Putinin kanzallizhymni Gozudarztvennyi gimn Rozzijzkoi

Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z 

Hei, kiitos viest… Alyshia, Võ, Eli, Walter…

Hei, Facebook… Edelleen odotan vastausta… Onko Kirjoittajan päiväkirja yhteisönormien vastainen roskapos…

Hei ystävä Fbookin Messenger kiitos myös näistä viest...

 

On paljon sinkkunaisia tyttöjä, jotka…

Hei, Olen kii…

Millainen on työsi? Oletk…

Treffisivustot, web-kamera xxx, tuh…

Hei ystävä! Olem…

Hei, olen Veera Regelin, käy link…

Oletko yksin, mene ulos, mennään t…

Olen yksinäinen, ota min…

Hei ystävä. Olen vapaa ja pidän seks…

HEI, olen sinkkunainen, etsin ku…

tarvitsetko naista tyydyttämään sinua…

Haluan suuren ja pitkän valinnan !!...

hi my best friend, spend your time…

Katso alastonvideoni tästä varmast…

hei, pidän alasti. Haluan vahvan m…

haluatko tuntea pilluni? Odotan si…

Som single a milujem sex C…

Sehen, Ich trage keine Klamotten…

tervehys cher voir ma chatte et m…

Olen erittäin kaunis nainen…

Olen yksin tule kanssani v…

Katso video ilmaiseksi, ravista…

meine muschi so nass und i…

Hei, olen yhden sukupuolen nälkäi…

hei, oletko sinkku? Olen valmi…

Söpöjä tyttöjä! yleensä ki…

hei komea… lataan alastonkkuvian…

Saat heti yhteyden kuumiin video…

Minulla ei ole ystäviä, olen uusi tä…

Katso yksityinen kokoelm…

Valmis juttelema…

Olen kiimainen, tarvitsen seksi…

Etsitkö seksikästä miest…

Bonjour! Je suis sélibataire, tu…

Hej, jag är singel… jag behöver e…

Yksityinen verkkosivusto, katso ja…

Olen kiimainen ja tarvitsen sinua…

Hei, online-seksiä kanssani…

tuhma dating site, sluts klikka…

Edelleen odotan kommenttia… Onko Kirjoittajan päiväkirja rosk…

https://kirjoittajanpvk.blogspot.com/?fbclid=IwAR1j_oEWvuWvjjkjOqajbDWPYrVMBw6iWySF26cD-GpSP853VkhgPyb8Qhk

 

PS 

Ihmisenä et ole edes vastauksen arvoinen, mutta välittömästi kun siirsin yksityiskyselyni Fbookin business-puolelle ylläpitämäni Runopuulaakin kautta, sähköpostiin hyppäsi automaattiviesti. Entä Alyshia, Võ,  Eli, Walter…? Ovatko he ihm...

 Hi,

We've received your question and your reference number is 673664763883403. We aim to respond within 2 hours, but may take longer for cases submitted overnight. If you don't hear from us within that time, please check your spam folder.

In the meantime, to find detailed information related to Facebook Ads, visit the Facebook Business Help Center: https://www.facebook.com/business/help

We'll be in touch soon!

Note: Please make sure that you exclude Facebook's domains (support.facebook.com, fb.com) from your spam folder and rules to receive responses for your inquiry.

Sincerely,
Facebook Concierge Support

"Kenenkään ei tiedetty tutkivan Säisää"

 

Eino Säisän kalenterimerkintä SKS:n arkistosta: "Soitin illalla Helsinkiin Jukka Sipilälle. Oli taas humalassa. Mies vain juo ja pilaa minun elämäntyöni."

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto muistelee kirjailija Eino Säisää (1935–1988) fbookin postauksessaan, jota jaoin puolilta öin. Aamulla ensimmäinen kommentti oli tullut entiseltä Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitajalta Kai Ekholmilta, joka vastasi Oriveden opiston kirjastosta siihen aikaan, kun opiskelin kulttuurisihteeriksi:

”Muistan Säisän Kuhmon kirjoittajakurssilta 1973. Säyseä oli mies. Kaikilla trilogiatauti.” Ja tauti vain paheni, vastasin, Kukkivan roudan maat -sarjaan kertyi 2 x 3 osaa.

