"Näin toimii kirjailijan muisti"

 "Voikukka – kaikki sinun vihreytesi, Ukraina.

Löwenzahn, so grün ist die Ukraine.

Mutta siitä puuttuu kaikki, kun hänen äitinsä vaalea heleys ei ole enää läsnä.

Meine blonde Mutter kam nicht Heim.

Paul Celan katsoo ovea: ”Kuka nosti sinut saranoiltaan, tammiovi?”

Eichene Tür, wer hob dich aus den Angeln?

Meine sanfte Mutter kann nicht kommen.

Näin toimii kirjailijan muisti. Se ei kykene nostamaan ovea saranoilleen meidän yhteisessä eurooppalaisessa talossamme, mutta sillä on silmät, se näkee, pystyy tekemään vertailuja siitä mitä on ollut ja mitä on; sitä ei hämätä.

Tämä ei ole koneen vaan elämyksen muistia. Se kykenee ottamaan oppia kokemuksista ja rakentamaan niistä uusia elementtejä vanhojen saumaan. Jumalat varjelkoot meitä kiroukselta jonka nimeen vannovat tänään ne järjen, todellisuuden ja muistin kolmiyhteyteen uskovat hyvät ihmiset, jotka pyrkivät rakentamaan kokemuksesta oppia ottavan muistikoneen ja haluavat luovuttaa sen käsiin jumalien roolin: elävän luonnon säilyttämisen ja pelastamisen.

Mikäli he onnistuvat rakentamaan tällaisen muistihirviön, se todella ottaa oppia kokemuksesta ja alkaa ensimmäisenä eliminoida – ihmistä!"

(Paavo Rintala: ”Kirjallisuus ja muisti”, Lahden kansainvälinen kirjailijakokous 1991)