Valokuvarunoteokset ovat pääosin valokuvaajan ja runoilijan
yhteistyötä. Varsin harvoin valokuvaaja on kirjoittanut runonsa, ja yhtä usein
runoilija on kuvannut teoksensa.
Poikkeuksia kotimaisista valokuvaajista ovat ainakin Mikko Hietaharju, Kari Holopainen ja Ritva Kovalainen, jotka ovat julkaisseet runojaan valokuvateoksissa.
Runoilijoista tuoreimpia esimerkkejä on Maria Matinmikon
kokoelma Valohämy (Siltala/Parvis 2023), jossa Ville Karppasen
taitto korostaa Matinmikon ottamia valokuvia, piirustuksia tai tekstiä.
Elävistä runoilijoista mustavalkeita valokuviaan on käyttänyt myös italialainen Antonella Anedda, jolta on suomennettu valikoima Anatomioita
(Parkko 2023, suom. Hannimari Heino).
Mahtiotoksia vaelluksiltaan ja henkilökuvia kirjailijoista on
ottanut esimerkiksi runoilija ja kirjailija Tomi Kontio, joka tietääkseni
ei ole vielä yhdistänyt kuviinsa runoja.
Listauksessa eivät varmasti ole kaikki kotimaiset painetut
valokuvarunot. Tarkempaa tietoa ei ole siitäkään, miten monessa näyttelyssä on
yhdistetty runoa ja valokuvaa. Suurin osa näistä kirjoista löytyy työhuoneeni hyllystä,
jota täydennän mielihyvin uusilla ja vanhoilla valokuvarunoteoksilla.
Matti Saanio Lähdön jäljet, runot Paavo Rintala,
Kirjayhtymä 1980
Kristoffer Albrecht Etude, teksti Rabbe Enckell, kuvasalkku 1985, Quelle,
runot Rabbe Enckell, kuvasalkku 1987 ja Kväll, teksti Bo Carpelan,
kuvasalkku 1990, Memorabilia Musta Taide 2004
Pekka Helin Corneville 1975 –1985, Runot Hannu Waarala, Gummerus 1986
Lars Rebers Vain rakkauden tähden, runo Heikki Reivilä,
kuvasalkku 1988
Jouni Tossavainen Metsännenä, Gummerus 1990, Kuusikirja Like
2008 ja Näköala Haminavuorelle. Valokuvarunoja, Aviador 2022
Marjukka Vainio Hämeenlinna Vanain maa, runot Olli Jalonen ja Riitta
Jalonen, kuvasalkku 1993
Timo Kelaranta SubImages, runot Lauri Otonkoski, Musta Taide
2000
Kari Holopainen Lumipilviä, Musta Taide 2003
Martti Jämsä Vapaa valuma, runot Kaija Rantakari, Bokeh 2021
Valokuvaaja Taneli Eskola kommentoi postausta Facebookissa 17.1.2024:
VastaaPoista"Kiva näkökulma! Vakiotilanne on, että valokuvaaja laittaa kuviensa saatesanoiksi jonkin toisen kirjoittaman, valokuvataiteilijalle läheisen runon tai useita sellaisia. Toinen juttu on esille nostamasi valokuvaajan oma tekstitys. Kun olen listannut kuvateoksia niiden visuaalista sisältöä painottaen, en ole tekstittäjän identiteettiin tarpeeksi kiinnittänyt huomiota vaikka olisi pitänyt. Täytyypä katsella teoksia tästä näkökulmasta uudestaan. Harvassa kuvateoksessa kuvan ja runon suhde on kuitenkaan kovin painokas ja kovinkaan mietitty. Vai onko sittenkään?"