Sitten kommentoi Lapinlahdelta lähtenyt säveltäjä Pasi Lyytikäinen: ”Eino Säisän tuotanto on vaikuttanut ymmärrykseni elämästä ja kotiseudusta ehkä enemmän kuin mikään muu. Suuri kirjailija!”

SKS:n postauksessa on ennen näkemätön Matti Nokelaisen ottama kuva kirjailijasta. Viesti päättyy toteamukseen: ”Eino Säisän arkisto sijaitsee SKS:n arkiston kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmassa. Säisän tuotantoa on saatavilla SKS:n kirjastosta.”

Säisän aineistot loppuvat kuitenkin jo vuoteen 1980, jos Säisän leski tai tytär ei ole luovuttanut uutta tutkittavaa vuoden 2018 jälkeen. Siihen aikaan kirjoitin romaanin Kuoharit I-III:

”Kirjailijan luovuttamat aineistot loppuvat vuoteen 1980 eikä SKS:ssä tiedetty, kenen hallusta löytyvät loput. Epäiltiin, että ovat saattaneet palaakin. Oli nimittäin kerrottu, että jonkinlainen saunapalo olisi ollut. Kenenkään ei tiedetty tutkivan Säisää, viimeisiä kiinnostuneita oli ollut Einon papereita vastaan ottanut Kaarina Lampenius, joka oli jäänyt eläkkeelle 2001.

Kirjoittajanimeä Sala käyttänyt Lampenius tapasi Säisän Helsingissä kirjailijan saatua jonkin tunnustuksen ‒ ilmeisesti Suomen arvostelijoitten liiton Kritiikin kannukset, Lampenius muistelee sähköpostiviestissään. Tunnustuksen täytyy kuitenkin olla vuonna 1984 myönnetty Aleksis Kiven rahaston palkinto, Kritiikin kannukset Säisä sai jo vuonna 1965. Joka tapauksessa palkinnonjaon jälkeen kirjailija oli tullut yllättäen arkistoon ja pyysi käsikirjoituksiaan takaisin. Saatuaan juuri valmistuneen arkistoluettelon ja käytyään varastossa katsomassa luettelon mukaisia aineistoja Säisä oli ihastellut näkemäänsä ja sanonut, että nythän hänellä on aineistonsa paremmin käytettävissään kuin kotona.

Lampenius oli luvannut, että kirjailijalle lähetetään pyydettäessä kopiot kaikista hänen tarvitsemistaan papereista. Pian tämän jälkeen oli tullut tieto Säisän surullisesta poismenosta. Lampenius itse lähti paremmille arkistomaille keväällä 2017.”

PS 

Hyvä, että otin talteen nuo Ekholmin ja Lyytikäisen kommentit. Fbook poisti jälleen postaukseni, koska "julkaisusi on roskapostia koskevien yleisönormiemme vastainen". Fuckbook tarjoaa kuitenkin "yleensä mahdollisuuden pyytää tarkistusta ja jatkotoimenpiteisiin, jos päätöksemme on vaärä". 

Tarkistusta pyysin ilmeisesti oikeaa napukkaa painamalla. Katsotaan nyt, milloin fbookin tiedoissanikin näkyvä blogini on Metan mielestä jotain muuta kuin roskapostia. Ehkä se on sitäkin, mutta siitä tai fbookista huolimatta, lukijat näyttävät löytäneen tänne. 

Kommentteja vain uupuu; nehän loppuivat Kuvassa ja sanassakin muutama vuosi sitten, kun keskustelut siirtyivät näppärämmille alustoille. Ja nyt ollaan jo niin nopeita keskustelijoita, että tarinoista ei jää minkäänlaisia jälkiä.

Runoilijapatsas herättää tunteita, muttei kaadu

"City-maalaisen päiväkirja" Image 3/2022, 74.

Tänään toimittaja Heidi Kuosmasen juttua Puškinin patsaasta, josta kirjoitan lisää täällä. Savon Sanomien jutun uutisena se, että ei ole löytynyt yhtään haastateltavaa, joka haluaisi kaataa patsaan.

