Koneen Säätiön rahoittaman
Kritiikki näkyy -hankkeen k
eskustelu kriitikon
kanssa Kuopion kaupunginteatterin näytelmästä Hytti nro 6.
Keskustelukumppaninsa
kanssa kirjailija ja kriitikko Jouni Tossavainen näki kevään viimeisen
esityksen samana päivänä, kun teatterille valittiin uusi johtaja.
Kuopiolaisille tanssiteatteri Minimistä tuttu Antti Lahti aloittaa elokuussa
tamperelaisen Tommi Auvisen seuraajana.
Auvisen kaudelta
muistelimme mielihyvin Juha Hurmeen sovitusta Minna Canthin novellista Agnes
ja Hytti nro 6 on koettavissa syyskaudella 2023. Kolmas teatterin
onnistuneista esityksistä on mukana Tampereen Teatterikesässä. Sara Hildénistä
kertovan Saran esittäjä Virpi Rautsiala näyttelee myös Hytissä Irinaa,
hevosta, jonottajaa, ostajakkia ja mongoliopasta.
Vaunuemännän lisäksi
Katri-Maria Peltola tulkitsee yhtä monta roolia kuin Rautsiala. Aivan kuten
Rosa Liksomin romaanissa ja Juho Kuosmasen elokuvassa, Heidi Räsäsen
käsikirjoituksen ja ohjauksen päähenkilöitä ovat tyttö Sari Harju ja
Vadimiksi-nimitetty mies Mika Juusela.
Oli onni, että
keskustelukumppani oli nähnyt Hytin ensi-illan. Romaanin ja elokuvan
lisäksi pääsimme vertaamaan näyttelijän työn muutoksia.
Toisin kuin romaanissa
elokuva nosti aloitukseen naiset ja vielä korostetummin teatterissa. ”Miksi
rakastan tätä outoa maata?” on tytön kysymys, johon vastaaminen on vielä
vaikeampaa tänä päivänä kuin Neuvostoliiton kaudella. Tyttö on miehen
roistomaisen paasauksen ja ahdistelun kohde, vaikka sankari olettaa ojentavansa
lahjan ”luonnon surulliselle poikapuolelle”.
Mies, Mika Juusela,
näyttää paljon siitä, miksi venäläiset ryssivät Ukrainassa. Jos kiinnostaa,
mikä venäläisen miehen päässä myllertää, sen Juusela kertoo. Ja vielä
sävykkäämmin kuin ensi-illassa. Miehen raakaan roistomaisuuteen on
keskustelukumppanin mukaan tullut kevyttä ylivoimaisuutta, jopa huumoria, jonka
mustuudelle en osannut olla nauramatta.
Sitäkin mietimme, onko
noin tunnin ja 45 minuutin ensimmäinen puoliaika liian pitkä. Ovatko kaikki
takaumat tarpeellisia? Entä toinen puolikas, jossa hypätään junasta toisenlaiseen
katsomoon ja aivan toiseen Ulan Batorin todellisuuteen? Jos kustannustoimittaja Harri Haanpää leikkasi
Liksomin käsikirjoituksesta puolet, niin Räsäsen dramaturgia ei keskitä
tapahtumia junaan vaan lisää kohtauksia.
Elokuvan hyvä karjalaismummo
on teatterissa kumma sekoitus baabuskaa ja venäläistä patrioottia. Entä mitä
tarkoittaa ostjakki, joka liikehtii näyttämöllä kuin Käärijä? Onko se
ugriparodia, kansallisromantiikkaa vai politiikkaa?
Näistä jatkamme, kun
kumppani saa luettua romaanin loppuun. Perjantaina 12.5. hänen junamatkansa oli
edennyt Irkutskiin.
Ensimmäisen keskustelun
jälkeen kriitikko suosittelee esitystä neljällä tähdellä.
Hytti nro 6
Kuopion
kaupunginteatterin ensi-ilta 8.2.2023
Ohjaus Heidi Räsänen
Käsikirjoitus Rosa
Liksomin romaanin pohjalta Heidi Räsänen
Lavastus Maire
Antikainen
Puvut Taina Natunen
Koreografia Anna-Maria
Väisänen
Valot Juho Itkonen
Äänet Tuomas Fränti
Läheisyyskoordinaattori
Sara-Maria Heinonen