Mikä on Suomen ensimmäinen valokuvaruno? Tai, kannattako sitä
kysyä, jos Valokuvaa ei ole, kuten kuuluu tutkija Janne Seppäsen
kirjan nimi vuodelta 2000. Jos ei ole
valokuvaa, miten voi olla olemassa valokuvarunouttakaan.
Seppäsen johdannon mukaan ei ole olemassa mitään
konteksteistaan irrallista, abstraktia ja yleistä valokuvaa eikä sen
ontologiaa, vaan ”on olemassa paljon valokuvia, jotka saavat merkityksiä
erilaisissa kulttuurisissa tiloissa”.
-------------------------------
"Teorian lopun jälkeen itse valokuvarunouden luominen kaikilla niillä keinoilla, jotka ovat käsillä, on yhtä mukavaa käsityötä kuin hyvä kynä tai tiskaaminen."
-----------------------------------
Mikä on valokuva, määrittyy siis vasta kuvaa käytettäessä.
Yhtä hyvin se, mitä on valokuvarunous, saa merkityksensä siellä, missä sitä
käytetään. Eli valokuvarunous on olemassa varsin vähän, koska sitä ei käytetä
juuri missään. Tieteen termipankki ei tunne sanaa valokuvarunous, eikä sitä löydy kuvan ja kielen yhteisleikin tuottamaa iloa käsitelleestä Kai Mikkosen perusteoksessa Kuva ja sana (2005).
Ennen valokuvaa on kuitenkin olemassa kamera, eräänlainen
aikakone, joka siirtää valon piirtämän jäljen menneisyydestä nykyhetkeen ja
tulevaisuuteen. Kamera on siis totta, mutta onko väline niin totta, että se käyttääkin
meitä?
Onko tekniikka ohjelmoitu niin hyvin, että kun se käyttää
meitä ja minua, kuvittelen rajaavani ihan itse ikioman selfieni? Ainakin kuvan
ottamisen hetki on poissa toisenlaiselta todellisuuden kokemiselta. Ja
lopputulos on vain kaksiulotteinen pinta; kokonaisemman todellisuuskuvan
saattaisi luoda vaikka piirtämällä.
Digitaalisen kuvan yleistyessä on alettu ajatella niinkin,
että negatiivista tehty vedos on kuollut. Näin ollen myös Michael Nottin
Photopoetry 1845 –2015, joka on parhaimmillaan 1800-luvun
valokuvarunoutta esitellessään, on vain historian loppua, jota tuli kerratuksi
oman mielenkiinnon takia.
Joka tapauksessa Seppänen asettaa haasteen, johon vastaaminen
vaatisi varsin erilaista lähestymiskulmaa siihen, mitä valokuvarunous on ollut
tai mitä se voisi olla. Lohtuna se, että teoria on teoriaa, enhän ole tutkija
vaan essehdin mielenkiintoni kohteita keräillen. Kiertelen kuin kissa ja jätän
jälkiä kuin koira.
Teorian aluksi tai lopuksi Janne Seppänen suomensi Martti
Lintusen ja Tauno Saarelan kanssa brittitaiteilija ja kirjailija Victor
Burginilta kolmen esseen valikoiman Taideteorian loppu (1989). Noin
kolmekymmentä vuotta myöhemmin luettuna tekstit tangeeraavat Tampereen
yliopiston semiotiikan opintomuistoja useammin kuin valokuvaa, mikä ei
tarkoita, että peruisin Synteesi-lehden tilauksen.
Greimasilainen semiootikkoni Kari Salosaari on
kuollut, mutta professori Eero Tarasti ja hänen heimolaistensa merkki-
ja merkitysopillinen henki elää, kituu ja leimahtaa jonkun kerran luettavaan liekkiin postmodernin
jälkeisessä ajassa, jossa muistellaan Walter Benjaminia ja kustantaja Antti
Nylén on ostanut Ronald Barthesin La Chambre clairen
tekijänoikeudet – suomeksihan Valoisaa huone saatiin ensimmäisen kerran
jo vuonna 1985.
Teorian tien "filosofiat ja politiikat taittuivat kuin kuivat
oksat", ja sen jälkeen itse valokuvarunouden luominen kaikilla
niillä keinoilla, jotka ovat käsillä, on yhtä mukavaa käsityötä kuin hyvä kynä
tai tiskaaminen; kättensä jäljet näkee välittömästi. Ja tuloksena on teoksia,
jotka ’saavat merkityksiä erilaisissa kulttuurisissa tiloissa’.
Valokuvarunouden teoriaa
"Kuvan ja sanan rajalla"
https://www.blogger.com/blog/post/edit/preview/527771013459760072/7369379642441483786
"Valokuvarunouden 12 neuvon manifesti"
https://kirjoittajanpvk.blogspot.com/2023/10/valokuvarunouden-12-neuvon-manifesti.html
”Harva sarja kotimaisia valokuvarunoteoksia”
https://www.blogger.com/blog/post/edit/527771013459760072/4411784120416455452
”Kuvan katoamisen konkretia runoarvosteluissa”
https://www.blogger.com/blog/post/edit/527771013459760072/1348867357633838432
”Miksi kirjallisuuskriitikot eivät osaa lukea valokuvia?”
https://www.blogger.com/blog/post/edit/527771013459760072/3152197069354060669
”Keksijämiehen lavastettu valokuvaruno”
https://www.blogger.com/blog/post/edit/527771013459760072/1214613465815778010
”Valokuvarunon avantgarde: Pro Eto, Facile ja Rodšenko-seura”
https://www.blogger.com/blog/post/edit/527771013459760072/3526326208393258452
”Julkaisiko Julius Krohn ensimmäisen valokuvarunon?”
https://www.blogger.com/blog/post/edit/527771013459760072/4037471915901215270
”Esimerkki parhaasta valokuvarunoudesta: Remains Of Elmet”
https://www.blogger.com/blog/post/edit/527771013459760072/8188752125441653202
”Kaikki on elokuvaa”, mutta kaikki ei ole elokuvarunoa
https://www.blogger.com/blog/post/edit/527771013459760072/6541604279804062806
”Puhuuko kuva, kuvaako sana?”
https://www.blogger.com/blog/post/edit/527771013459760072/5442953352021779537