Eilen seisoin Vihtorin kassalla, kun juoksija Jari Hemmilä (s. 1959) soitti. Hemmilä piteli käsissään New Yorkin Lentävää suomalaista (2014) ja kyseli romaanin taustoista. Puhetta tuli myös Hannu Okkolasta, jota en ole tavannut Kuopiossa sitten Vänärin 4x1500 m piirinmestaruusviesteissä juostun kultamitalin.

Okkolan lisäksi Hemmilä on soitellut toiselle kuopiolaiselle juoksijasankarille Vesa Laukkaselle, joka Okkolan tapaan ei vaihtanut seuraansa Sisu-Veikkoja Vesannon Urheilijoihin vaan Viipurin Urheilijoihin.

Tervolaisena edustin Vesantoa, kiitos valmentaja Topi Simosen. Topin talliin siirryin, tai pääsin, kun aloitin lukion Vesannolla. 
                                                                                                                                             Savon Sanomat 23.3.2022, 2.                                                                                                                   
Varsinaisena asiana Hemmilällä oli hänen kolmas, juuri painoon lähtenyt juoksukirja, jonka hän halusi postittaaa Tampereelta Kuopioon. Pidetään koivet liikkeellä, totesimme puhelun päätteeksi. Tänään ennen puolta päivää sainkin vedeltyä ehkä kevään viimeisen luistelusuksilenkin eteläisellä Kallavedellä. Keli ja hankikantoa ei ainakaan tästä päivästä parane.

                                                                                                                                                             .

Miksi kääntäjän työ ohitetaan niin sujuvasti?

Uutisoidaan nyt täällä, kun valtamedia näyttää tänään ohittavan nämä ehdokkuudet yhtä sujuvasti kuin J. A. Hollo -raatilaisuuteni aikaan. Pestin perintönä Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto kutsui myös varsinaiseen palkintojen jakoon perjantaina 8.4. Klaus K Hotellin Rake-saliin (Bulevardi 2–4, Helsinki).

Kutsun sijasta, varsinkin kun en lähde Helsinkiin, haluaisin tietää, ketkä kuuluvat Hollo- ja Agricola-raateihin. Se ei selviä SKTL:n tiedotteesta, joka löytyy täältä, heti vaan avaamalla ja lukemalla raatien perustelut loppuun asti, vaikka useimmiten valinnat kertovat enemmän valitsijoista kuin kunkin vuoden teostarjonnasta.

Vuoden 2022 käännöspalkintojen valitsijat ovat:

Kriitikko-tietokirjailija Ville Hänninen, Suomen arvostelijain liitto ry:n nimeämä edustaja, suomentaja Tarja Härkönen, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n nimeämä edustaja, tutkija-tietokirjailija Elina Kahla, Suomen tietokirjailijat ry:n nimeämä edustaja, kriitikko Teemu Korpijärvi, Suomen arvostelijain liitto ry:n nimeämä edustaja, suomentaja Kari Koski, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n nimeämä edustaja sekä

suomentaja Kristiina Drews, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n nimeämä edustaja, kirjailija ja kriitikko Marissa Mehr, Suomen arvostelijain liitto ry:n nimeämä edustaja, kriitikko Markku Nivalainen, Suomen arvostelijain liitto ry:n nimeämä edustaja ja professori Liisa Tiittula, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n nimeämä edustaja. 

Ehdokkaina J. A. Hollon palkinnon saajaksi ovat: 

 

• Laura Lahdensuu, Tuomas Parsio ja Erika Ruonakoski Martina Reuterin toimittaman teoksen Miesvaltaa murtamassa. Varhaisten feministien filosofisia kirjoituksia (Gaudeamus) suomennoksesta, 

• Heta Rundgren ja Oscar Ortiz-Nieminen Gloria Anzaldúan teoksen Rajaseutu / La Frontera. Uuden mestizan kutsu (Tutkijaliitto) suomennoksesta, 

• Tommi Uschanov Wolfram Eilenbergerin teoksen Vapauden tuli. Filosofian pelastus synkkinä aikoina 1933–1943 (Siltala) suomennoksesta.  

