Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z
"Kirjoittajan päiväkirja" jatkaa siitä, mihin blogi "Kuva ja sana" (2021–2007) päättyi
keskiviikko 30. maaliskuuta 2022
Putinin kanzallizhymni Gozudarztvennyi gimn Rozzijzkoi
Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z Z
Hei, kiitos viest… Alyshia, Võ, Eli, Walter…
Hei, Facebook… Edelleen odotan vastausta… Onko Kirjoittajan päiväkirja yhteisönormien vastainen roskapos…
Hei ystävä Fbookin Messenger kiitos myös näistä viest...
On paljon sinkkunaisia tyttöjä,
jotka…
Hei, Olen kii…
Millainen on työsi? Oletk…
Treffisivustot, web-kamera xxx,
tuh…
Hei ystävä! Olem…
Hei, olen Veera Regelin, käy
link…
Oletko yksin, mene ulos, mennään
t…
Olen yksinäinen, ota min…
Hei ystävä. Olen vapaa ja pidän
seks…
HEI, olen sinkkunainen, etsin ku…
tarvitsetko naista tyydyttämään
sinua…
Haluan suuren ja pitkän valinnan
!!...
hi my best friend, spend your
time…
Katso alastonvideoni tästä
varmast…
hei, pidän alasti. Haluan vahvan
m…
haluatko tuntea pilluni? Odotan
si…
Som single a milujem sex C…
Sehen, Ich trage keine Klamotten…
tervehys cher voir ma chatte et
m…
Olen erittäin kaunis nainen…
Olen yksin tule kanssani v…
Katso video ilmaiseksi, ravista…
meine muschi so nass und i…
Hei, olen yhden sukupuolen
nälkäi…
hei, oletko sinkku? Olen valmi…
Söpöjä tyttöjä! yleensä ki…
hei komea… lataan alastonkkuvian…
Saat heti yhteyden kuumiin video…
Minulla ei ole ystäviä, olen
uusi tä…
Katso yksityinen kokoelm…
Valmis juttelema…
Olen kiimainen, tarvitsen seksi…
Etsitkö seksikästä miest…
Bonjour! Je suis sélibataire, tu…
Hej, jag är singel… jag behöver
e…
Yksityinen verkkosivusto, katso
ja…
Olen kiimainen ja tarvitsen sinua…
Hei, online-seksiä kanssani…
tuhma dating site, sluts klikka…
Edelleen odotan kommenttia… Onko Kirjoittajan päiväkirja rosk…
In the meantime, to find detailed information related to Facebook Ads, visit the Facebook Business Help Center: https://www.facebook.com/busin
We'll be in touch soon!
Note: Please make sure that you exclude Facebook's domains (support.facebook.com, fb.com) from your spam folder and rules to receive responses for your inquiry.
Sincerely,
Facebook Concierge Support
lauantai 26. maaliskuuta 2022
"Kenenkään ei tiedetty tutkivan Säisää"
Eino Säisän kalenterimerkintä SKS:n arkistosta: "Soitin illalla Helsinkiin Jukka Sipilälle. Oli taas humalassa. Mies vain juo ja pilaa minun elämäntyöni."
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto muistelee kirjailija Eino Säisää (1935–1988) fbookin postauksessaan, jota jaoin puolilta öin. Aamulla ensimmäinen kommentti oli tullut entiseltä Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitajalta Kai Ekholmilta, joka vastasi Oriveden opiston kirjastosta siihen aikaan, kun opiskelin kulttuurisihteeriksi:
”Muistan
Säisän Kuhmon kirjoittajakurssilta 1973. Säyseä oli mies. Kaikilla
trilogiatauti.” Ja tauti vain paheni, vastasin, Kukkivan roudan maat
-sarjaan kertyi 2 x 3 osaa.
Sitten
kommentoi Lapinlahdelta lähtenyt säveltäjä Pasi Lyytikäinen: ”Eino
Säisän tuotanto on vaikuttanut ymmärrykseni elämästä ja kotiseudusta ehkä enemmän
kuin mikään muu. Suuri kirjailija!”
