Valokuvaruno: Tämä virhe on oikein

 

Tule jo, auta meitä

vanha vihtahousu

Vova Suuri on jumissa.

 

Да пошел ты, питерский насильник, старый придурок.

Ohlsonin päiväkirja tuli täyteen Hojo Hojossa

 

Päiväkirjassa palattu Moleskinen aikaan, kiitos viimevuotisen synttärilahjan.

Ensimmäisen Moleskinen löysin Roomasta 2004 suhteellisen edukkaasti. Circolo Scandinavon residenssiajan jälkeen näppärän muistikirjan hinnoittelu on karannut luksuksen puolelle, joten tänään päättelin Claes Ohlsonilta muutamalla eurolla hankitun Notebookin.

Hyvin toimi Ohlson (192 s.) ja kesti melko tasan vuoden (2.9.2002 -17.9.20232), joskin takasivulle kaipailin Moleskinen pientä taskua muutamaa tarpeelliseksi kuviteltua silppua varten.

Päivityksiä aloin tehdä kynällä Kuohareiden jälkeen. Rakentaessani kesääni 1979 huomasin, miten pienestäkin merkistä saattaa laajeta isompi muisto. Ja toisaalta, miten väärin muistaa jopa ajan ja paikan, jos ei ole mistä tarkistaa. 

Alkuperäislähteen äärellä saattaa sitten miettiä, miksi halusin rakentaa noin mieleiseni muiston.

Taskuun mahtuvia muistikirjoja on tietysti Kuohareita edeltävältäkin ajalta. Vuoden 2004 gradu opetti, miksi työpäiväkirjaan on helpompi viitata, jos sivunumerointi on olemassa.

Vasenkätisen sohmailuista on joskus saanut selvää. Edelleen vasenkätisenä olen nyt harjoitellut kaunokirjoitusta eli palauttanut Saarismäen kansakoulun oppeja. Jos ajatus tulee, ehkä sen ehtii panna muistiin hitaammalla kuin näppistekniikalla. 

Mahdollinen ajatus suhteellistui entisestään vieraillessani Tuusniemellä Pimeä kuu -festivaaleilla. Monesti on tullut ohitettu viihdekeskus Hojo Hojo, kiitos Vestäjien runokisan tuomaroinnin sain jarrut päälle. Festivaalin päätteeksi sain julistaa Ihan pimeetä -postikortturunokilpailun voittajaksi tuusniemeläisen Piia Kukkosen runon ja valokuvan.

Festivaalipäivän antia oli Astromatkailuseminaari, jossa pohdittiin pimeän taivaan hyödyntämistä osana vastuullista matkailua. Niin uskomatonta kuin se on, 90 prosenttia länsieurooppalaisista ei koskaan välty valosaasteelta.

Suomessakin 70 prosenttia kansasta ei näe asuinpaikaltaan Linnunrataa.

Mutta Kaavin Syrjävaarassa on pohjoismaiden ensimmäinen pimeänsuojelualue, jossa pimeätaivasmatkailun uusia konsepteja kehittää Olli Reijonen. muutaman muun yrittäjän kanssa. Toiselta puolen maapalloa, Uudesta Seelannista, toi terveiset Aleksi Taipale, joka luo edellytyksiä Dark Sky -matkailulle Lapissa.                                                                                            Piia Kukkonen.

Arkeoastronomi Marianna Ridderstad selvittää, miten muinaiset ihmiset tulkitsivat taivaan merkkejä, joita tavatakseen nykyihmisen on matkailtava pimeänsuojelualueella. Taivas ei ole vain ”täynnä terästä”, vaan täynnä tarinoita ihmiskunnan kulttuurihistoriasta.

Taivaalta on kotoisin myös Hiiden hirvi, jota hiihdetään Kalevalassa, ja omalla tavallaan Komissa, kuten kerrotaan romaanissa Venäjän metsästäjät.

Hojo Hojon tanssilava, oik. Ursan pumpattava planetaario ja arkeoastronomi Marianna Ridderstad.

Kirjasyksyn etkot, jatkot ja äänitykset

 

Äänikirjan luvut ottivat neljä päivää Helsingissä. Saman verran ellei enemmän saavat tehdä jälkitöitä äänimiehet Mikko Virta ja Niko Tompuri, ennen kuin Venäjän metsästäjät on kuuntelijan arvioitavissa.

"Metsästäjät" on ensimmäinen Aviadorin Kulttuurikulman peräkammarissa tuotettu äänikirja. Ääneen luvut aloitettiin romaanin julkkareilla. Samalla juhlittiin Maari Verrosen uutta novellikokoelmaa. 

Toisen julkistamistilaisuuden järjesti M. A. Castrénin seura Kasarmitorin varren uusissa tiloissa, jotka maalaiskävelijältä meinasivat jäädä löytymättä. 

Haastattelija ja Komin oppaani Paula Kokkonen jaksoi odottaa ja sain kiitokseksi Castrénin seuran toiminnanjohtaja Marja Lappalaiselta auringonkukan, joka jatkoi matkaa Taiteiden yössä Aviadorin Kulttuurikulmaan.