 

Ehdokkaina Mikael Agricola -palkinnon saajaksi ovat: 

 

• Heikki Karjalainen Vladimir Nabokovin teoksen Väärin päin (Moebius) suomennoksesta, 

• Sari Karhulahti Richard Powersin teoksen Ikipuut (Gummerus) suomennoksesta, 

• Outi Menna Karin Smirnoffin teoksen Lähdin veljen luo (Tammi) suomennoksesta. 

Ferdinandin syntymästä 200 vuotta Minna Canthin päivänä

Ferdiä juhlitaan myös Kuopion pääkirjastossa.

Taiteilija Ferdinand von Wrightin (1822–1906) syntymästä on 200 vuotta 19. maaliskuusta 2022. Samana lauantaina juhlitaan myös kirjailija Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.

Kuopion maalaiskunnassa asuneen Ferdinandin juhlapäivää muistetaan Kuopiossa jo keskiviikkona 16.3. Taidemuseon  taidevartissa Ferdin elämästä ja teoksista alustaa Wrightin suvun päämies, professori Atte von Wright klo 13.00 alkaen.

Lauantain klo 14.00 taidevartissa Atte von Wright jatkaa juttua kahdesta taidemuseon Ihmisen kuva -näyttelyn teoksesta. Vuonna 1869 valmistunut Retkiseurue Haminalahdella on lainassa Nordean Taidesäätiön kokoelmasta ja Kesämaisema vuodelta 1880 kuuluu Fortumin Taidesäätiön omistukseen.

Aamupäivällä klo 11.00 Minna Canth Kuopio ry laskee kukat sekä Minnan että Ferdin haudoille. Kanttilassa nautitaan Minnan päivän kahveista, ja Minna Canthin Talo ry:n Pro Kanttila -tilaisuus järjestetään Oodi-kirjastossa Helsingissä klo 10.30–16.00. Tapahtumaa voi seurata myös YouTubessa, Kanttilassa studioemäntänä Jaana Turunen.

PS

Laavantaina 19. maaliskuuta on kuhtu myös Savon kielen seuran vuosjkokkookseen klo 11.00 Suokavun palavelutalossa (Maljalahdenkatu 7).

Ferdinand von Wright: Kesämaisema 1880, Fortumin Taidesäätiön kokoelma.

”Pari viime vuotta olimme suosineet fasistisia kampauksia”

Sotilaallisen eritysoperaation johtajalle lisää todisteita fasistien suosion kasvusta rappeutuvan, länsimaisen ja ei-ortodoksisen vastustajan joukoissa.

”Ilmassa täytyi olla jotakin outoa, koska pari viime vuotta olimme suosineet fasistisia kampauksia, ajaneet hiukset sivuilta siiliksi ja sukineet ne taakse rannetta nytkäyttäen. Se oli pelkkä visuaalinen vitsi, koska tokihan me nykyään tiedostimme kaiken paljon paremmin, niin, eivät kai kaikki aatteet olleet kytköksissä hiuksiin? Mutta samaan aikaan bambusoihdut kohosivat, aatteet tekivät paluuta ja toivat mukanaan kampaukset, joiden maine meidän oli tarkoitus palauttaa.

Ei kai vika ollut meidän? Koska nuo kampaukset tosiaan näyttävät todella upeilta.

▪ ▪ ▪

Hän oli paikalla, kun auto syöksyi väkijoukkoon natsien kokoontumisessa…”

(Patricia Lockwood Kukaan ei puhu tästä Tammi 2022, suom. Einari Aaltonen, 66–67)

Romaani luetuttaa toiseen kertaan. Ensi osasta voi nauttia kuin runokirjasta ja toisesta löytyy säe: ”Olen minä, koska oma koirani tunnistaa minut.”Yhtä hyvin fragmentaarisella runollisuudella alkaa Annie Ernauxin muistelmateos Vuodet (2021). Kirjailija John Lachesterin videohaastattelu Lockwoodin esikoisromaanista No One is Talking About This (2021). 

PS
Blogista Kuva ja sana tuli 61. hylätty esine sarjaan Hylättyjä esineitä 9. maaliskuuta 2022. Tässä blogissa vierailijoita ensimmäisenä päivänä kuusi.

