Kuopiossa kaksi runopuulaakia, SM-finaali Tampereella

 

Tampereella lavarunouden SM-finaalia 2023 on järjestämässä vuoden 2013 Kuopion SM-finalisti Mari Laaksonen (oik.).

Tampereella lavarunouden SM-finaalia 2023 on järjestämässä vuoden 2013 Kuopion SM-finalisti Mari Laaksonen (oik.).

Lavarunouden SM-kisan Kuopion aluekarsinta runoillaan kaupunginkirjastossa 9. elokuuta klo 17.00-19.00. Järjestäjinä Runokukko, pääkirjasto, Solja Krapu ja Jukka Kervinen.

Toinen Kuopion Runopuulaaki pelataan kirjallisuustapahtuma Kirjakantissa torstaina 16. marraskuuta Pannuhuoneella (Kauppakatu 25) klo 19.00 alkaen.

Lavarunouden SM-finaalin 2023 järjestää tamperelainen Viitapiiri. Loppukilpailu runoillaan 9. syyskuuta Tampereen Työväen Teatterissa. Tampereella runoilija Mari Laaksosen mukaan Viitapiiri voi tarjota kilpailijoille majoituksen, ”mutta runoilija matkakuluja toivotaan korvattavaksi lähettävän tahon puolesta”.

"Uusi romaani vie lukijat eräretkelle huomisen Venäjälle"

 

Kesäloman ja heinäkuun aluksi Savon Sanomissa ilmestyi kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsaisen juttu Venäjän metsästäjistä.

Heinäkuun alkupuolella kirjakin tuli painosta ja ensimmäinen julkistamistilaisuus sovittiin elokuun aluksi. Kustantaja Aviadorin Kulttuurikulmassa Helsingin Liisankadulla olen mukana Maarit Verrosen novellikokoelman Hyvä näin julkkareilla keskiviikkona 2.8. klo 18.00 alkaen.

Helsingissä toinen Venäjän metsästäjiin liittyvä tilaisuus on M. A. Castrénin seurassa 17. elokuuta klo 16.00-17.00. Seuran toimisto on siirtynyt uusiin tiloihin Pohjoiselle Makasiinikadulle (7 A2) ja haastattelijaksi on tulossa Paula Kokkonen.

Paulaa tapasin ensimmäisellä Komin-matkallani ja ilman hänen apuaan, neuvojaan ja tukeaan Venäjän metsästäjät olisi jäänyt julkaisematta.

Jutun nettiversion otsikko on hieman erilainen kuin printissä:

”Kun Putin meni 2014 Krimille, soitin velipojalle ja samalla kysyin, että onko haulikko vielä olemassa", sanoo Venäjän metsästäjät -romaanin kirjoittanut kuopiolainen Jouni Tossavainen

Nettijuttu on synnyttänyt yhden kommentin. Nimimerkki Von Rosen kirjoitti:

"Kiitos oikein hyvästä ja kiinnostavasta kulttuurisivujen kirjoituksesta! On todella hienoa, että Kuopiossa on Jouni Tossavaisen kaltainen tuottelias ja ajatteleva kirjailija. Olemme myös ylpeitä kirjailija Sirpa Kähkösestä, jolle Kuopio ja sen erilaisten ihmisten menneisyys on läheinen asia."

Suomalaissukujuuriset kielet sinnittelevät Venäjällä

 

Ylen Venäjän-kirjeenvaihtajan Heikki Heiskasen raportti päivittää Karjalan ja Komin kielten ja sukukansojen tilanteen Putinin vallan ja Ukrainan sodan varjossa.

Viime viikolla painoon menneen Venäjän metsästäjien takakannen lopullinen versio päivittyi näin: 

"Juna kiitää jälleen kohti itää
ja kaikki odottavat uuden ajan alkua.

Mikä odottaa kolmea suomalaista, jotka lähtevät Venäjälle metsästämään hirviä ja yritystä?

Venäjän Kominmaalla hirven tarhaaminen onnistui jo Neuvostoliiton aikaan. Tarhaustaidoille olisi käyttöä nyt, kun hullun lehmän tauti uhkaa hirvieläimiä.