Liisankadulla tunnelma oli tiivis ja sain omistaa romaanin muun muassa Gummeruksen ajan kustannustoimittajalleni Paula Pesoselle (Hevoskomppi 1988), varsinaiselle venäläisen kirjallisuuden asiantuntijalle Pekka Pesoselle ja Kruununhaan kulmilla asuville toimittajalle ja kirjailijalle Leeni Peltoselle.

Paula Kokkonen Komissa 1997.

Vaihdoimme kirjat myös Tao Lin Taon kanssa. TaoLin on suomentanut Laotsen Tao Te Chingin (Arktinen Banaani 2022) ja Kulttuurikulman Taiteiden yössä saimme nauttia hänen standup-komiikastaan.

Syksyn jatkoissa on luvassa Pimeys-runokilpailun voittajan valinta ja esiintyminen Tuusniemellä perjantaina 15.9. Turun kirjamessuilla esittelen Näköalaa lauantaina 30.0. klo 16.45 Jukolan lavalla ja sitä ennen Venäjän metsästäjiä Aviadorin osastolla.

Näköalan jälkeisten valokuvarunojen kokeilut jatkuvat Instassa ja Fbookissa. Varsin vaivalloiselta vaikuttaa näyttelyn saaminen Jyväskylään ja/tai Turkuun vielä tämän vuoden puolella.

                                                                                                                           Vesa Tompuri, Maarit                                                                                                                                Verronen ja Satu Enstedt.

    

Sen sijaan savolaisen kirjallisuustapahtuman Kirjakantin suunnitelmat ovat edenneet lupaavasti. Kirjakantti täyttää 20 vuottta, ja marraskuussa Kuopioon on luvassa kokonainen viikko kirjallisuuteen liittyviä tapahtumia niin yliopistolla kuin "mualiman navassa" moottoriten itäisellä puolella. 

           

Taiteiden yö Kulttuurikulmassa. Oik. TaoLin.

Kuopiossa kaksi runopuulaakia, SM-finaali Tampereella

 

Tampereella lavarunouden SM-finaalia 2023 on järjestämässä vuoden 2013 Kuopion SM-finalisti Mari Laaksonen (oik.).

Tampereella lavarunouden SM-finaalia 2023 on järjestämässä vuoden 2013 Kuopion SM-finalisti Mari Laaksonen (oik.).

Lavarunouden SM-kisan Kuopion aluekarsinta runoillaan kaupunginkirjastossa 9. elokuuta klo 17.00-19.00. Järjestäjinä Runokukko, pääkirjasto, Solja Krapu ja Jukka Kervinen.

Toinen Kuopion Runopuulaaki pelataan kirjallisuustapahtuma Kirjakantissa torstaina 16. marraskuuta Pannuhuoneella (Kauppakatu 25) klo 19.00 alkaen.

Lavarunouden SM-finaalin 2023 järjestää tamperelainen Viitapiiri. Loppukilpailu runoillaan 9. syyskuuta Tampereen Työväen Teatterissa. Tampereella runoilija Mari Laaksosen mukaan Viitapiiri voi tarjota kilpailijoille majoituksen, ”mutta runoilija matkakuluja toivotaan korvattavaksi lähettävän tahon puolesta”.

"Uusi romaani vie lukijat eräretkelle huomisen Venäjälle"

 

Kesäloman ja heinäkuun aluksi Savon Sanomissa ilmestyi kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsaisen juttu Venäjän metsästäjistä.

Heinäkuun alkupuolella kirjakin tuli painosta ja ensimmäinen julkistamistilaisuus sovittiin elokuun aluksi. Kustantaja Aviadorin Kulttuurikulmassa Helsingin Liisankadulla olen mukana Maarit Verrosen novellikokoelman Hyvä näin julkkareilla keskiviikkona 2.8. klo 18.00 alkaen.

Helsingissä toinen Venäjän metsästäjiin liittyvä tilaisuus on M. A. Castrénin seurassa 17. elokuuta klo 16.00-17.00. Seuran toimisto on siirtynyt uusiin tiloihin Pohjoiselle Makasiinikadulle (7 A2) ja haastattelijaksi on tulossa Paula Kokkonen.

Paulaa tapasin ensimmäisellä Komin-matkallani ja ilman hänen apuaan, neuvojaan ja tukeaan Venäjän metsästäjät olisi jäänyt julkaisematta.

Jutun nettiversion otsikko on hieman erilainen kuin printissä:

”Kun Putin meni 2014 Krimille, soitin velipojalle ja samalla kysyin, että onko haulikko vielä olemassa", sanoo Venäjän metsästäjät -romaanin kirjoittanut kuopiolainen Jouni Tossavainen

Nettijuttu on synnyttänyt yhden kommentin. Nimimerkki Von Rosen kirjoitti:

"Kiitos oikein hyvästä ja kiinnostavasta kulttuurisivujen kirjoituksesta! On todella hienoa, että Kuopiossa on Jouni Tossavaisen kaltainen tuottelias ja ajatteleva kirjailija. Olemme myös ylpeitä kirjailija Sirpa Kähkösestä, jolle Kuopio ja sen erilaisten ihmisten menneisyys on läheinen asia."