Ukrainan sota riisuu pioneerityön naamiot

 

Kevään Venäjä-kirjoista ensimmäisenä varauksena sain luvun alle ex-poliitikko ja kansliapäällikkö Hannele Pokan Pioneerityötä (Siltala 2022). Suomen ympäristöyhteistyötä kerrataan virkamiehen perusteellisuudella ja kirjoittajan kuvat lisääntyvät kuvaliitteen loppua kohti.

Yhdessä yössä tältäkin lippostelulta riisuttiin naamiot Ukrainan sodan alettua 24.2.2022. Sota veti kuin korona maton alta nykyaikaan tekstinsä sijoittaneilta kirjoittajilta. Kirjailija Pauliina Vanhatalon sanoin on vain huonoja vaihtoehtoja:

"Joko tekstin maailman jättää ennalleen ja hyväksyy, että sen epätodellisuus paistaa läpi, tai sitten tuon maailman pistää nopeasti uusiksi ja toivoo, että etualalla pysyvät silti ne asiat, joista teoksen oli tarkoitus kertoa. Tilanteen käsittelyä vaikeuttaa se, että tapahtumista on kulunut liian vähän aikaa ja maailma ehtii muuttua vielä monta kertaa ennen kuin julkaisun hetki koittaa. Mitä maailmasta voi vielä sanoa varmuudella, ei mitään." (Tuntematon maailma, S&S 2021, 53.)

Kaksi muuta kevään kirjastovarausta ovat Pekka Lehtosen tietokirja Venäjä – myyttien ja utopioiden maa (Warelia 2022) ja Sami Tissarin romaani Krysa (Atena 2022).

Runokirjojen lisäksi en monesti tunnusta kerääväni kovin systemaattisesti mitään muuta maallista. Kirjaston lainauskuitit olen kuitenkin säilyttänyt. Venäjään liittyvää kirjallisuutta olen tietysti lukenut kymmeniä vuosia tietämättä, että joskus saattaa syntyä romaani Venäjän metsästäjät.

Edelleen kirja on kesken, mutta kustantaja on luvannut sen julkaista. Ehkä sekin päätös muuttuu, kun sota laajenee ja syksyn runokokoelma Näköala sulkeutuu useammin kuin avaa markkinoita? Lupasin kirjoittaa tämän teoksen viisivuotisella apurahalla 2017–2021, mutta hakemuksen sivusta tullut romaani Taistelevat metsot (2020) syntyi ensin.

Runotkin piti julkaista vain netissä. Niin lupasini apuraha-anomuksessa ja kokoelman Se mikä jäi sanomatta (Palladium 2016) takakannessa. Ja hyvin kelmi valehteli jälleen, koska kustannussopimuksen mukaan Näköala julkaistaan paperille painettuna syyskuuhun mennessä.

Kirjastosta 2017–2022 lainaamani Venäjä-romaaniin liittyvät kirjat listasin tänne. Ehkä listaan vielä senkin pahvilaatikollisen materiaalia, jota on kertynyt ensimmäisestä ugrikirjailijoiden tapaamisesta 1994 lähtien. Listätietoa tästä Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liitosta löytyy blogista AFUL. 

Mutta harvassa lienevät ne, joita kiinnostavat vielä romaanin ilmestyttyä Venäjän metsästäjiä varten tallettamani nettijutut ja pdf:t . Entä muistiinpanot ja valokuvat?

Pimenee, kun kirjoittaja joutuu muihin kuin päiväkirjatöihin

Naisten- ja hiihtolomaviikko alkaa lupaavasti, kun Aviadorin kevään ja syksyn 2022 katalogi tuli sähköpostiin kustantaja Vesa Tompurilta. Naiset etu- takakannessa, esikoisia ja konkareita, runoni Olli Heikkosen suomentaman liiviläisen runoantologian ja Hannu Salaman esikoisen uusinta- ja cd-levypainoksen välissä…

Heikkosen esikoismatkalla Venäjälle asuttiin samassa kämpässä Mordvassa. Esikoiskokoelman Puu balladin haudalla lainasin Tampereen vanhasta pääkirjastosta, jonka Aleksis Kiven patsaan viereisellä penkillä sain keskustella ensi kerran Salaman kanssa. (Sellaisen ihmeen kuin kirjailija olin kyllä jo nähnyt Oriveden opistossa, jossa Salamakin oli opiskellut.)