Presidentti Vova Suuri jätti jälkeensä sekavan ja salaperäisen maan, jossa hirviyrityksen perustajat joutuvat taistelemaan luonnon lisäksi poliittisen epävakauden ja korruption kanssa.

Venäjän metsästäjät on Jouni Tossavaisen jännittävä ja ajankohtainen romaani siitä, mitä tapahtuu, kun kulttuurit ja arvot törmäävät. Se on myös kiehtova kuvaus Venäjän nykytilasta ja sen vaikutuksista Suomeen. Se on kirja, joka haastaa lukijan pohtimaan, mikä on todellista ja mikä ei."

Stop the presses: Venäjän metsästäjät lähti painoon

 

Kirjailija ja toimittaja Elisabeth Gilbert ei julkaise toistaiseksi Venäjälle sijoittuvaa romaaniaan The Snow Forest, jonka piti ilmestyä helmikuussa 2024. Siperialaisesta talvesta kertova erakkofiktio ei ilmesty, koska Gilbertin instapäivityksen mukaan hänen ukrainalaiset lukijansa eivät halua, että Venäjään liittyviä teoksia julkaistaan Putinin sodan aikana.

Romaani Venäjän metsästäjät lähti painoon eilen, joten pitäisikö painokoneet pysäyttää Virossa. Yhtä hyvin Puškinin synttärit olisi pitänyt jättää juhlimatta viime viikolla Valkeisenlammen rannan patsaalla Kuopiossa. Patsaan kaatamista esitettiin Suomi24-keskustelussa Krimin valtauksen jälkeen ja keskustelu jatkui Putinin sodan alettua Ukrainassa.

Ihme ja kumma, ja kiitos savolaisten, ettei rintakuvaa ole tiputettu jalustaltaan, ei edes töhritty.

Ja jos Gilbertin linjalla jatketaan, pitäisikö myös Venäjään liittyvien tietokirjojen julkaisemista lykätä toistaiseksi. Eikö nyt, tai viimeistään nyt, ole tarvetta ymmärrykselle siitä, miksi Putin venäläisten – ilmeisesti jopa enemmistön – mielestä saa tappaa naapureitaan?

En tiedä, vastaako Venäjän metsästäjät tuohonkaan kysymykseen. Tai, oliko se Gilbertinkään tarkoitus, kun Siperian-matka ja taustatutkimus jäivät tekemättä koronan takia.

Venäjän metsästäjiin sain ensimmäisiä viitteitä Amerikan-matkan jälkeen 1995. Jenkkikokemukset taustoittivat esikokoisromaania Koirastähti 1996, ja sen jälkeen jatkoin lännen sijasta itään päin matkustamista lähinnä M. A. Castrénin seuran tuella.

Viisi vuotta sitten kukaan ei ollut kiinnostunut Venäjä-romaanista. Kustantajat eivät edes vastanneet sähköposteihin. Niinpä tässä välissä ilmestyi toisia teoksia, ja jollain uskolla ja ystävien tuella sain pidettyä ideaa metsästysromaanista hengissä.

Entä, mitä vastaisin, jos nyt joku ystävällinen tai vihainen ukrainalainen laittaisi viestiä, että kannatan Putinia – eli olen ukrainalaisia vastaan – koska kirjoitin Venäjällä pääasiassa tapahtuvaa fiktiota 28 vuotta. Kaunokirjoituksen puolella plussaa saattaisi saada siitä, että romaani tapahtuu Putinin jälkeisessä ajassa.

Mutta kun en kerää pisteitä, päädyn puolustamaan tekijää aivan kuten toimitukset, jotka eivät saa luovuttaa juttujensa julkaisupäätöstä ulkopuoliselle. Jos lukijat alkavat päättää siitä, mitä kirjoitan ja saan ehkä julkaistua, häntä heiluttaa koiraa. Eli minkä lajin koira Gilbert on?

