”Täällä kaukana” tässä ollaan nyt

Viimeisiä muutoksia, ennen kuin lähetin valokuvarunojen kokoelman taittajalle, siis sunnuntai-iltana noin klo 23.45, oli runon ”Pullopostia” nimen vaihtaminen Pentti Sammallahden valokuvakirjaan Täällä kaukana (Opus 57 2012). Esipuheessaan Finn Thrane pitää nimeä hienovaraisena ja paradoksaalisena viittauksena kuvaajan ja katsojan kohtaamisen mahdollisuuteen kirjan sivulla:

”Pentti Sammallahden teoksen hienovarainen nimi viittaa kuitenkin paradoksiin: valokuva edustaa aina läsnäoloa tässä ja nyt.”

Täällä kaukana tässä ja nyt ollaan niin kuin ei oltaiskaan. Kun runot on runoiltu, Ukrainan sota jatkuu neljättä päivää. Aamulla kävin huilaamassa tunnin hiihtolenkin Kallavedellä, ennen kuin aurinko pehmittää hankikannon. 

Se vaatii verhoa eteensä puolilta päivin työhuoneessa. Sinne hukkuvat Kalevalan päivän liput.

Viime viikolla sain taittaja Satu Enstedtiltä kansiehdotuksen ja muokkasimme kustantaja Vesa Tompurin kanssa katalogitekstiä. Sadun ajatus on, että kansi olisi kangasmaista kloottia, valokuva näköalasta Haminavuorelle syvennetään ja tekstit tulisivat foliopainatuksella. Aiempien kokoelmien kohdalla tällaisesta ei ole uskaltanut edes haaveilla. Esimerkiksi Like-kustantamossa runoilut loppuivat kustannusjohtajan rehtiin tunnustukseen: 

Me emme oikein osaa markkinoida runoja.

Totta tosiaan, kun häntä alkaa heiluttaa koiraa – eli raha ratkaisee eikä runouden laatu – mikä on kirjoituksen tulevaisuus ja mitä kirjailija voi tehdä. Se saa nököttää nurkassa siihen asti, kun päkistää pitkää proosaa ja päällikkö pääsee kiillottamaan omaa kuvaansa palkintoselfiellä. Loput "minästä" ja minun egoiluista saa lukea runosta ”Omakuva” kokoelmassa Näköala Haminavuorelle.

Syyskatalogin teksti näyttää tässä ja nyt tältä. Toimii ilmeisesti sen verran, että tänään Prisman sisäänostaja on jo kysellyt näytesivuja kustantajalta.

Jouni Tossavainen: Näköala Haminavuorelle. Valokuvarunoja

Jouni Tossavaisen neljästoista runokokoelma ja kolmas valokuvarunojen kokoelma Näköala Haminavuorelle lähestyy maailman kauneutta kuvan ja sanan voimalla. Valokuvan ja runon yhteisteoksissa runoilija vaeltaa kotikaupunkinsa Kuopion järvimaisemassa, lapsuutensa Tervon metsissä, Euroopassa ja Venäjällä.

Runomatkoilla käydään dialogia nykyisten ja entisaikojen kollegojen kanssa. Seuraa löytyy milloin Rainer Maria Rilkestä, Wallace Stevensistä tai Paul Valerysta, milloin taas Eeva-Liisa Mannerista ja Gunnar Björlingistä. Toisinaan Tossavainen löytää sielunkumppanin satojen vuosien takaisista kiinalaisista tai japanilaisista tankarunoilijoista. Portugalista hän löytää ”hylätyn esineen”, Fernando Pessoan aiemmin suomentamattoman runon.

Retkillään runoilija eksyy myös rakkauden erämaahan ja laatii ”Eksymisen kenttäoppaan”.

Teoksen kunkin osaston avaa värivalokuva näköalasta Haminavuorelle, samalle mäelle, josta Tossavaisen romaanin Taistelevien metsojen (Aviador 2020) päähenkilö Ferdinand von Wright maalasi klassikkoteoksen Näköala Haminavuorelta (1853).

Kolmen proosateoksen jälkeen Näköala Haminavuorelle on Tossavaisen paluu runouden pariin kuuden vuoden tauon jälkeen.

Ovh 29,50 €

Runokokoelma (valokuvitettu)

150 sivua

ISBN 9789523811201

Ilmestyy: syyskuussa 2022

Sidottu

Kl 82.2

Jouni Tossavainen (s. 1958) on Tervossa syntynyt, Tampereella opiskellut ja sen jälkeen pääasiassa Kuopiossa asunut kirjailija. Hänen laajaan, vuonna 1985 käynnistämään julkaistuun tuotantoonsa sisältyy sekä proosaa että runoutta – yhteensä 27 teosta. Taistelevien metsojen (2020) jälkeen Tossavaiselta on ilmestynyt romaani Pojan usko (Aviador 2021).