Kerran kevättalvella kuuntelin, kun isä naputteli lankapuhelimeen numerot ja soittoääni muuttui vastaanottajan hälytysääneksi.
Hyvvee päevee, sanoo isä ja nainen vastaa, että päivee. Huutaa niin kovaa, että kuuluu läpi. Kun isä kysyy, vilkkuuko silmät, vastataan, että vilkkuu vaekka mitkä. Loistaakos otsa, isä tarkentaa, mutta sitä asiakas ei enää ymmärrä.
Saettako pietää, vae
aarinkooko otetaa? isä kysyy.
No semmosta sekä että, vastaa asiakas. Nythän tuo on vähän pilivee löytäny… Sillee vähä ruikki luntakii tuo
takatalavi…
Ettet kovin riähkänä
oo ollut, ettei tarvii enempi peitellä jäläkiä.
No entiijä, tuolla
kävin rakkoo pienentämässä. Eikö se Pekka Tiilikainen aekonaa selostana, kun
Riihiranta olj hiihtämässä, että rako pienenöö, rako pienenöö.
Liekkö tuo isontunu
sen minkä sait pienennettyä.
Tiijä tuota
mittoomata… Kävin minä kalassakkii.
Oot ollu sielläkii
sitte.
Yks iso kalakukko on
jo syöty ja vietii jo nuapuriinnii… Kaekkee pittää vähän niinku hapoja sieltä
tiältä aekasa kuluks.
Tulloopa viime
viikkonen asiakas mielee. Kun se on, en minä tiijä, onko se leskimies vae
poekamies, vua kova kalamies kuitennii, mutta sano että ei hän ossoo kalakukkoo
tehä. On kuitennii laittanut semmosii paistinvuokiin.
Patakukon tekköö.
Siihen voep laittaa taikinan tai sitten kannen.
Loppukaneeti olj, että
ei oo tuota tarvinnu viagroo ostoo.
Se on sitten oekee
sorttista läskiä suanu.
Asijasta toiseen, jos
männään, niin annetaanko tämän Avun jatkua?
Voe herranen aeka, kun
ei siihen tilalle oo oekee mittää. Ei niissä oo oikee mittää nuissa akkain
lehtilöissä sen enempöö kun siinä Avussakkaa.
No nii minäpäs laitan
tämän liikkeelle ja sitä kaikkea hyvvee mitä muut ovat sanoneet niin minä
toivotan sydämestäni.
No muut ei kun
haukkuu, eikä ota yhteyttä. Mutta joku lehtihän sais tulla, että jolloonnii
lukis sängyssä selällään, niin, oisko se pantava Apu kaiken varalta sittennii.
Tehhää tämmöne,
soitellaa sitte.
Hei, hei.
Iltapäiväkahvien
aikaan isälle erehtyy soittamaan myyjä, joka väittää puhuvansa Yhtyneiltä
Kuvalehdiltä. Ammattimyyjältä, joka saa yhteystietonsa lehtiyhtiöiltä, firman
nimissä esiintyminen on tietysti kiellettyä, mutta Megan soittotehtaassa numero
otetaan puhelinluettelosta ja sitten ruvetaan kyselemään osoitetta. Kun isä
esitteli tittelikseen nuuka ja väitti ”leskimiehen aina tarvitsevan seuroo”, hyvinkääläinen
megamyyjä ei ymmärtänyt vitsiä, vaan laittoi tulemaan Seuran osoitteella
Nuuka Tossavainen, 71640 Talluskylä.
Tämmöset alavireiset
pilaavat isän mielestä koko markkinoinnin. Kun sumeilematta jymäytetään, niin
joku mummorukka voi erehtyäkin, ei asiakas, ei ainakaan alle 90-vuotias.
”Viimeistään kun juop
kupin kahvia, niin se herree siihen, että no hyvänen aika, eihän neljä
kuukautta voi maksaa noin paljon.”
”Mutta kun lehen
myyjäks tai ylleesä myyjäks pääsee, kun mahasa suap kynnyksen yli.”
Firmoittain isän saama
osuus myyntihinnasta vaihtelee 45 prosentista nippa nappa siihen, että saa
puhelinkulut. Mutta palvelun kannalta sekin soitto on tehtävä. Ja parhaina
päivänä yli kymmenen tilausta tuleekin niin päin, että isälle soitetaan. Eli
yli tuhat vuosikertaa ja ne ovat erinomaisia asiakkaita, kun tietävät mitä
haluavat. Joskus soittaa ihan tuntemattomatkin sillä perusteella, että myö
tiijetään että teiltä suap halavalla lehtiä.
”Kun näissä
viikkolehissä on 17 erj hintoo, nii jos ne johonnii oppivat luottamaan, niin
kyllähän semmonen viesti männöö etteen päen. On aina ennennii männy.”
”Sillon kun se siltä
tuntuu, että ei huvita, ni se on parasta lähtee poikkee. Kyllä sen suap hyvän
tuulisenkin asiakkaan huonolle tuulelle, jos on ite nyreissään. Eli on oltava
hyvällä tuulella ja osattava kuunnella. Ei se ole tärkeetä mitä minä sanon,
vaan kuunnella näitä immeisiä.”