SKS:n postauksessa on ennen näkemätön Matti Nokelaisen ottama kuva kirjailijasta. Viesti päättyy toteamukseen: ”Eino Säisän arkisto sijaitsee SKS:n arkiston kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmassa. Säisän tuotantoa on saatavilla SKS:n kirjastosta.”
Säisän
aineistot loppuvat kuitenkin jo vuoteen 1980, jos Säisän leski tai tytär ei ole
luovuttanut uutta tutkittavaa vuoden 2018 jälkeen. Siihen aikaan kirjoitin
romaanin Kuoharit I-III:
”Kirjailijan luovuttamat aineistot loppuvat vuoteen 1980 eikä SKS:ssä tiedetty, kenen hallusta löytyvät loput. Epäiltiin, että ovat saattaneet palaakin. Oli nimittäin kerrottu, että jonkinlainen saunapalo olisi ollut. Kenenkään ei tiedetty tutkivan Säisää, viimeisiä kiinnostuneita oli ollut Einon papereita vastaan ottanut Kaarina Lampenius, joka oli jäänyt eläkkeelle 2001.
Kirjoittajanimeä Sala
käyttänyt Lampenius tapasi Säisän Helsingissä kirjailijan saatua jonkin
tunnustuksen ‒ ilmeisesti Suomen arvostelijoitten liiton Kritiikin kannukset,
Lampenius muistelee sähköpostiviestissään. Tunnustuksen täytyy kuitenkin olla
vuonna 1984 myönnetty Aleksis Kiven rahaston palkinto, Kritiikin kannukset
Säisä sai jo vuonna 1965. Joka tapauksessa palkinnonjaon jälkeen kirjailija oli
tullut yllättäen arkistoon ja pyysi käsikirjoituksiaan takaisin. Saatuaan juuri
valmistuneen arkistoluettelon ja käytyään varastossa katsomassa luettelon
mukaisia aineistoja Säisä oli ihastellut näkemäänsä ja sanonut, että nythän
hänellä on aineistonsa paremmin käytettävissään kuin kotona.
Lampenius oli luvannut,
että kirjailijalle lähetetään pyydettäessä kopiot kaikista hänen
tarvitsemistaan papereista. Pian tämän jälkeen oli tullut tieto Säisän
surullisesta poismenosta. Lampenius itse lähti paremmille arkistomaille
keväällä 2017.”
PS
Hyvä, että otin talteen nuo Ekholmin ja Lyytikäisen kommentit. Fbook poisti jälleen postaukseni, koska "julkaisusi on roskapostia koskevien yleisönormiemme vastainen". Fuckbook tarjoaa kuitenkin "yleensä mahdollisuuden pyytää tarkistusta ja jatkotoimenpiteisiin, jos päätöksemme on vaärä".
Tarkistusta pyysin ilmeisesti oikeaa napukkaa painamalla. Katsotaan nyt, milloin fbookin tiedoissanikin näkyvä blogini on Metan mielestä jotain muuta kuin roskapostia. Ehkä se on sitäkin, mutta siitä tai fbookista huolimatta, lukijat näyttävät löytäneen tänne.
Kommentteja vain uupuu; nehän loppuivat Kuvassa ja sanassakin muutama vuosi sitten, kun keskustelut siirtyivät näppärämmille alustoille. Ja nyt ollaan jo niin nopeita keskustelijoita, että tarinoista ei jää minkäänlaisia jälkiä.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2022
Runoilijapatsas herättää tunteita, muttei kaadu
"City-maalaisen päiväkirja" Image 3/2022, 74.
Tänään toimittaja Heidi Kuosmasen juttua Puškinin patsaasta, josta kirjoitan lisää täällä. Savon Sanomien jutun uutisena se, että ei ole löytynyt yhtään haastateltavaa, joka haluaisi kaataa patsaan.
Eilen seisoin Vihtorin kassalla, kun juoksija Jari Hemmilä (s. 1959) soitti. Hemmilä piteli käsissään New Yorkin Lentävää suomalaista (2014) ja kyseli romaanin taustoista. Puhetta tuli myös Hannu Okkolasta, jota en ole tavannut Kuopiossa sitten Vänärin 4x1500 m piirinmestaruusviesteissä juostun kultamitalin.
