”Ulkomaalaiset eivät ole nähneet vielä alkuakaan”

Perustaessaan Vremja-lehteä vuonna 1861 Fjodor Dostojevski markkinoi sitä lähetyskäskyä, jota tsaarit, stalinit sekä Vladimir Putinin toteuttaa tänään hotkaistessaan toisen palasen Ukrainasta. Ja samaa valloitussotaa jatkavat imperiumin keisarit Putinin jälkeen, koska ”ulkomaalaiset eivät ole vielä nähneet alkuakaan meidän valtavista voimistamme”.

”Tiedämme, ettemme nyt enää eristäydy ihmiskunnasta Kiinan muurin taakse. Nöyrää kunnioitusta tuntien aavistelemme, että tulevaisuuden toimintamme täytyy olla mitä suurimmassa määrin yleismaailmallista, että Venäjän idea ehkä muodostaa synteesin kaikista niistä ideoista, joita Euroopan eri kansallisuudet niin urhollisesti ja peräänantamattomasti kehittelevät, ja että näiden ideoiden vihamieliset ainekset löytävät sovinnon ja tulevan kehityksensä Venäjän kansan ominaislaadussa. Emme ole turhaan puhuneet kaikilla kielillä, ymmärtäneet kaikkia sivilisaatioita, tunteneet myötätuntoa jokaisen eurooppalaisen kansan intressejä kohtaan, ymmärtäneet meille täysin outojen ilmiöiden merkitystä ja järkiperäisyyttä. Emme ole turhaan ilmaisseet vahvaa, ulkomaalaisia hämmästyttävää taipumusta itsearviointiin. He ovat moittineet meitä siitä ja väittäneet, että olemme vailla identiteettiä ja isänmaata, mutta he eivät ota huomioon, että kyky irrottautua joksikin aikaa omasta maaperästä nähdäkseen itsensä selvemmin ja puolueettomammin on jo sinänsä merkki suurenmoisesta erityislaatuisuudesta: onhan kyky nähdä vieras ja outo sovinnollisessa valossa mitä ylevin ja jaloin luonnonlahja, joka suodaan vain muutamille kansallisuuksille. Ulkomaalaiset eivät ole vielä nähneet alkuakaan meidän valtavista voimistamme… Mutta nyt näyttää siltä, että myös me astumme uuteen elämään.”

(Fjodor Dostojevski: ”Ilmoitus Vremja-lehden tilauksesta vuodelle 1861”, Kulta-aika taskussa. Kirjoituksia Venäjän maasta ja hengestä, niin & näin 2015, suom. Tiina Kartano, 50)

Niinpä kaikki Venäjällä sulautuu sorjaksi yksituumaisuudeksi ja yhtyminen tapahtuu hyvin helposti, luonnollisesti ja rauhanomaisesti.

”Jos erimielisyyksiä onkin, ne ovat vain ulkoisia ja väliaikaisia, satunnaisia ja helposti sovitettavia eikä niillä ole juuria meidän maaperässämme, ja tämän me ymmärrämme oikein hyvin. Tämä tapahtumaketju on alkanutkin jo kauan sitten, ikimuistoisena aikana; itse luonto on sisällyttänyt sen venäläiseen henkeen ja kansalliseen ihanteeseen…

Uuden Venäjänmaan voi jo aistia hieman, se tiedostaa itseään jo hieman, eikä sillä ole väliä, ettei se ole suuri. Sen sijaan se elää, vaikkakin tiedostamattomana, kaikkien venäläisten sydämessä ja kaikkien venäläisten toiveissa ja pyrkimyksissä. Meidän uusi Venäjänmaamme on ymmärtänyt, että on vain yksi sementti, sidos ja maaperä, jolla yhdistyminen tapahtuu ja jolla sovinto tehdään – se on kaikille yhteinen hengellinen sovinnonteko, joka saa alkunsa koulutuksesta. Tämä uusi Venäjänmaa on jo päässyt todistamaan orgaanisia ja kokonaisvaltaisia ilmiöitä, ei epäonnistuneita kopioita ja siirrännäisiä, kuten te kuvittelette. Se on todistanut olemassaolonsa nuoren polven nousevassa uudessa moraalissa, joka varjelee itseään innokkaasti ja tinkimättä, se on todistanut olemassaolonsa jalossa itsearvioinnissa ja ankarassa omassatunnossa – mikä on merkki valtavasta voimasta ja taipumattomasta pyrkimisestä kohti ihannetta…

Se tietää tulleensa teikäläisen, eurooppalaisen sivistyksen tien päähän ja aloittelevansa nyt uutta, mittaamattoman antoisaa elämää” ja tuo kansalle tieteen lahjaksi. Tiede peruslakeineen on toki ikuinen ja vakaa kaikille ja itse kullekin, mutta sen varttaminen ja sen hedelmät riippuvat nimenomaan kansallisista erityispiirteistä, siis maaperästä ja kansanluonteesta. (Dostojevski: ”Kirjoituksia venäläisestä kirjallisuudesta”, Kulta-aika taskussa. Kirjoituksia Venäjän maasta ja hengestä, 68 – 70.) 

JK

Kiitos blogin nimestä kuuluu koneelle, joka ei kääntänyt Dostojevskin Dnevnik pisateljaa Kirjailijan päiväkirjaksi, kuten esimerkiksi Tiina Kartanon suomennoksessa Kulta-aika taskussa (2015), vaan Kirjoittajan päiväkirjaksi.