Sitten päivä pimeneekin, kun kirjoittaja joutuu muihin kuin päiväkirjatöihin. Kirjani esittelystä tapaan kolme ilmeisesti prosessin eri vaiheissa syntynyttä virhettä. Painoon korjaukset eivät ehdi, mutta voiko nettikatalogin tekstiä vielä remontoida? kyselen kustantajalta.

Ja jos remontointi vielä onnistuu, niin toisen löytää-verbin voisi korjata esim. sanalla tapasi (Portugalissa hän tapasi...). Katalogia ei ainakaan tällä hetkellä voi ladata kustantajan nettisivulta, joten ehkä tämä tästä vielä kirkastuu toisin kuin Ukrainan sota, joka jatkuu 12. päivää ja yötä, tänään ja huomenna.

Kolme korjausta

– Valokuvan ja runon yhteisteoksissa runoilija vaeltaa (verbi puuttuu) kotikaupunkinsa Kuopion järvimaisemassa, lapsuutensa Tervon metsissä, Euroopassa ja Venäjällä

– …satojen vuosien takaisista kiinalaisista tgai japanilaisista tankarunoilijoista.

– Tossavaisen paluu runouden pariin kahdeksan (po. kuuden) vuoden tauon jälkeen.

Me suomalaiset uskomme urheilun lisäksi huumoriin

Mitä sitä muuta kirjailija hyvänä päivänä tarvitsee kuin villiä mielikuvitusta, kirjoitustaitoa ja tosiasioiden tunnistamista faktoja tarkastamalla.

Entä tänään, kun villeintä on ikkunasta betoniseinän tuijottaminen, tekstiään ei edes tarvitse vilkaista järkälemäisiä virheitä löytääkseen ja fakta on, että on ihan sama mitä sinä sillä näppiksellä teet. Minkä todistaakin sekä oma että toisten tasan kahden kuukauden hiljaisuus fbookissa ja instassa.

Hiljaisuus ja hiljaisuus; eipä ole monta kertaa päivässä tarvinnut ihan itse päättää, millaisen vaihtokaupan on kulloinkin valmis tekemään teknologiafirmojen kanssa.

Kirjailija Pauliina Vanhatalo kirjoitti tästä jo viime vuonna omaelämäkertansa kolmannessa osassa, josta käsitän senkin, miten vähän tunnen ihmistä, vaikka olemme istuneet nokakkain ja ruudulla pian neljä vuotta valtion kirjallisuustoimikunnan kokouksissa:

"Kuvittelen etten reagoi, kun en tykkää enkä jaa eikä kukaan voi päätellä läsnäoloani mistään, mutta algoritmia ei niin vain huijata... Algoritmi ei paheksu, tuomitse tai arvota kiinnostustani, se haluaa minun vain jäävän siksi aikaa, että ehdin klikata auki vielä yhden jutun, ja sitten taas yhden... Haluan vain ymmärtää, selitän algoritmille, joka kuuntelee minua suopeasti niin kauan kun en poistu paikalta. Tahdon tietää, miten täällä pitäisi ihmisten mielestä elää." (Tuntematon maailma, S&S 2021, 41-42.)

Mutta oli sitä ongelmia olemassaolon suhteen ennen someaikaakin. Terttu Ervanne ei tiettävästi ole kirjailija, kirjoittaja kuitenkin, sillä hän ei poistunut fbookista hilja kättä, vaan julisti – kuten fbookissa tapana on: jääkää hyvästi hyväkkäät – laatimalla ilmoituksen Uuteen Suomeen:

”Kiellän kaikkia puhumasta minusta.”
(Suomesta saksittua 1956 –75, 20.)

Virkamies Nikotin, virassa oleva, kärsi eräässä virastossa

 ”Muutamia päiviä sitten oli kansliasihteeri Heikki Viitala ilmoittanut luopuvansa ehdokkuudesta III kaupunginjohtajan virkaan. ’Harkittuani antamaani suostumusta sosiaalisen apulaiskaupunginjohtajan vaalia varten olen tullut siihen tulokseen, että pystyn parhaiten edistämään Suomen ja Neuvostoliiton välistä yhteistyötä Kuopion läänissä nykyiseltä virkapaikaltani, jonka vuoksi kunnioittaen peruutan antamani suostumuksen’.” Savon Sanomat Kuopiosta. (Tauno Bergholm Suomesta saksittua 1955 –75 Otava 1976, 152.)