Okkolan lisäksi Hemmilä on soitellut toiselle kuopiolaiselle juoksijasankarille Vesa Laukkaselle, joka
Okkolan tapaan ei vaihtanut seuraansa Sisu-Veikkoja Vesannon Urheilijoihin vaan
Viipurin Urheilijoihin.
Tervolaisena edustin Vesantoa,
kiitos valmentaja Topi Simosen. Topin talliin siirryin, tai pääsin, kun
aloitin lukion Vesannolla.
Savon Sanomat 23.3.2022, 2.
Varsinaisena asiana Hemmilällä oli hänen kolmas, juuri painoon lähtenyt juoksukirja, jonka hän halusi postittaaa Tampereelta Kuopioon. Pidetään koivet liikkeellä, totesimme puhelun päätteeksi. Tänään ennen puolta päivää sainkin vedeltyä ehkä kevään viimeisen luistelusuksilenkin eteläisellä Kallavedellä. Keli ja hankikantoa ei ainakaan tästä päivästä parane.
.
perjantai 18. maaliskuuta 2022
Miksi kääntäjän työ ohitetaan niin sujuvasti?
Uutisoidaan nyt täällä, kun valtamedia näyttää tänään ohittavan nämä ehdokkuudet yhtä sujuvasti kuin J. A. Hollo -raatilaisuuteni aikaan. Pestin perintönä Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto kutsui myös varsinaiseen palkintojen jakoon perjantaina 8.4. Klaus K Hotellin Rake-saliin (Bulevardi 2–4, Helsinki).
Kutsun sijasta, varsinkin kun en lähde Helsinkiin, haluaisin tietää, ketkä kuuluvat Hollo- ja Agricola-raateihin. Se ei selviä SKTL:n tiedotteesta, joka löytyy täältä, heti vaan avaamalla ja lukemalla raatien perustelut loppuun asti, vaikka useimmiten valinnat kertovat enemmän valitsijoista kuin kunkin vuoden teostarjonnasta.
Vuoden 2022 käännöspalkintojen valitsijat ovat:
Kriitikko-tietokirjailija
Ville Hänninen, Suomen arvostelijain liitto ry:n nimeämä edustaja, suomentaja
Tarja Härkönen, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n nimeämä
edustaja, tutkija-tietokirjailija Elina Kahla, Suomen tietokirjailijat
ry:n nimeämä edustaja, kriitikko Teemu Korpijärvi, Suomen arvostelijain
liitto ry:n nimeämä edustaja, suomentaja Kari Koski, Suomen kääntäjien
ja tulkkien liitto ry:n nimeämä edustaja sekä
Ehdokkaina J. A. Hollon palkinnon saajaksi ovat:
• Laura Lahdensuu, Tuomas
Parsio ja Erika Ruonakoski Martina Reuterin toimittaman
teoksen Miesvaltaa murtamassa. Varhaisten feministien filosofisia
kirjoituksia (Gaudeamus) suomennoksesta,
• Heta Rundgren ja Oscar
Ortiz-Nieminen Gloria Anzaldúan teoksen Rajaseutu / La
Frontera. Uuden mestizan kutsu (Tutkijaliitto) suomennoksesta,
• Tommi Uschanov
Wolfram Eilenbergerin teoksen Vapauden tuli. Filosofian pelastus
synkkinä aikoina 1933–1943 (Siltala) suomennoksesta.
Ehdokkaina Mikael Agricola -palkinnon saajaksi ovat:
• Heikki Karjalainen
Vladimir Nabokovin teoksen Väärin päin (Moebius)
suomennoksesta,
• Sari Karhulahti
Richard Powersin teoksen Ikipuut (Gummerus)
suomennoksesta,
• Outi Menna Karin
Smirnoffin teoksen Lähdin veljen luo (Tammi)
suomennoksesta.
tiistai 15. maaliskuuta 2022
Ferdinandin syntymästä 200 vuotta Minna Canthin päivänä
Ferdiä juhlitaan myös Kuopion pääkirjastossa.
Taiteilija Ferdinand von Wrightin (1822–1906) syntymästä on 200 vuotta 19. maaliskuusta 2022. Samana lauantaina juhlitaan myös kirjailija Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.
