Aivan erinomainen arvostelu Nuoressa Voimassa jyväskyläläiseltä Juha-Pekka Kilpiöltä Henry David Thoreaun esikoisesta. Viikon virran vietävänä (1849/2025) sain lainattua kirjastosta. Lukiessani Thoreaun omakustanteen suomennosta mietin postausta Kirjoittajan päiväkirjaan, mutta en saanut juonen päästä kiinni; muiden töiden sivussa kerä ei lähtenyt purkautumaan luonnostaan.
Luulen myös, että Antti
Immonen saa pontta suomennoksiinsa Kilpiön palautteesta. Aikoinaan Valtion
kirjallisuustoimikunnassa käännösajatuksesta keskusteltiin, ja on ilo nähdä,
että suurtyö on tehty eikä vain suunniteltu. Thoreaun tekstin kääntämisen
vaikeuteen tutustuin Mainessa lukiessani esseekokoelmaa The Maine Woods
(1988), ennen kuin kiipesin Thoreaun jalanjäljillä Katahdin-vuorelle.
Runo ”Katahdin
mountain greatest mountain 15.–16.10.1994” julkaistiin kokoelmassa Arboreta
(1995). Runosta ja vuorimatkan äänityksistäni leikattiin feature Thoreaun
lähde (Yle 1997). Tietääkseni tuota 111-sivuista Ktaadn-esseetä ei
ole suomennettu muilta osin kuin featuressani.
Valtion tukien
kutistuessa Nuoren Voiman tilaushinta on peräti 56 euroa, mikä tuntuu
neljästä numerosta kovalta. Mutta, jos tällaisia arvosteluja julkaistaan,
pitänee jatkaa helsinkiläisnuorison sponsorina; Kuopion pääkirjaston
lehtilukusalissa Suomen vanhinta kirjallisuuslehteä ei enää voi lukea.