Savossa päin sanotaan, että Kuopion viimeiset puutalot pysyvät kasassa kanslianeuvos Heikki Viitalan (1943–2019) laatoittamalla tiellä. Laattojen lisäksi mikään vähäisempi saati merkittävämpi kulttuuriin liittyvä toimi ei edennyt Viitalan valtakaudella ilman kansliasihteerin (SKDL) myönteistä suhtautumista. 

Niin viimeisen päälle sihteeri hallitsi sekä kansliabyrokratian että Suomen ja Neuvostoliiton välisen yhteistyön.

Yhteistyön hedelmiä on Pihkovan kaupungille lahjoittama Puškinin patsas. Yhtä hyvin Valkeisenlammen rannalla saattaisi seisoa Lenin, jota neuvostoliittolaiset tarjosivat hyvän YYA-hengen vodkaakin vahvemmaksi tukipilariksi. Vastalahjaksi kuopiolaiset esittivät Kekkosta, mutta virkaoletettujen pidoissa päädyttiin Sibeliukseen.

Savon Sanomien kulttuuritoimittajana sain tutustua kansliasihteerin työskentelytapoihin sekä vastineiden että tupakansavun muodoissa. Kyseiset vaikutteet ilmenevät jossain määrin lyhytproosateokseen Sivullisia (2011) yhdessä sivullisessa, joka alkaa virkkeellä 

”Virkamies Nikotin, virassa oleva, kärsi eräässä olemattomassa virastossa”.

Ainakin kerran Viitala myönsi rahoitusta myös Puškinin syntymäpäivien juhliin, jotka aloitettiin patsaalla vuonna 1994. Vuoden tauon jälkeen Puppelin synttärit jatkuvat jälleen lauantaina 4. kesäkuuta 2022. Edellisistä synttäreistä vastasi oululainen Reijo Valta, tänä kesänä kuopiolainen runoilija Jyrki Heikkinen. Lisätietoa blogista Puškin : https://aleksandrpushkin.blogspot.com/

Ylivetokansi: Juhani Harri.

Ylivetokansi: Juhani Harri.

Esikoinen haisee kuin Pariisin viemärit

Suomesta saksitun lisäksi tapasin toisen ennen näkemättömän teoksen kirjaston poistohyllyllä. En tiennyt, että Pekka Parkkisen (1940–1992) esikoisteos oli romaani Kuu hehkuu vielä (Weilin + Göös 1965). Suomen Akatemian jäsenen, kirjailija Mika Waltarin ennen teoksen julkaisua antamassa lausunnossa, joka löytyy pehmeäkantisen etuliepeestä, todetaan Parkkisen teoksen parhaaksi ominaisuudeksi nuorekkaan kiihkeä intensiivisyys.

”Sen sanat tuntuvat toisinaan polttavan hitsausliekin tavoin tai haisevan kuin Pariisin viemärit.”

Näinkin Waltaria käytettiin, ja/tai hän halusi auttaa nuorempia Pariisin-kävijöitä, siinä vaiheessa kun kirjoittajan piti kiivetä joka päivä kirjoituskoneelle, mutta paperille ei saanut lyödyksi kirjaintakaan.

Otavan kirjallisuustiedossa (1990) runoilija Parkkisen esikoista esitellään ”beatsukupolven elämäntuntojen kuvaajana” ja ”myöhemmät teokset ovat pakinoivaa proosaa”. Lievetekstin ”rajun omaperäinen romaani” tarkoittaa käytännössä 13 osaan jaettua pötköä, jossa ei ole isoja kirjaimia, pilkkuja eikä pisteitä. 

Näillä raukoilla rajoilla en voi käsittää, miksi tutkija Markku Eskelinen on sivuttanut tämänkin teoksen perusteellisemman esittelyn Suomenkielisen proosakirjallisuuden historiassaan (2016). Saati, että olisi vaadittu uusintapainosta samalla tavalla kuin kirjailija Hans Selon laajasta tuotannosta!