Kuopion maalaiskunnassa asuneen Ferdinandin juhlapäivää muistetaan Kuopiossa jo keskiviikkona 16.3. Taidemuseon taidevartissa Ferdin elämästä ja teoksista alustaa Wrightin suvun päämies, professori Atte von Wright klo 13.00 alkaen.
Lauantain
klo 14.00 taidevartissa Atte von Wright jatkaa juttua kahdesta taidemuseon Ihmisen
kuva -näyttelyn teoksesta. Vuonna 1869 valmistunut Retkiseurue
Haminalahdella on lainassa Nordean Taidesäätiön kokoelmasta ja Kesämaisema
vuodelta 1880 kuuluu Fortumin Taidesäätiön omistukseen.
Aamupäivällä klo 11.00 Minna Canth Kuopio ry laskee kukat sekä Minnan että Ferdin haudoille. Kanttilassa nautitaan Minnan päivän kahveista, ja Minna Canthin Talo ry:n Pro Kanttila -tilaisuus järjestetään Oodi-kirjastossa Helsingissä klo 10.30–16.00. Tapahtumaa voi seurata myös YouTubessa, Kanttilassa studioemäntänä Jaana Turunen.
PS
Laavantaina 19. maaliskuuta on kuhtu myös Savon kielen seuran vuosjkokkookseen klo 11.00 Suokavun palavelutalossa (Maljalahdenkatu 7).
Ferdinand von Wright: Kesämaisema 1880, Fortumin Taidesäätiön kokoelma.
maanantai 14. maaliskuuta 2022
”Pari viime vuotta olimme suosineet fasistisia kampauksia”
Sotilaallisen
eritysoperaation johtajalle lisää todisteita fasistien suosion kasvusta rappeutuvan,
länsimaisen ja ei-ortodoksisen vastustajan joukoissa.
”Ilmassa
täytyi olla jotakin outoa, koska pari viime vuotta olimme suosineet fasistisia
kampauksia, ajaneet hiukset sivuilta siiliksi ja sukineet ne taakse rannetta nytkäyttäen.
Se oli pelkkä visuaalinen vitsi, koska tokihan me nykyään tiedostimme kaiken
paljon paremmin, niin, eivät kai kaikki aatteet olleet kytköksissä hiuksiin?
Mutta samaan aikaan bambusoihdut kohosivat, aatteet tekivät paluuta ja toivat
mukanaan kampaukset, joiden maine meidän oli tarkoitus palauttaa.
Ei
kai vika ollut meidän? Koska nuo kampaukset tosiaan näyttävät todella upeilta.
▪ ▪ ▪
Hän
oli paikalla, kun auto syöksyi väkijoukkoon natsien kokoontumisessa…”
(Patricia
Lockwood Kukaan ei puhu tästä Tammi 2022, suom. Einari Aaltonen,
66–67)
Romaani luetuttaa toiseen kertaan. Ensi osasta voi nauttia kuin runokirjasta ja toisesta löytyy säe: ”Olen minä, koska oma koirani tunnistaa minut.”Yhtä hyvin fragmentaarisella runollisuudella alkaa Annie Ernauxin muistelmateos Vuodet (2021). Kirjailija John Lachesterin videohaastattelu Lockwoodin esikoisromaanista No One is Talking About This (2021).
PS
Blogista
Kuva ja sana tuli 61. hylätty esine sarjaan Hylättyjä esineitä 9. maaliskuuta
2022. Tässä blogissa vierailijoita ensimmäisenä päivänä kuusi.
tiistai 8. maaliskuuta 2022
Ukrainan sota riisuu pioneerityön naamiot
Kevään
Venäjä-kirjoista ensimmäisenä varauksena sain luvun alle ex-poliitikko ja kansliapäällikkö
Hannele Pokan Pioneerityötä (Siltala 2022). Suomen
ympäristöyhteistyötä kerrataan virkamiehen perusteellisuudella ja kirjoittajan kuvat
lisääntyvät kuvaliitteen loppua kohti.