Patsas on yhtä vanha kuin runoilija kuollessaan

Ensimmäisen kuvan sain yksivuotiaasta Puškinin rintakuvasta. Patsas täyttää 37 vuotta 2023, saman ikäisenä Puškin kuoli Pietarissa kaksintaistelussa saamaansa luotiin. Puškinin synttäreitä on vietetty Valkeisenlammen rannalla Kuopiossa vuodesta 1994 lähtien.

Runoilijan synttäreitä juhlitaan jälleen Kuopiossa. Aleksandr Puškinin Valkeisenlammen rannan patsaalla, joka täyttää 37 vuotta, runoillaan keskiviikkona 7. kesäkuuta 2023 klo 18.00 alkaen.

Rintakuvansa ikäisenä kuolleen Pusselin (6.6.1779–10.2.1837) synttäreiden ohjelmassa ovat tutut piknikeväät: kalakukkoa viinissä, vapaata seurustelua, dialogirunon harjoitukset, toinen tulkinta Solja Kravun runosta ”Oodi Minnoille” ja esikoisrunoilija Mohamed Ahmed Haji Omarin runoja.

Dialogirunoa ”Toivoaksemme häiritsemme” harjoittelevat kirjailijat Marjo Heiskanen ja Jouni Tossavainen. Runon ensiesitys on Musiikkikeskuksessa 20. kesäkuuta.

Kuopiolainen kirjailija ja lavarunomestari Solja Krapu tulkitsi runonsa Minna Canthin patsaalla 25. toukokuuta ja Puškinin patsaalla kuulemme toisen version.

Mohamed Ahmed Haji Omar on somalialaistaustainen mutta Suomessa pitkään asunut kirjoittaja, joka on opiskellut Jyväskylän yliopistossa. Jo ennen esikoisteostaan The Poet of Whom the Heavens Cry = Runoilija jonka tähden taivaat itkee (Basam Books 2022) hän on julkaissut muutamia omakustanteita suomeksi.

Mohamedin uusi Savon maakuntaruno on mukana Mikko Innasen soitannollis-lyyrisessä eepoksessa Maakuntauudistus (Aviador 2020).

Lisätietoja blogista Puškin.

Valokuvarunojen näyttely Laikun Aulagalleriassa Tampereella

 

 Kulttuuritalo Laikun Aulagalleriassa on mukana uusia mustavalkeita kuvia Tampereen yliopiston opiskeluajoillta. 

Ateneumin yläsalin uuden näyttelyn avaa Ferdinand von Wrightin klassikkoteos Näköala Haminalahdelta (1853), joka on maalattu Haminavuorelta. Teoksesta sai nimensä Jouni Tossavaisen valokuvarunojen kokoelma Näköala Haminavuorelle (Aviador 2022).

Tampereella kulttuuritalo Laikussa valokuvarunojen näyttely Näköala Haminavuorelle, mustavalkeita Tampere-kuvia 1980-luvulta ja uusia valokuvarunoja on esillä 22.5.–4.6.2023. Näyttelyn avajaiset ovat Laikun kolmannen kerroksen Aulagalleriassa tiistaina 23. toukokuuta klo 18.00–20.00.

Näköala Haminavuorelle on Tossavaisen neljästoista runokokoelma. Valokuvan ja runon yhteisteoksissa runoilija vaeltaa kotikaupunkinsa Kuopion järvimaisemassa, lapsuutensa Tervon metsissä, Euroopassa ja Venäjällä – ja rakkauden erämaassa runoillaan ”Eksymisen kenttäopas”.

Tossavaisen romaani Taistelevien metsot (Aviador 2020) kertoo Ferdinand von Wrightin (1822–1906) yhdestä päivästä Haminalahden kartanossa. Kolmen proosateoksen jälkeen Näköala Haminavuorelle on Tossavaisen paluu runouden pariin.

Aiemmin julkaistuja valokuvan ja runon yhteisteoksia ovat kokoelmat Metsännenä (1990) ja Kuusikirja (2012).

Kritiikki näkyy: Keskustelu näytelmästä Hytti nro 6

Koneen Säätiön rahoittaman Kritiikki näkyy -hankkeen keskustelu kriitikon kanssa Kuopion kaupunginteatterin näytelmästä Hytti nro 6. 

