Onko kolmetoista edelleen epäonnen luku?

Partanen & Lamusuolta tuottaja Hanna Kalliokoski kysyy, voidaanko Tervon hautausmaalla odottavan Runopaaden tekstejä käyttää toukokuussa ilmestyvässä kirjassa. Runot ja runoon ”Runopaasi” liittyvä viite on julkaistu 13. kokoelmassa Se mikä jäi sanomatta.Sanomelehtirunoja, Palladium Kirjat 2016, 77-78.

Sen piti jäädä viimeiseksi paperille painetuksi runokokoelmakseni, mutta 13 on ilmeisesti edelleen epäonnen luku. Jälleen värkkään valokuvarunoista kaunista metsää kaatavaa paperia.

Tänään saan karsittua kolmetoista runoa 112 sivun liuskaläjästä, josta rakentuu vähitellen valokuvarunojen kokoelma. Tuskin mikään siitä, mitä olen julkaissut netissä, päätyy kirjaan sellaisenaan. Samalla tavalla kävi kahtena vuotena Sunnuntaisuomalaiseen painetuille runoille, joista kuvittelin helpostikin syntyvän viimeinen paperilla julkaistavan kokoelmani.

Aika on eri, minä olen toinen – sokeampi, viisaampi taikka tyhjempi – siksi tuskin mikään menee niin kuin piti.

Kuka muu kuin narsisti julkaisee selfien?

Runosarja Hylättyjä esineitä loppuu teemaan sopivasti hylkäämällä myös julkaistut valokuvarunot. Julkisena Kuvan ja sanan blogia on syytä pitää niin kauan kuin lukijoita riittää. Eilen ensimmäisten seitsemän Hylätyn vierailijoita noin 200 enemmän kuin 4.1.022, kun julkaisin viimeisen 60. valokuvarunon.

Kahdeksannesta runosta taakse päin vierailijat ovat hylänneet blogin; 52. postauksen jälkeen sivunäyttöjen määrä ei ole muuttunut.

Aamuyöstä poistin omakuvan Fbookista ja saman tien tietysti Instasta, joista olen ollut deittitauolla pian kaksi viikkoa. Somessa lukijat katoavat heti, ainakin tykkäysten määrästä päätellen. Yhtä nopeasti treffikaveri saattaa hävitä Tinderissä. 

Selityksittä keskustelun- ja yhteydenpidon lopettaneissa on eilisen Hesarin mukaan havaittu psykopaattiasia ja narsistisia piirteitä.

Kenessäpä ei, mutta eivätkä juuri nuo piirteet ole somen polttoainetta. Selfien ottajassa on pakko olla narsistinen piirre, ja jos vielä julkaisee otoksensa, mitä totuutta sillä tahtoo kertoa tai peittää.

 

Setämies paisuttelee tunteitaan

Ei ole setämiehilläkään helppoa. Tviittasin aamuviideltä: "Lokkina somelokkien joukossa nokin toisten päivityksiä." Ei responssia. Fbookin ja Instan päivitykset lopetin jo 4. tammikuuta, En kuitenkaan samasta syystä kuin palasin tviittailijaksi; piti keskittyä töihin eli seuraavaan kirjaan täyspäisesti, kun viisivuotinen loppui eikä tälle vuodelle ole rahoitusta.

"Twitterissä setämies oppi lopulta lukemaan muitakin kuin itseään ja vaappui nuorten perässä paisuttelemassa tunteitaan itserakkautensa kokoisiksi. Jos haluaa seurata boomerin rakastumista omaan herkkyyteensä yhä uudestaan ja uudestaan, Jari Tervo on kirjoittanut usean vuoden ajan sairaskertomuksia Hesariin." (Jyrki Lehtola: "M-M-Mun S-S-S-S-Sukupolvi" Image 1/2022, 64.) 

Kirjailija Tervo jatkaa minä-minä-päiväkirjaansa sunnuntain Hesarissa niin, että siitä viittailu muuttuisi vinoiluksi. Tänään hän puffaa teevesarjaansa suomettumisesta, toissa pyhän vaimoaan ja poikaansa. Kommenteissa kehutaan, kuinka kirjailija osaakin avautua. Pyritäänkö, ei vaan pyrinkö, siis siihen jatkossa?

