Juha-Pekka Kilpiön arvostelusta maksan 14 euroa

Aivan erinomainen arvostelu Nuoressa Voimassa jyväskyläläiseltä Juha-Pekka Kilpiöltä Henry David Thoreaun esikoisesta. Viikon virran vietävänä (1849/2025) sain lainattua kirjastosta. Lukiessani Thoreaun omakustanteen suomennosta mietin postausta Kirjoittajan päiväkirjaan, mutta en saanut juonen päästä kiinni; muiden töiden sivussa kerä ei lähtenyt purkautumaan luonnostaan. 

Luulen myös, että Antti Immonen saa pontta suomennoksiinsa Kilpiön palautteesta. Aikoinaan Valtion kirjallisuustoimikunnassa käännösajatuksesta keskusteltiin, ja on ilo nähdä, että suurtyö on tehty eikä vain suunniteltu. Thoreaun tekstin kääntämisen vaikeuteen tutustuin Mainessa lukiessani esseekokoelmaa The Maine Woods (1988), ennen kuin kiipesin Thoreaun jalanjäljillä Katahdin-vuorelle.

Runo ”Katahdin mountain greatest mountain 15.–16.10.1994” julkaistiin kokoelmassa Arboreta (1995). Runosta ja vuorimatkan äänityksistäni leikattiin feature Thoreaun lähde (Yle 1997). Tietääkseni tuota 111-sivuista Ktaadn-esseetä ei ole suomennettu muilta osin kuin featuressani.

Valtion tukien kutistuessa Nuoren Voiman tilaushinta on peräti 56 euroa, mikä tuntuu neljästä numerosta kovalta. Mutta, jos tällaisia arvosteluja julkaistaan, pitänee jatkaa helsinkiläisnuorison sponsorina; Kuopion pääkirjaston lehtilukusalissa Suomen vanhinta kirjallisuuslehteä ei enää voi lukea.

Big Delete: 27 kiellettyä sanaa

  Monopolimainen mediakonglomeraatti Meta tottelee presidentti Trumpin määräyksiä. Tein tänään allgoritmi-testin. Vaihdoin Facebookissa samanaikaisesti profiilikuvan ja kansikuvaksi 27 Trumpin hallinnossa kiellettyä sanaa. Seitsemässä tunnissa profiilikuva tavoitti ainakin 90 katsojaa. Samassa ajassa kansikuvalle peukalonsa nosti vain 6 tykkääjää 1 792 kaveristani. Tämä ei ole enää sattumaa vaan sensuuria.  

Stop the presses: Venäjän metsästäjät lähti painoon

 

Kirjailija ja toimittaja Elisabeth Gilbert ei julkaise toistaiseksi Venäjälle sijoittuvaa romaaniaan The Snow Forest, jonka piti ilmestyä helmikuussa 2024. Siperialaisesta talvesta kertova erakkofiktio ei ilmesty, koska Gilbertin instapäivityksen mukaan hänen ukrainalaiset lukijansa eivät halua, että Venäjään liittyviä teoksia julkaistaan Putinin sodan aikana.

Romaani Venäjän metsästäjät lähti painoon eilen, joten pitäisikö painokoneet pysäyttää Virossa. Yhtä hyvin Puškinin synttärit olisi pitänyt jättää juhlimatta viime viikolla Valkeisenlammen rannan patsaalla Kuopiossa. Patsaan kaatamista esitettiin Suomi24-keskustelussa Krimin valtauksen jälkeen ja keskustelu jatkui Putinin sodan alettua Ukrainassa.

Ihme ja kumma, ja kiitos savolaisten, ettei rintakuvaa ole tiputettu jalustaltaan, ei edes töhritty.

Ja jos Gilbertin linjalla jatketaan, pitäisikö myös Venäjään liittyvien tietokirjojen julkaisemista lykätä toistaiseksi. Eikö nyt, tai viimeistään nyt, ole tarvetta ymmärrykselle siitä, miksi Putin venäläisten – ilmeisesti jopa enemmistön – mielestä saa tappaa naapureitaan?

En tiedä, vastaako Venäjän metsästäjät tuohonkaan kysymykseen. Tai, oliko se Gilbertinkään tarkoitus, kun Siperian-matka ja taustatutkimus jäivät tekemättä koronan takia.

Venäjän metsästäjiin sain ensimmäisiä viitteitä Amerikan-matkan jälkeen 1995. Jenkkikokemukset taustoittivat esikokoisromaania Koirastähti 1996, ja sen jälkeen jatkoin lännen sijasta itään päin matkustamista lähinnä M. A. Castrénin seuran tuella.

Viisi vuotta sitten kukaan ei ollut kiinnostunut Venäjä-romaanista. Kustantajat eivät edes vastanneet sähköposteihin. Niinpä tässä välissä ilmestyi toisia teoksia, ja jollain uskolla ja ystävien tuella sain pidettyä ideaa metsästysromaanista hengissä.

Entä, mitä vastaisin, jos nyt joku ystävällinen tai vihainen ukrainalainen laittaisi viestiä, että kannatan Putinia – eli olen ukrainalaisia vastaan – koska kirjoitin Venäjällä pääasiassa tapahtuvaa fiktiota 28 vuotta. Kaunokirjoituksen puolella plussaa saattaisi saada siitä, että romaani tapahtuu Putinin jälkeisessä ajassa.

Mutta kun en kerää pisteitä, päädyn puolustamaan tekijää aivan kuten toimitukset, jotka eivät saa luovuttaa juttujensa julkaisupäätöstä ulkopuoliselle. Jos lukijat alkavat päättää siitä, mitä kirjoitan ja saan ehkä julkaistua, häntä heiluttaa koiraa. Eli minkä lajin koira Gilbert on?