Yhdessä
yössä tältäkin lippostelulta riisuttiin naamiot Ukrainan sodan alettua
24.2.2022. Sota veti kuin korona maton alta nykyaikaan tekstinsä sijoittaneilta kirjoittajilta. Kirjailija Pauliina Vanhatalon sanoin on vain huonoja vaihtoehtoja:
"Joko tekstin maailman jättää ennalleen ja hyväksyy, että sen epätodellisuus paistaa läpi, tai sitten tuon maailman pistää nopeasti uusiksi ja toivoo, että etualalla pysyvät silti ne asiat, joista teoksen oli tarkoitus kertoa. Tilanteen käsittelyä vaikeuttaa se, että tapahtumista on kulunut liian vähän aikaa ja maailma ehtii muuttua vielä monta kertaa ennen kuin julkaisun hetki koittaa. Mitä maailmasta voi vielä sanoa varmuudella, ei mitään." (Tuntematon maailma, S&S 2021, 53.)
Kaksi
muuta kevään kirjastovarausta ovat Pekka Lehtosen tietokirja Venäjä –
myyttien ja utopioiden maa (Warelia 2022) ja Sami Tissarin romaani Krysa
(Atena 2022).
Runokirjojen
lisäksi en monesti tunnusta kerääväni kovin systemaattisesti mitään
muuta maallista. Kirjaston lainauskuitit olen kuitenkin säilyttänyt. Venäjään liittyvää
kirjallisuutta olen tietysti lukenut kymmeniä vuosia tietämättä, että joskus
saattaa syntyä romaani Venäjän metsästäjät.
Edelleen
kirja on kesken, mutta kustantaja on luvannut sen julkaista. Ehkä sekin päätös muuttuu,
kun sota laajenee ja syksyn runokokoelma Näköala sulkeutuu useammin kuin avaa markkinoita? Lupasin kirjoittaa tämän teoksen viisivuotisella apurahalla 2017–2021,
mutta hakemuksen sivusta tullut romaani Taistelevat metsot (2020) syntyi
ensin.
Runotkin
piti julkaista vain netissä. Niin lupasini apuraha-anomuksessa ja kokoelman Se mikä
jäi sanomatta (Palladium 2016) takakannessa. Ja hyvin kelmi valehteli jälleen, koska kustannussopimuksen
mukaan Näköala julkaistaan paperille painettuna syyskuuhun mennessä.
Kirjastosta 2017–2022 lainaamani Venäjä-romaaniin liittyvät kirjat listasin tänne. Ehkä listaan vielä senkin pahvilaatikollisen materiaalia, jota on kertynyt ensimmäisestä ugrikirjailijoiden tapaamisesta 1994 lähtien. Listätietoa tästä Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liitosta löytyy blogista AFUL.
Mutta harvassa lienevät ne, joita
kiinnostavat vielä romaanin ilmestyttyä Venäjän metsästäjiä varten tallettamani nettijutut ja pdf:t . Entä muistiinpanot ja valokuvat?
maanantai 7. maaliskuuta 2022
Pimenee, kun kirjoittaja joutuu muihin kuin päiväkirjatöihin
Naisten- ja hiihtolomaviikko alkaa lupaavasti, kun Aviadorin kevään ja syksyn 2022 katalogi tuli sähköpostiin kustantaja Vesa Tompurilta. Naiset etu- takakannessa, esikoisia ja konkareita, runoni Olli Heikkosen suomentaman liiviläisen runoantologian ja Hannu Salaman esikoisen uusinta- ja cd-levypainoksen välissä…
Heikkosen esikoismatkalla Venäjälle asuttiin samassa kämpässä Mordvassa. Esikoiskokoelman Puu balladin haudalla lainasin Tampereen vanhasta pääkirjastosta, jonka Aleksis Kiven patsaan viereisellä penkillä sain keskustella ensi kerran Salaman kanssa. (Sellaisen ihmeen kuin kirjailija olin kyllä jo nähnyt Oriveden opistossa, jossa Salamakin oli opiskellut.)