Blogeina Kirjailijan päiväkirjoja löytyy avoimempina ja suljetumpina, joten aloitan tänään Kirjoittajan päiväkirjan. Kiitos nimestä kuuluu Googlelle. Se ei käännä Dostojevskin Dnevnik pisateljaa kirjailijan päiväkirjaksi, kuten esimerkiksi Tiina Kartanon Dosjoveksi-suomennoksessa Kulta-aika taskussa (niin & näin 2015), vaan kirjoittajan päiväkirjaksi.

 

Romaani Pojan usko | Aviador 2021

 Kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsainen kirjoitti ja Paula Pohjamo kuvasi jutun, joka julkaistiin Savon Sanomissa. 1. syyskuuta 2021.  https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/4276444

Kuka murhasi Paavo Ruotsalaisen ainoan pojan? Saarnamiehenä Ukko-Paavo oli heränneiden kiistaton johtaja, mutta Nilsiän piikkinen mies herätti myös vihaa. Jopa Tahkomäellä, Paavon lähimmissä naapureissa sikisi sitä koston henkeä, joka synnytti salamurhan. 

Kansi: Satu Enstedt.

Romaanissa Pojan usko Jouni Tossavainen kertoo, mitä Tahkomäellä tapahtui Marianpäivän aattona ja murhalauantaina vuonna 1830. Heti kevätpäivän tasauksen jälkeen Marianpäivän eli Marian ilmestyspäivän juhlajumalanpalveluksia kuultiin tänäkin vuonna 21. maaliskuuta.

Tossavaisen (s. 1958) edellinen romaani Taistelevat metsot oli vuoden 2020 Savonia-kirjallisuuspalkintofinalisti. Savonia-palkinnon hän sai juoksija Hannes Kolehmaisesta kertovalla romaanilla New Yorkin Lentävä suomalainen (2014).

Ensimmäisen arvostelun Pojan uskosta (2021) julkaisi Savon Sanomat 11. syyskuuta 2021. Kritiikin kirjoitti Teppo Kulmala, kuten myös viime vuotisesta romaanista Taistelevat metsot. https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/4289835

Pojan uskon kertojat

 AAPELI, Pietiläisen mäkitupalainen

ANNA, Sääskiniemen emäntä, Nuutin vaimo

AHOLANSAAREN ANNA, Riitta ja Paavo Ruotsalaisen esikoistytär, Iivarin vaimo

ANTTI, Sääskiniemen Annan ja Nuutin poika

BOMAN, Nilsiän nimismies

JUHA, Sääskiniemen toiseksi vanhin poika

JUHANA, Riitan ja Paavon poika

KAISA, Aholansaaren Annan ja Iivarin piika

KRISTIINA, Sääskiniemen Pekan vaimo

NUUTTI, Sääskiniemen isäntä

PEKKA, Sääskiniemen esikoinen

PER JOHAN, Iisalmen rovasti P. J. Collan

PIETILÄINEN, talonpoika Keyrityn kylästä

REETTA, kerjäläinen

RIITTA, Tahkomäen emäntä, Paavon vaimo

ROSINA, Aapeli Tossavaisen vaimo

RUUSKANEN, metsärosvo

 Näyte ”Saunapäivä”

Kuukaan ei taita yön pimeintä selkää. Telkkämäessä nukutaan Aapelin lähestyessä Ruotsalaisten navettaa, mutta Sääskiniemessä uni on ottanut kyytiinsä vain talon naiset. Sääskiniemen Pekan valvoessa isällä ja Antilla on ollut parempaa tekemistä kuin lauantaisaunassa kylpeminen. Kuten myös Juhalla, joka nauttii navetassa lehmän annista metsärosvo Ruuskasen heräillessä Ruotsalaisten naapurin saunassa – ja Telkkämäen alla Paavon hevonen nyhtää suitsiaan.

