Kun Eeva-Liisa Mannerin ”yksikään lamppu ei ollut kunnossa”

”Muuten näin minä Mannerin pari kertaa Ojakadulla, kun menin varta vasten siihen pieneen vohvelibaariin juomaan kahvia. Ja sieltähän Manner tuli nurkan takaa, oli kesä, tavattoman kuuma, hänelä oli mustat lasit silmillä ja hän oli tavattoman janoisen ja väsyneen näköinen. Menin sitten puoli vuotta myöhemmin ja taas hän tuli nurkan takaa, kuluneessa farkkupuvussa, musta vanha kassi kädessä. Näistä kerroista ja varsinkin kesällisestä näkemisestä minulle tuli erityisen läheiseksi Mannerin runo Tori.

Liisa [Enwald] kertoi, että kun he kävivät Mannerin luona, se istui kynttilän valossa, koska yksikään lamppu ei ollut kunnossa. Eeva Niiranen kävi hakemassa työkalupakin autostaan ja laittoi lamput kuntoon ja kysyi vielä, onko mitään muuta korjaamista. Manner ei ollut vastannut siihen mitään.”

Lyhyt lainaus löytyy kirjailija Sinikka Tirkkosen (1954 –2021) viiden liuskan koneella kirjoitetusta kirjeestä (”Leppävirta 25.11.95”), jolla hän halusi kiittää Arboretan (1995) lähettämisestä Leppävirran Kurjalan kylään: ”Nyt olen varmaan ansainnut yhden Arboretan.”

”P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheiden paljoutta. Tänä aamuna pää toimii jotenkuten, mutta motoriikka erittäin vaivalloisesti.”

Juha-Pekka Kilpiön arvostelusta maksan 14 euroa

Aivan erinomainen arvostelu Nuoressa Voimassa jyväskyläläiseltä Juha-Pekka Kilpiöltä Henry David Thoreaun esikoisesta. Viikon virran vietävänä (1849/2025) sain lainattua kirjastosta. Lukiessani Thoreaun omakustanteen suomennosta mietin postausta Kirjoittajan päiväkirjaan, mutta en saanut juonen päästä kiinni; muiden töiden sivussa kerä ei lähtenyt purkautumaan luonnostaan. 

Luulen myös, että Antti Immonen saa pontta suomennoksiinsa Kilpiön palautteesta. Aikoinaan Valtion kirjallisuustoimikunnassa käännösajatuksesta keskusteltiin, ja on ilo nähdä, että suurtyö on tehty eikä vain suunniteltu. Thoreaun tekstin kääntämisen vaikeuteen tutustuin Mainessa lukiessani esseekokoelmaa The Maine Woods (1988), ennen kuin kiipesin Thoreaun jalanjäljillä Katahdin-vuorelle.

Runo ”Katahdin mountain greatest mountain 15.–16.10.1994” julkaistiin kokoelmassa Arboreta (1995). Runosta ja vuorimatkan äänityksistäni leikattiin feature Thoreaun lähde (Yle 1997). Tietääkseni tuota 111-sivuista Ktaadn-esseetä ei ole suomennettu muilta osin kuin featuressani.

Valtion tukien kutistuessa Nuoren Voiman tilaushinta on peräti 56 euroa, mikä tuntuu neljästä numerosta kovalta. Mutta, jos tällaisia arvosteluja julkaistaan, pitänee jatkaa helsinkiläisnuorison sponsorina; Kuopion pääkirjaston lehtilukusalissa Suomen vanhinta kirjallisuuslehteä ei enää voi lukea.