Sitten päivä pimeneekin, kun kirjoittaja joutuu muihin kuin päiväkirjatöihin. Kirjani esittelystä tapaan kolme ilmeisesti prosessin eri vaiheissa syntynyttä virhettä. Painoon korjaukset eivät ehdi, mutta voiko nettikatalogin tekstiä vielä remontoida? kyselen kustantajalta.
Ja jos remontointi vielä onnistuu, niin toisen löytää-verbin voisi korjata esim. sanalla tapasi (Portugalissa hän tapasi...). Katalogia ei ainakaan tällä hetkellä voi ladata kustantajan nettisivulta, joten ehkä tämä tästä vielä kirkastuu toisin kuin Ukrainan sota, joka jatkuu 12. päivää ja yötä, tänään ja huomenna.
Kolme korjausta
– Valokuvan ja runon yhteisteoksissa runoilija vaeltaa (verbi puuttuu) kotikaupunkinsa Kuopion järvimaisemassa, lapsuutensa Tervon metsissä, Euroopassa ja Venäjällä
– …satojen
vuosien takaisista kiinalaisista tgai japanilaisista
tankarunoilijoista.
– Tossavaisen
paluu runouden pariin kahdeksan (po. kuuden) vuoden
tauon jälkeen.
perjantai 4. maaliskuuta 2022
Me suomalaiset uskomme urheilun lisäksi huumoriin
Entä tänään, kun villeintä on ikkunasta betoniseinän tuijottaminen, tekstiään ei edes tarvitse vilkaista järkälemäisiä virheitä löytääkseen ja fakta on, että on ihan sama mitä sinä sillä näppiksellä teet. Minkä todistaakin sekä oma että toisten tasan kahden kuukauden hiljaisuus fbookissa ja instassa.
Hiljaisuus
ja hiljaisuus; eipä ole monta kertaa päivässä tarvinnut ihan itse päättää,
millaisen vaihtokaupan on kulloinkin valmis tekemään teknologiafirmojen kanssa.
Kirjailija Pauliina
Vanhatalo kirjoitti tästä jo viime vuonna omaelämäkertansa kolmannessa
osassa, josta käsitän senkin, miten vähän tunnen ihmistä, vaikka olemme
istuneet nokakkain ja ruudulla pian neljä vuotta valtion
kirjallisuustoimikunnan kokouksissa:
"Kuvittelen etten
reagoi, kun en tykkää enkä jaa eikä kukaan voi päätellä läsnäoloani mistään,
mutta algoritmia ei niin vain huijata... Algoritmi ei paheksu, tuomitse tai
arvota kiinnostustani, se haluaa minun vain jäävän siksi aikaa, että ehdin
klikata auki vielä yhden jutun, ja sitten taas yhden... Haluan vain
ymmärtää, selitän algoritmille, joka kuuntelee minua suopeasti niin kauan
kun en poistu paikalta. Tahdon tietää, miten täällä pitäisi ihmisten
mielestä elää." (Tuntematon maailma, S&S 2021, 41-42.)
Mutta oli sitä ongelmia olemassaolon suhteen ennen someaikaakin. Terttu Ervanne ei tiettävästi ole kirjailija, kirjoittaja kuitenkin, sillä hän ei poistunut fbookista hilja kättä, vaan julisti – kuten fbookissa tapana on: jääkää hyvästi hyväkkäät – laatimalla ilmoituksen Uuteen Suomeen:
”Kiellän kaikkia
puhumasta minusta.”
(Suomesta saksittua
1956 –75, 20.)
keskiviikko 2. maaliskuuta 2022
Virkamies Nikotin, virassa oleva, kärsi eräässä virastossa
”Muutamia
päiviä sitten oli kansliasihteeri Heikki Viitala ilmoittanut luopuvansa
ehdokkuudesta III kaupunginjohtajan virkaan. ’Harkittuani antamaani suostumusta
sosiaalisen apulaiskaupunginjohtajan vaalia varten olen tullut siihen
tulokseen, että pystyn parhaiten edistämään Suomen ja Neuvostoliiton välistä yhteistyötä
Kuopion läänissä nykyiseltä virkapaikaltani, jonka vuoksi kunnioittaen peruutan
antamani suostumuksen’.” Savon Sanomat Kuopiosta. (Tauno Bergholm Suomesta
saksittua 1955 –75 Otava 1976, 152.)