Ruunan ryykätessä länkiään vasten rahkeet rutisevat, mutta ohjakset eivät mene poikki. Kun reen perään sidottu kaulahuivikaan ei anna periksi, ryntäys venyttää pojan kaulaa. Ohjasperillä jaloistaan sidottu Paavon esikoinen kimpoaa ilmaan, ja viaton sielu lähtee kipittämään kuin orava kuusta pitkin taivaaseen. 

Puoliltaöin pimeällä Syvärillä lentää Aapelin tuulensuoja. Tossavaisilla ei ole lauantaisaunaa lämmitetty, etteivät ottaannu kylmän vihat yötöissä. Eukko liihottelee kuin paastokauden laihduttama noita-akka hevosten polkemia varsiteitä järven molemmin puolin jälkiä jättämättä.

Tänä yönä hyvän ja pahan, taivaan ja helvetin, puntit ovat tasan. Marianpäivästä valo sikiää taittaakseen niskat pimeydeltä. Pääsiäisenä kevään voitto varmistuu, kun makeat munat painavat nälkäisten rollien suut parrelleen. Maha täynnä onni on kotona eikä kuolema tule ensimmäisenä mieleen.

 Kirjailijan sana

Uskosta niin kuin rakkaudesta puhuminen ei ole helppoa. Rakkaudesta niin kuin uskosta puhuminen on vaikea tie, koska se menee niin suoraan toisen sielua ja sydäntä kohti. Siksi toisen sydäntä ja sielua kohti pitää käydä ahtaasta portista, siis hyvin vastentahtoisesti.

Sanomisen tahtoa ei lisää se, että tuskin mistään halutaan puhua niin paljon kuin uskosta saarnataan joka pyhä ja rakkaudesta joka laulussa. Kun moiset portit ovat näin levällään, mitä lisättävää siihen olisi. Ei muuta kuin käyt sisään ja nautit papin annista ja rakkauslaulujen Sannista.

Kysyn kuitenkin, miksi tekniikka kehittyy – äänentoisto paranee ja kamera on hyvä – mutta kuvassa ei näy uskoa eikä rakkautta, joiden kautta jumalakin saattaisi rohkaistua puhumaan.

Latinan nöyrää tai pientä tarkoittavasta sanasta paulus juontuvat Paavon lisäksi Paulin ja Paavalin nimet.  Nöyryydestä en ole varma, mutta pieniä talonpoikia kukin tavallaan olivat savolaiset Korhonen, Ruotsalainen ja Tossavainen.

Talonpoikaisrunoilijaksi nimitetään Paavo Korhosta (1775–1840), joka viljeli tilaansa Sonkarin rannalla Vesannolla, kunnes luopui esikoisoikeudestaan. Talonpojan poika Paavo Ruotsalainen (1777–1852) asutti useampaakin tilaa, ennen kuin asettui piikkiseksi kahden hiippakunnan piispaksi Nilsiän Aholansaareen. Maanviljelijä Matin ja Annin esikoinen Pauli (1932–2005) viljeli isänsä tilaa Tervossa, kunnes kotipaikkani Saarismäki hajosi perintöriitoihin.

Talonpojan esikoisena ehdin kivetä sen verran peltoa, että kuulun tuohon säätyyn siinä missä talonpoikaisrunoilija Paavo, erämaan profeetta Paavo ja lehtiasiamies Pauli, joka käytti Saarismäestä karkotuksen jälkeen titteliä työmies. Korhosesta kirjotin romaanin Vihtapaavo (1999) ja Kuoharit-romaanin (2018) III osassa viittaan isäni piikkimäisyyteen Ukko-Paavon jalanjäljillä. Näin nämä pienet isännät kytkeytyvät toisiinsa jatkaakseen yhtenä Marianpäivänä 1830 paulusten tarinaa Pojan uskossa.

