”Kun viime
joulukuussa linnan juhlilla tarjottiin ansapyydettyä riekkoa, mediassa nousi
kohu. Uuden Jutun Karoliina Paananen matkasi
Enontekiöön ja tapasi miehen, joka pyysi kyseiset riekot. Lopputulos näyttää, mikä merkitys on sillä, että
toimittaja malttaa aidosti kuunnella ja yrittää ymmärtää.”
”Tippui kuin
kassakaappi, niin sanotaan Timon mukaan laukauksesta, jonka jälkeen saalis ei
jää kitumaan. Yhtä hyvin saattaisi sanoa että hirsiansan tukki tipahtaa kuin
kassakaappi. Sitä paitsi loukussa lintu on tallessa paremmin kuin vankilassa,
Timo vakuutti päivän kokemuksista viisastuneena. Viileätä maata vasten koppelo
oli säilynyt syömäkunnossa, mutta miten olisi käynyt kurjassa, kuumassa
sellissä. Lanka-ansassa pyy tietysti kärsi pitempään, tai yhtä pitkään kuin
riekko Lapissa. Vaan minkä takia saamelaisen lankojen virittely lumisessa
vaivaiskoivikossa näytti niin luonnolliselta? Miksi emme ole kuulleet tämän
eräperinteen sensurointivaatimuksia Utsjoen, Inarin ja Enontekiön seuduilla,
jossa alkuperäiskansan ansapyynnillä oli merkitystä sivuelinkeinona
pääelinkeino poron syödessä jäkäläkankaat kivikoksi? Sama Komissa, sanoin, kun
Uku lisäsi perunan lohkoja kattilaan. Miksi alkuperäiskansan mailla venäläiset
määräävät niin kuin etutöölöläiset päättävät perä-Lapin poromiesten
petokorvauksista?" (Venäjän metsästäjät. Eräurheilua Kominmaalla, 247)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, vastaan mahdollisimman pian.