Savossa päin sanotaan, että Kuopion viimeiset puutalot pysyvät kasassa kanslianeuvos Heikki Viitalan (1943–2019) laatoittamalla tiellä. Laattojen lisäksi mikään vähäisempi saati merkittävämpi kulttuuriin liittyvä toimi ei edennyt Viitalan valtakaudella ilman kansliasihteerin (SKDL) myönteistä suhtautumista.
Niin viimeisen päälle
sihteeri hallitsi sekä kansliabyrokratian että Suomen ja Neuvostoliiton välisen
yhteistyön.
Yhteistyön hedelmiä on
Pihkovan kaupungille lahjoittama Puškinin patsas. Yhtä hyvin Valkeisenlammen
rannalla saattaisi seisoa Lenin, jota neuvostoliittolaiset tarjosivat hyvän
YYA-hengen vodkaakin vahvemmaksi tukipilariksi. Vastalahjaksi kuopiolaiset esittivät
Kekkosta, mutta virkaoletettujen pidoissa päädyttiin Sibeliukseen.
Savon Sanomien kulttuuritoimittajana sain tutustua kansliasihteerin työskentelytapoihin sekä vastineiden että tupakansavun muodoissa. Kyseiset vaikutteet ilmenevät jossain määrin lyhytproosateokseen Sivullisia (2011) yhdessä sivullisessa, joka alkaa virkkeellä
”Virkamies Nikotin, virassa oleva, kärsi eräässä olemattomassa
virastossa”.
Ainakin kerran Viitala myönsi rahoitusta myös Puškinin syntymäpäivien juhliin, jotka aloitettiin patsaalla vuonna 1994. Vuoden tauon jälkeen Puppelin synttärit jatkuvat jälleen lauantaina 4. kesäkuuta 2022. Edellisistä synttäreistä vastasi oululainen Reijo Valta, tänä kesänä kuopiolainen runoilija Jyrki Heikkinen. Lisätietoa blogista Puškin : https://aleksandrpushkin.blogspot.com/
Ylivetokansi: Juhani Harri. |
Ylivetokansi: Juhani Harri.
Esikoinen haisee kuin Pariisin viemärit
Suomesta saksitun
lisäksi tapasin toisen ennen näkemättömän teoksen kirjaston poistohyllyllä. En
tiennyt, että Pekka Parkkisen (1940–1992) esikoisteos oli romaani Kuu
hehkuu vielä (Weilin + Göös 1965). Suomen Akatemian jäsenen, kirjailija Mika
Waltarin ennen teoksen julkaisua antamassa lausunnossa, joka löytyy pehmeäkantisen
etuliepeestä, todetaan Parkkisen teoksen parhaaksi ominaisuudeksi nuorekkaan
kiihkeä intensiivisyys.
”Sen sanat tuntuvat toisinaan
polttavan hitsausliekin tavoin tai haisevan kuin Pariisin viemärit.”
Näinkin Waltaria käytettiin,
ja/tai hän halusi auttaa nuorempia Pariisin-kävijöitä, siinä vaiheessa kun kirjoittajan piti kiivetä joka
päivä kirjoituskoneelle, mutta paperille ei saanut lyödyksi
kirjaintakaan.
Otavan kirjallisuustiedossa (1990) runoilija Parkkisen esikoista esitellään ”beatsukupolven elämäntuntojen kuvaajana” ja ”myöhemmät teokset ovat pakinoivaa proosaa”. Lievetekstin ”rajun omaperäinen romaani” tarkoittaa käytännössä 13 osaan jaettua pötköä, jossa ei ole isoja kirjaimia, pilkkuja eikä pisteitä.
Näillä
raukoilla rajoilla en voi käsittää, miksi tutkija Markku Eskelinen on
sivuttanut tämänkin teoksen perusteellisemman esittelyn Suomenkielisen
proosakirjallisuuden historiassaan (2016). Saati, että olisi vaadittu uusintapainosta
samalla tavalla kuin kirjailija Hans Selon laajasta tuotannosta!
