: ”Vertaisarviointi – kuria vai hoivaa?”, Tiede & Edistys 3/2022).

Korjattu 5.12. Sanaston korvaus vuonna 2022 tilitetyistä vuoden 2021 lainoista ei ole 0,25 vaan 0,31 senttiä. Jaettavissa oli 8,6 miljoonaa, eikä yli 30 000 euron tilitystä jaeta.