Avainsanat

kaunokirjallisuus, nykykirjallisuus, romaani, neitsytmaria, usko, rakkaus, isätjapojat, vihapuhe, aviador, aholansaari, kuopio-tahko

Parasta juuri nyt

Erkki Kiviniemi Kultuuritoimitus.fi 23.9.2021

https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit-kolumnit/kolumnit-parasta-juuri-nyt/parasta-juuri-nyt-23-9-2021-rosa-liksom-jouni-tossavainen-pertti-lassila-alfred-hitchcock-jyrki-vainonen/

 

"Jouni Tossavaisen Pojan usko (Aviador, 2021) on kieleltään moniulotteinen. Romaani kertoo Savon Kangasniemellä, Tahkomäen kylässä 1830 tapahtuneen murhan ympärillä elävistä ihmisistä. Tuloksena on moniääninen savolainen elämäntapakuvaus, joka käyttää kansatieteellistä aineistoa. Kirjakielisistä selostuksista siirrytään yli kymmenen henkilön näkökulmiin, joissa kolmas persoona usein vääntyy minämuotoiseksi tajunnanvirraksi. Savonkielisimmät jaksot on kirjoitettu dialogeiksi tai edustuvat värssyinä.

Juonen hukuttaminen elinolosuhteiden kuvauksiin on kunnianhimoinen ratkaisu, koska se ryöstää lukijan päähuomion, eikä saarnaaja Paavo Ruotsalaisen pojan murhan selvitys etene lainkaan dekkarimaisesti. Kyseessä on rohkea pyrkimys tavoittaa ja kuvata historiaan hautautuneen elämänmenon luonnetta."

Äänikirja

Historiallisen romaanin Pojan usko (Aviador 2021) voi kuunnella nyt myös kirjailijan lukemana äänikirjana.

Sen selvittäminen, kuka murhasi herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen ainoan pojan, kestää vain kolme tuntia ja 29 minuuttia.

Ilmaisen ääninäytteen voi kuunnella täältä.

Ja äänikirja löytyy myös Bookbeatilta.

Körtti Paavon pojan

lapsenuskoa

koetellaan

romaanissa Pojan usko.

Sitä on luettu dekkariksi

ja rakkausromaaniksi.

Minä luin Pojan uskon

omalla äänellä

äänikirjaksi.

Turun Sanomat 6.1.2022.

Kirkko & koti 26.1.2022.

Taistelevat metsot 1884 | Stritande tjädertuppar 2020

"KOSKA proosakirjallisuuteen tuntuu mahtuvan yksi puheenaihe kerrallaan, on biofiktion nousu 2010-luvun aikana jäänyt autofiktiokeskustelun jalkoihin. Historian suurhenkilöitä kuvittavat romaanit ovat kuitenkin kukoistaneet verevien elämäkertamarkkinoiden kyljessä ja saavuttaneet paikoin korkean taiteellisen tason. 

Jouni Tossavaisen yhdenpäivänromaani Taistelevat metsot, joka kurkottaa kohti kansallistaiteilija Ferdinand von Wrightin elämää Kuopion Haminalahdella heinäkuussa 1884, tekee mieli nostaa lähelle trendin huippua. Kuten esimerkiksi Johanna Venhon Sylvi tai Tossavaisen oma juoksuromaani New Yorkin lentävä suomalainen myös uutuus onnistuu suodattamaan katkonaisista dokumenteista täyteläistä fiktiota..."

HELSINGIN SANOMAT

Vesa Rantaman Taistelevien metsojen arvostelu on otsikoitu Helsingin Sanomien (30.1.2021) paperilehdessä "Sivussa soitimelta. Jouni Tossavaisen yhdenpäivänromaani muistuttaa savolaisesta korkeakulttuurista" ja digilehdessä "Jouni Tossavaisen Taistelevat metsot muistuttaa savolaisesta korkeakulttuurista, romaanissa Ferdinand von Wright potee kaukorakkautta Minna Canthiin. Jouni Tossavaisen yhdenpäivänromaani kurkottaa kohti kansallistaiteilija Ferdinand von Wrightin elämää Kuopion Haminalahdella heinäkuussa 1884."

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007773056.html

Turun Sanomat 24.1.2021.
Kuva: Tommi Glad.