Proosarunokokoelman Maisema
on mielialan musiikkia (1989) jälkeen Parkkinen kuoli häkämyrkytyksen Vartiosaaren
huvilamökin yläkerrassa. Runoilija Ilpo Tiihonen ehti remontoida samaa kauniisti
ränsistynyttä mökkiä, jota kirjailijaliitto myöhemmin vuokraisi jäsenilleen.
Sain nauttia liiton edusta muutamana kesänä, mutta lapsille en uskaltanut
kertoa, minkä makuuhuoneen uunin pellin Pekka veti kiinni liian aikaisin.
Sivullisia (2011) 273–-274
Virkamies
Nikotin, virassa oleva, kärsi eräässä virastossa. Tavallaan Nikotin oli
hyvinkin älykäs mies, sillä nimittämällä virastonsa Savustamoksi, hän sai
tupakoida kuin kotonaan. Muualla hän ei käynytkään, paitsi kirkossa. Siellä häntä
nähtiin säännöllisesti. Kärsimys sekin. Nikotin eli tavallaan ja luettuaan
viisi tai kuusi kirjaa hän piti tummaa pukua liivien kera työläisen merkkinä. Mitä
sitten tästä työmiehestä? Eikö näitä syntisiä ollut Venäjän maa ja SAK
pullollaan? Mitä erikoista siinä on, että virkamies tarkkailee toria
Savustamonsa ikkunasta kuin toveri Kuusisen patsas Petroskoissa? Syynä oli
kummallinen tapahtuma Hakaniemen torilla, jonne Etelärannan porvari erehtyi kerran
tullakseen ryöstetyksi. Kuitenkin yhtenä yönä väitettiin torille ilmestyneen
niin jykeviä elukoita, että kaupungineläinlääkäri muisteli patruunoita.
Työntäen vakaat kärsänsä esiin torin alta, jossa alkuperäislaumaa ilmeisesti
oli pysynyt hengissä, patruunat puhkesivat sellaiseen röhkimiseen, että
lukutaitoiset kaikkosivat Nikotinin neuvottelemiin ystävyyskaupunkeihin. Nikotin
tunsi Hakaniemensä ja sen alapuolen, jonne autot pitäisi piilottaa häiritsemästä
hänen kiikarointiaan. Bussit haittasivat melkein yhtä paljon kuin ihmiset
Pitkänsillan väärällä puolella. Muualta muuttaneet ja turistit, jopa Siperian kovat koulut käyneet, olivat nöyrtyneet äkkiä Hakaniemen demokraatin vapaudelle. Alle vartissa he tunsivat Nikotinin
kiikaritähtäimen kuttittelevan selkäänsä toria ylittäessään. Toisaalta kumartamalla Savustamon
ikkunalle torilta sai ostaa kalan ja ristin oikein päin vetäisemällä vaikka maailmanrauhan
patsaan kanssa. Nikotinin hallitessa siis torinsa, kuten Pekka Tiilikainen kuluisan kiikarinsa,
torin alapuoli oli helppo savustaa. Siihen loppui patruunoiden röhkiminen ja sikatalous. Nyt joku voi
kysyä, onko tuosta uutiseksi, jos virkamies kaasuttaa sukupuuttoon muutenkin
kuohitut patruunat. Eipä ole, mutta historiaan jää keksintö, jonka
Nikotin teki tuhotakseen tulevien sikojen geenit. Nikotinin sanakeksinnön
ansiosta yksikään junttisika ei pääse virastoihin saati yksityisyrittäjän valtiollistettuun kravattivihreän virkaan. Sikakeksintö
käy yhdellä sanalla, ja sillä sanalla virastopyrkyri siinä missä muutkin vierasmaalaiset
kaatuvat, suihkutetaan ja tuhkataan. Keksinnön testaamiseksi tarvittiin yhtä patruunaa,
ja kun häntä ei saatu kiinni, kokeiltiin ensin savolaista, sitten intiaania ja
neekeriä. Harva osasi taivuttaa sanan mude kuten made. Keksinnöstään kertyvät
tulot lapseton Nikotin testamenttasi Kuuban työläisnaisille, jotka väsymättä
hierovat reisiään vasten hänen rakastamiaan sikareita.