Valokuvaruno "Vova-setä"

 

 

VOVA-SETÄ
Vjatšeslav Antonov

21. vuosisata on täällä,

maa on kyllästynyt sotiin

ja väestö vallanpitäjiin,

Euroopan unioni ei ole unioni,

Lähi-idässä vaikeroidaan.

 

Ja valtameren toisella puolella

presidentiltä varastettiin valta.

Ja meidänpä maata on pohjoisilta meriltä

eteläisille rajoille, Kuriilien saarilta

Itämeren rannoille.

 

Toivomme rauhaa päälle maan,

mutta jos ylipäällikön käsky

käy viimeiseen taisteluun,

olemme valmiina, Vova-setä!

 

Ja mitä minun sukupolvelle jää,

jos vartiomme pettää ja maamme katoaa?

Todelliset ystävämme ovat armeija ja laivasto,

muistot ystävyydestä ja isoisäni punatähti.

 

Me emme koskaan luovuta saaria samuraille,

Me puolustamme loppuun asti Kaliningradia,

Me suojelemme Sevastopolin ja Krimin tuleville polville

Ja Alaskan me palautamme Äitimaan syliin.

Vjatšeslav Antonov (Вячеслав Антонов): "Uncle Vova", 2017.

Valokuvaruno "Petroskoi 1982"

 

Valokuvaruno "Joulupuu 2022" ja Onni

Valokuvarunon "Joulupuu 2022" osana suurin osa vuoden 2022 pahvipakkauksista, joissa kustantajat useimmiten Kirjavälityksen kautta lähettivät kirjojaan valtion kirjallisuustoimikunnan jäsenelle Kuopioon.

Isommista kustantajista esimerkiksi Siltala ja Teos toimittivat muutamia kappaleita teoksistaan vain Taiteen edistämiskeskuksen Hakaniemen konttorille, josta niitä sai luettavakseen Helsingin-kokouksissa, mikäli ehti ensimmäisten joukossa valitsemaan – korona-ajassa tätäkään mahdollisuutta ei tietysti ollut.

Runon viimeisessä säeparissa viittaan T.S. Eliotin 2. miesääneen proosadialogissa Kallio-kuvaelman puhekuorot:

ja tuuli sanoo: ”Täällä asui kunnollisia jumalattomia ihmisiä:

heidän ainoana muistomerkkinään asfaltoitu tie

ja tuhat hukattua golfpalloa.”

(T.S. Eliot: Kootut runot, WSOY 2022, suom. Juha Silvo, 285)