Proosarunokokoelman Maisema on mielialan musiikkia (1989) jälkeen Parkkinen kuoli häkämyrkytyksen Vartiosaaren huvilamökin yläkerrassa. Runoilija Ilpo Tiihonen ehti remontoida samaa kauniisti ränsistynyttä mökkiä, jota kirjailijaliitto myöhemmin vuokraisi jäsenilleen. Sain nauttia liiton edusta muutamana kesänä, mutta lapsille en uskaltanut kertoa, minkä makuuhuoneen uunin pellin Pekka veti kiinni liian aikaisin.

Sivullisia (2011) 273–-274

Virkamies Nikotin, virassa oleva, kärsi eräässä virastossa. Tavallaan Nikotin oli hyvinkin älykäs mies, sillä nimittämällä virastonsa Savustamoksi, hän sai tupakoida kuin kotonaan. Muualla hän ei käynytkään, paitsi kirkossa. Siellä häntä nähtiin säännöllisesti. Kärsimys sekin. Nikotin eli tavallaan ja luettuaan viisi tai kuusi kirjaa hän piti tummaa pukua liivien kera työläisen merkkinä. Mitä sitten tästä työmiehestä? Eikö näitä syntisiä ollut Venäjän maa ja SAK pullollaan? Mitä erikoista siinä on, että virkamies tarkkailee toria Savustamonsa ikkunasta kuin toveri Kuusisen patsas Petroskoissa? Syynä oli kummallinen tapahtuma Hakaniemen torilla, jonne Etelärannan porvari erehtyi kerran tullakseen ryöstetyksi. Kuitenkin yhtenä yönä väitettiin torille ilmestyneen niin jykeviä elukoita, että kaupungineläinlääkäri muisteli patruunoita. Työntäen vakaat kärsänsä esiin torin alta, jossa alkuperäislaumaa ilmeisesti oli pysynyt hengissä, patruunat puhkesivat sellaiseen röhkimiseen, että lukutaitoiset kaikkosivat Nikotinin neuvottelemiin ystävyyskaupunkeihin. Nikotin tunsi Hakaniemensä ja sen alapuolen, jonne autot pitäisi piilottaa häiritsemästä hänen kiikarointiaan. Bussit haittasivat melkein yhtä paljon kuin ihmiset Pitkänsillan väärällä puolella. Muualta muuttaneet ja turistit, jopa Siperian kovat koulut käyneet, olivat nöyrtyneet äkkiä Hakaniemen demokraatin vapaudelle. Alle vartissa he tunsivat Nikotinin kiikaritähtäimen kuttittelevan selkäänsä toria ylittäessään. Toisaalta kumartamalla Savustamon ikkunalle torilta sai ostaa kalan ja ristin oikein päin vetäisemällä vaikka maailmanrauhan patsaan kanssa. Nikotinin hallitessa siis torinsa, kuten Pekka Tiilikainen kuluisan kiikarinsa, torin alapuoli oli helppo savustaa. Siihen loppui patruunoiden röhkiminen ja sikatalous. Nyt joku voi kysyä, onko tuosta uutiseksi, jos virkamies kaasuttaa sukupuuttoon muutenkin kuohitut patruunat. Eipä ole, mutta historiaan jää keksintö, jonka Nikotin teki tuhotakseen tulevien sikojen geenit. Nikotinin sanakeksinnön ansiosta yksikään junttisika ei pääse virastoihin saati yksityisyrittäjän valtiollistettuun kravattivihreän virkaan. Sikakeksintö käy yhdellä sanalla, ja sillä sanalla virastopyrkyri siinä missä muutkin vierasmaalaiset kaatuvat, suihkutetaan ja tuhkataan. Keksinnön testaamiseksi tarvittiin yhtä patruunaa, ja kun häntä ei saatu kiinni, kokeiltiin ensin savolaista, sitten intiaania ja neekeriä. Harva osasi taivuttaa sanan mude kuten made. Keksinnöstään kertyvät tulot lapseton Nikotin testamenttasi Kuuban työläisnaisille, jotka väsymättä hierovat reisiään vasten hänen rakastamiaan sikareita.