TURUN SANOMAT

Satakuntalaiselta kriitikolta Mari Viertolalta Taistelevien metsojen ”savolaisen kiemurainen tyyli” on vaatinut totuttelua (Turun Sanomat 24.1.2021). Romaanin aiemmat arvostelut löytyvät täältä.

”Villisti ja vapaasti kulkee Jouni Tossavaisen ajatus romaanissa Taistelevat metsot. Yhteen kesäiseen päivään tiivistyvässä teoksessa suomalaisen maalaustaiteen mestari Ferdinand von Wright (1822–1906) on tosin vasta pohjustanut valtavan kankaan kuuluisaa maalaustaan varten, mutta kipuilu aiheen parissa on jo täydessä käynnissä. /- -/

Tossavaisen erikoinen lähestymistapa aiheeseensa vaatii totuttelua, sillä pääosin Kipunan aivoituksia seuraava ajatuksenvirta yhdistelee nuoruuden haaveita ja kapinaa, isännän epäsuoria oppeja ja saarnoja sekä Ferdin muistoja menneisyydestä. Ajatus saattaa liitää aiheesta toiseen kesken lauseenkin, ja kieli vaihtua ruotsista sujuvaan savoon.

Teoksen kiemuraista virkerakennetta on alkuun vaikea sisäistää, varsinkin jos satakuntalaisten tiivis töksäyttely sanavalintoja myöten tuntuu tutummalta. Kerronnan imuun pääseminen vei minulta lähemmäs sata sivua, kunnes juoni ja puheenparren takana lymyilevä huumori nappasivat mukaansa.

Osansa tässä on runsaalla lintusymboliikalla sekä toisella savolaisella merkkihenkilöllä, rouva Minna Canthilla, jonka vierailua odotetaan pelonsekaisella jännityksellä – ja varsin eri syistä.

Jos kaipaa faktapohjaisempaa katsausta von Wrightien elämään, sitäkin on tarjolla Tossavaisen kiinnostavissa jälkisanoissa." 

https://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/5203654/Kirjaarvio+Ferdinand+von+Wright+ja+hanen+renkinsa+yhdenpaivanromaanissa++Jouni+Tossavaisen+savolaisen+kiemurainen+tyyli+vaatii+totuttelua

KIILTOMATO 

"Tossavaisen teoksesta huokuu myös luonnon ihailu, mikä eittämättä on ollut myös taitelija von Wrightin uran ja elämän keskeisiä asioita. Liikametsästyksen ja eläinrääkkäyksen esille nostaminen tuo mieleen Anni Kytömäen Kultarinnan (2014) hengen, jossa 1880-luvun luontosuhdetta pääsee kurkistamaan 2020-luvun silmin. Tossavainen tarjoaa tähän kiinnostavan näkökulman ja perustelun teoksen jälkisanoissa: von Wrightin agendalla on todistettavasti ollut eläintensuojelu, esimerkiksi metsästyksen rajoittaminen", toteaa Meri Parkkonen nettilehti Kiiltomadon arvostelussan 27.2.2021.

https://kiiltomato.net/jouni-tossavainen-taistelevat-metsot/

SAVON SANOMAT

”Savolaisittain eloisa ja yhtä kaikki mainio romaani rakentuu dokumenttien täydentämäksi kolmiomaiseksi asetelmaksi, jossa minä- ja hän-kerronta liukuvat sukkelasti yhteen. Ferdinandin oppipojan ja kesärengin minä kertoo itsestään myös hänenä. Tällöin hän esiintyy kahdella nimellä. On Kipuna ja J.F. Cooperin kirjoista tuttu Unkas.

Tyyli tuo mieleen Ferdinandin lintutaulut, joiden sommittelu usein noudattaa kolmiomuotoa.”