Suomalaissukujuuriset kielet sinnittelevät Venäjällä

 

Ylen Venäjän-kirjeenvaihtajan Heikki Heiskasen raportti päivittää Karjalan ja Komin kielten ja sukukansojen tilanteen Putinin vallan ja Ukrainan sodan varjossa.

Viime viikolla painoon menneen Venäjän metsästäjien takakannen lopullinen versio päivittyi näin: 

"Juna kiitää jälleen kohti itää
ja kaikki odottavat uuden ajan alkua.

Mikä odottaa kolmea suomalaista, jotka lähtevät Venäjälle metsästämään hirviä ja yritystä?

Venäjän Kominmaalla hirven tarhaaminen onnistui jo Neuvostoliiton aikaan. Tarhaustaidoille olisi käyttöä nyt, kun hullun lehmän tauti uhkaa hirvieläimiä.

Presidentti Vova Suuri jätti jälkeensä sekavan ja salaperäisen maan, jossa hirviyrityksen perustajat joutuvat taistelemaan luonnon lisäksi poliittisen epävakauden ja korruption kanssa.

Venäjän metsästäjät on Jouni Tossavaisen jännittävä ja ajankohtainen romaani siitä, mitä tapahtuu, kun kulttuurit ja arvot törmäävät. Se on myös kiehtova kuvaus Venäjän nykytilasta ja sen vaikutuksista Suomeen. Se on kirja, joka haastaa lukijan pohtimaan, mikä on todellista ja mikä ei."

Stop the presses: Venäjän metsästäjät lähti painoon

 

Kirjailija ja toimittaja Elisabeth Gilbert ei julkaise toistaiseksi Venäjälle sijoittuvaa romaaniaan The Snow Forest, jonka piti ilmestyä helmikuussa 2024. Siperialaisesta talvesta kertova erakkofiktio ei ilmesty, koska Gilbertin instapäivityksen mukaan hänen ukrainalaiset lukijansa eivät halua, että Venäjään liittyviä teoksia julkaistaan Putinin sodan aikana.

Romaani Venäjän metsästäjät lähti painoon eilen, joten pitäisikö painokoneet pysäyttää Virossa. Yhtä hyvin Puškinin synttärit olisi pitänyt jättää juhlimatta viime viikolla Valkeisenlammen rannan patsaalla Kuopiossa. Patsaan kaatamista esitettiin Suomi24-keskustelussa Krimin valtauksen jälkeen ja keskustelu jatkui Putinin sodan alettua Ukrainassa.

Ihme ja kumma, ja kiitos savolaisten, ettei rintakuvaa ole tiputettu jalustaltaan, ei edes töhritty.

Ja jos Gilbertin linjalla jatketaan, pitäisikö myös Venäjään liittyvien tietokirjojen julkaisemista lykätä toistaiseksi. Eikö nyt, tai viimeistään nyt, ole tarvetta ymmärrykselle siitä, miksi Putin venäläisten – ilmeisesti jopa enemmistön – mielestä saa tappaa naapureitaan?

En tiedä, vastaako Venäjän metsästäjät tuohonkaan kysymykseen. Tai, oliko se Gilbertinkään tarkoitus, kun Siperian-matka ja taustatutkimus jäivät tekemättä koronan takia.

Venäjän metsästäjiin sain ensimmäisiä viitteitä Amerikan-matkan jälkeen 1995. Jenkkikokemukset taustoittivat esikokoisromaania Koirastähti 1996, ja sen jälkeen jatkoin lännen sijasta itään päin matkustamista lähinnä M. A. Castrénin seuran tuella.

Viisi vuotta sitten kukaan ei ollut kiinnostunut Venäjä-romaanista. Kustantajat eivät edes vastanneet sähköposteihin. Niinpä tässä välissä ilmestyi toisia teoksia, ja jollain uskolla ja ystävien tuella sain pidettyä ideaa metsästysromaanista hengissä.

Entä, mitä vastaisin, jos nyt joku ystävällinen tai vihainen ukrainalainen laittaisi viestiä, että kannatan Putinia – eli olen ukrainalaisia vastaan – koska kirjoitin Venäjällä pääasiassa tapahtuvaa fiktiota 28 vuotta. Kaunokirjoituksen puolella plussaa saattaisi saada siitä, että romaani tapahtuu Putinin jälkeisessä ajassa.

Mutta kun en kerää pisteitä, päädyn puolustamaan tekijää aivan kuten toimitukset, jotka eivät saa luovuttaa juttujensa julkaisupäätöstä ulkopuoliselle. Jos lukijat alkavat päättää siitä, mitä kirjoitan ja saan ehkä julkaistua, häntä heiluttaa koiraa. Eli minkä lajin koira Gilbert on?