Keskustelukumppaninsa kanssa kirjailija ja kriitikko Jouni Tossavainen näki kevään viimeisen esityksen samana päivänä, kun teatterille valittiin uusi johtaja. Kuopiolaisille tanssiteatteri Minimistä tuttu Antti Lahti aloittaa elokuussa tamperelaisen Tommi Auvisen seuraajana.

Auvisen kaudelta muistelimme mielihyvin Juha Hurmeen sovitusta Minna Canthin novellista Agnes ja Hytti nro 6 on koettavissa syyskaudella 2023. Kolmas teatterin onnistuneista esityksistä on mukana Tampereen Teatterikesässä. Sara Hildénistä kertovan Saran esittäjä Virpi Rautsiala näyttelee myös Hytissä Irinaa, hevosta, jonottajaa, ostajakkia ja mongoliopasta.

Vaunuemännän lisäksi Katri-Maria Peltola tulkitsee yhtä monta roolia kuin Rautsiala. Aivan kuten Rosa Liksomin romaanissa ja Juho Kuosmasen elokuvassa, Heidi Räsäsen käsikirjoituksen ja ohjauksen päähenkilöitä ovat tyttö Sari Harju ja Vadimiksi-nimitetty mies Mika Juusela.

Oli onni, että keskustelukumppani oli nähnyt Hytin ensi-illan. Romaanin ja elokuvan lisäksi pääsimme vertaamaan näyttelijän työn muutoksia.

Toisin kuin romaanissa elokuva nosti aloitukseen naiset ja vielä korostetummin teatterissa. ”Miksi rakastan tätä outoa maata?” on tytön kysymys, johon vastaaminen on vielä vaikeampaa tänä päivänä kuin Neuvostoliiton kaudella. Tyttö on miehen roistomaisen paasauksen ja ahdistelun kohde, vaikka sankari olettaa ojentavansa lahjan ”luonnon surulliselle poikapuolelle”.

Mies, Mika Juusela, näyttää paljon siitä, miksi venäläiset ryssivät Ukrainassa. Jos kiinnostaa, mikä venäläisen miehen päässä myllertää, sen Juusela kertoo. Ja vielä sävykkäämmin kuin ensi-illassa. Miehen raakaan roistomaisuuteen on keskustelukumppanin mukaan tullut kevyttä ylivoimaisuutta, jopa huumoria, jonka mustuudelle en osannut olla nauramatta.

Sitäkin mietimme, onko noin tunnin ja 45 minuutin ensimmäinen puoliaika liian pitkä. Ovatko kaikki takaumat tarpeellisia? Entä toinen puolikas, jossa hypätään junasta toisenlaiseen katsomoon ja aivan toiseen Ulan Batorin todellisuuteen?  Jos kustannustoimittaja Harri Haanpää leikkasi Liksomin käsikirjoituksesta puolet, niin Räsäsen dramaturgia ei keskitä tapahtumia junaan vaan lisää kohtauksia.

Elokuvan hyvä karjalaismummo on teatterissa kumma sekoitus baabuskaa ja venäläistä patrioottia. Entä mitä tarkoittaa ostjakki, joka liikehtii näyttämöllä kuin Käärijä? Onko se ugriparodia, kansallisromantiikkaa vai politiikkaa?

Näistä jatkamme, kun kumppani saa luettua romaanin loppuun. Perjantaina 12.5. hänen junamatkansa oli edennyt Irkutskiin.

Ensimmäisen keskustelun jälkeen kriitikko suosittelee esitystä neljällä tähdellä.

Hytti nro 6

Kuopion kaupunginteatterin ensi-ilta 8.2.2023

Ohjaus Heidi Räsänen

Käsikirjoitus Rosa Liksomin romaanin pohjalta Heidi Räsänen

Lavastus Maire Antikainen

Puvut Taina Natunen

Koreografia Anna-Maria Väisänen

Valot Juho Itkonen

Äänet Tuomas Fränti

Läheisyyskoordinaattori Sara-Maria Heinonen