(Teppo Kulmala: ”Erakkotaiteilijan metsonkatsomus. Yksi kesäpäivä valaisee Ferdinand von Wrightin persoonallisuutta”, Savon Sanomat 18.11.2020, B5) https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3163626

KULTTUURITOIMITUS.FI

”Jouni Tossavainen kirjoittaa yleissuomea, mutta savolaisena hän viäntää ja kiäntää tapahtumia. Yhden päivän romaanissa on mennyttä ja tulevan odotusta, ja voimallisen ähellyksen tuloksena Ferdinand von Wrightistä maalautuu varsin elävä kuva, renki Villen silmin. /- -/

Jouni Tossavaisen suurtyö on taiteellisesti kehitelty, historiallisia faktoja kunnioittava ja kielellisesti omalakinen romaani. Perusratkaisussa on mallinnettu sääminkiläisen Joel Lehtosen pääteoksen Putkinotko rakennetta.”

(Erkki Kiviniemi: ”Taistelevat metsot on faktoja kunnioittava, taiteellisesti omalakinen romaani, jolla on luonnonsuojelullinen pohjavire”, Kulttuuritoimitus.fi 16.10.2020)

https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/taistelevat-metsot-on-faktoja-kunnioittava-taiteellisesti-omalakinen-romaani-jolla-on-luonnonsuojelullinen-pohjavire/?fbclid=IwAR3gWgKx6-jwgv1U4NY5Fpa4sH3ALFYJAV4QxSG94zhdzjGisnf-HUC14Yw

 KALTIO

Kirjailija Teppo Kulmala arvosteli Taistelevat metsot myös kultuturilehti Kaltioon 1-2/2021.

Kaltio 1-2/2021, 88-89.

SAVONIA-RAATI

"Taistelevat metsot on monikerroksellinen yhdenpäivänromaani taiteilija Ferdinand von Wrightistä. Romaani on upea kuvaus lähes erakoituneesta taiteilijasta ja hänen elinpiiristään ainutlaatuisessa savolaisessa kartanomiljöössä. Teos on myös suuri kunnianosoitus taiteilijalle, joka henkilönä on jäänyt aikalaistensa varjoon."

Savonia-palkintoraatiin 2020 kuuluivat Varpu Puskala (pj), Nina Pelli (varapuheenjohtaja) sekä jäsenet Riitta Cederberg, Seppo Kononen, Auli Poutiainen, Liisa Rossi, Petri Tossavainen, Jussi Tuovinen ja Kari Turunen.

Videoruno "Kantti kertaa kantti" Kuopion museo

Kuopion kulttuurikorttelin Kantin uuden osan vihkiäisiin tilattu runo "Kantti kertaa kantti" on katsottavissa Yotubessa ja aika ajoin myös Kantin kahvilan vieressä museon ala-aulasssa.

https://youtu.be/RvRybEUKW5k

Kuunnelma "Lentävä suomalainen" Yleisradio

Yleisradion kuunnelma Lentävä suomalainen perustuu romaaniin New Yorkin Lentävä suomalainen (2014) ja väljästi tietoihin Hannes Kolehmaisen elämästä - mutta teos on silti fiktiivinen. 

Kuunnelman tarina kertoo suurjuoksija Hannes Kolehmaisen kovista valinnoista keväällä 1921. Tukholman vuoden 1912 olympiavoittojen jälkeen New Yorkissa asuneen Kolehmaisen on tehtävä lopullinen valinta Amerikan ja Suomen välillä. Omin käsin rakennetun talon, pojan ja vaimon lisäksi Kolehmaisen ratkaisua ei helpota rakastuminen toiseen naiseen. 

Käsikirjoitus: Jouni Tossavainen. 

Ohjaus: Pekka Laasonen 

Äänisuunnittelu: Antti Puumalainen 

Kuunnelma on osa Radioteatteri liikkeellä -sarjaa vuodelta 2016. 

Rooleissa: Hannes - Karri Lämpsä Alma - Sari Harju Martta - Riina Björkbacka Viljami - Ilkka Pentti Jaakoppi - Pekka Kekäläinen Rautakorpi - Mikko Rantaniva 

Ensilähetys: 2016.

Yle Areena: https://areena.yle.fi/audio/1-3666024

Lisätietoja blogista New Yorkin Lentävä suomalainen 

https://jouni-tossavainen.blogspot.com/