Tule jo, auta meitä
vanha vihtahousu
Vova Suuri on jumissa.
Да пошел ты, питерский насильник, старый придурок.
"Kirjoittajan päiväkirja" jatkaa siitä, mihin blogi "Kuva ja sana" (2021–2007) päättyi
Tule jo, auta meitä
vanha vihtahousu
Vova Suuri on jumissa.
Да пошел ты, питерский насильник, старый придурок.
Päiväkirjassa palattu
Moleskinen aikaan, kiitos viimevuotisen synttärilahjan.
Ensimmäisen Moleskinen löysin
Roomasta 2004 suhteellisen edukkaasti. Circolo Scandinavon residenssiajan
jälkeen näppärän muistikirjan hinnoittelu on karannut luksuksen puolelle, joten
tänään päättelin Claes Ohlsonilta muutamalla eurolla hankitun Notebookin.
Hyvin toimi Ohlson (192 s.) ja kesti melko tasan vuoden (2.9.2002 -17.9.20232), joskin takasivulle kaipailin Moleskinen pientä taskua muutamaa tarpeelliseksi kuviteltua silppua varten.
Päivityksiä aloin tehdä kynällä Kuohareiden jälkeen. Rakentaessani kesääni 1979 huomasin, miten pienestäkin merkistä saattaa laajeta isompi muisto. Ja toisaalta, miten väärin muistaa jopa ajan ja paikan, jos ei ole mistä tarkistaa.
Alkuperäislähteen äärellä saattaa sitten miettiä, miksi halusin rakentaa noin mieleiseni muiston.
Taskuun mahtuvia muistikirjoja
on tietysti Kuohareita edeltävältäkin ajalta. Vuoden 2004 gradu opetti, miksi työpäiväkirjaan on helpompi viitata, jos sivunumerointi on
olemassa.
Vasenkätisen sohmailuista on joskus saanut selvää. Edelleen vasenkätisenä olen nyt harjoitellut kaunokirjoitusta eli palauttanut Saarismäen kansakoulun oppeja. Jos ajatus tulee, ehkä sen ehtii panna muistiin hitaammalla kuin näppistekniikalla.
Mahdollinen ajatus
suhteellistui entisestään vieraillessani Tuusniemellä Pimeä kuu -festivaaleilla.
Monesti on tullut ohitettu viihdekeskus Hojo Hojo, kiitos Vestäjien runokisan
tuomaroinnin sain jarrut päälle. Festivaalin päätteeksi sain julistaa Ihan
pimeetä -postikortturunokilpailun voittajaksi tuusniemeläisen Piia Kukkosen
runon ja valokuvan.
Festivaalipäivän antia oli Astromatkailuseminaari,
jossa pohdittiin pimeän taivaan hyödyntämistä osana vastuullista matkailua.
Niin uskomatonta kuin se on, 90 prosenttia länsieurooppalaisista ei koskaan
välty valosaasteelta.
Suomessakin 70 prosenttia
kansasta ei näe asuinpaikaltaan Linnunrataa.
Mutta Kaavin Syrjävaarassa on pohjoismaiden ensimmäinen pimeänsuojelualue, jossa pimeätaivasmatkailun uusia konsepteja kehittää Olli Reijonen. muutaman muun yrittäjän kanssa. Toiselta puolen maapalloa, Uudesta Seelannista, toi terveiset Aleksi Taipale, joka luo edellytyksiä Dark Sky -matkailulle Lapissa. Piia Kukkonen.
Arkeoastronomi Marianna Ridderstad
selvittää, miten muinaiset ihmiset tulkitsivat taivaan merkkejä, joita tavatakseen
nykyihmisen on matkailtava pimeänsuojelualueella. Taivas ei ole vain ”täynnä
terästä”, vaan täynnä tarinoita ihmiskunnan kulttuurihistoriasta.
Taivaalta on kotoisin myös
Hiiden hirvi, jota hiihdetään Kalevalassa, ja omalla tavallaan Komissa,
kuten kerrotaan romaanissa Venäjän metsästäjät.
Äänikirjan luvut ottivat neljä päivää Helsingissä. Saman verran ellei enemmän saavat tehdä jälkitöitä äänimiehet Mikko Virta ja Niko Tompuri, ennen kuin Venäjän metsästäjät on kuuntelijan arvioitavissa.
"Metsästäjät" on ensimmäinen Aviadorin Kulttuurikulman peräkammarissa tuotettu äänikirja. Ääneen luvut aloitettiin romaanin julkkareilla. Samalla juhlittiin Maari Verrosen uutta novellikokoelmaa.
Haastattelija ja Komin oppaani Paula Kokkonen jaksoi odottaa ja sain kiitokseksi Castrénin seuran toiminnanjohtaja Marja Lappalaiselta auringonkukan, joka jatkoi matkaa Taiteiden yössä Aviadorin Kulttuurikulmaan.
Liisankadulla tunnelma oli tiivis ja sain omistaa romaanin muun muassa Gummeruksen ajan kustannustoimittajalleni Paula Pesoselle (Hevoskomppi 1988), varsinaiselle venäläisen kirjallisuuden asiantuntijalle Pekka Pesoselle ja Kruununhaan kulmilla asuville toimittajalle ja kirjailijalle Leeni Peltoselle.
Vaihdoimme kirjat myös Tao
Lin Taon kanssa. TaoLin on suomentanut Laotsen Tao Te Chingin
(Arktinen Banaani 2022) ja Kulttuurikulman Taiteiden yössä saimme nauttia hänen
standup-komiikastaan.
Tampereella lavarunouden SM-finaalia 2023 on järjestämässä vuoden 2013 Kuopion SM-finalisti Mari Laaksonen (oik.). |
Tampereella lavarunouden SM-finaalia 2023 on järjestämässä vuoden 2013 Kuopion SM-finalisti Mari Laaksonen (oik.).
Lavarunouden SM-kisan Kuopion aluekarsinta runoillaan
kaupunginkirjastossa 9. elokuuta klo 17.00-19.00. Järjestäjinä
Runokukko, pääkirjasto, Solja Krapu ja Jukka Kervinen.
Toinen Kuopion Runopuulaaki pelataan kirjallisuustapahtuma Kirjakantissa
torstaina 16. marraskuuta Pannuhuoneella (Kauppakatu 25) klo 19.00 alkaen.
Lavarunouden SM-finaalin 2023 järjestää tamperelainen Viitapiiri.
Loppukilpailu runoillaan 9. syyskuuta Tampereen Työväen Teatterissa. Tampereella
runoilija Mari Laaksosen mukaan Viitapiiri voi tarjota kilpailijoille
majoituksen, ”mutta runoilija matkakuluja toivotaan korvattavaksi lähettävän
tahon puolesta”.
Kesäloman ja heinäkuun aluksi Savon
Sanomissa ilmestyi kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsaisen juttu Venäjän
metsästäjistä.
Heinäkuun alkupuolella kirjakin
tuli painosta ja ensimmäinen julkistamistilaisuus sovittiin elokuun aluksi.
Kustantaja Aviadorin Kulttuurikulmassa Helsingin Liisankadulla olen mukana Maarit
Verrosen novellikokoelman Hyvä näin julkkareilla keskiviikkona 2.8. klo 18.00 alkaen.
Helsingissä toinen Venäjän
metsästäjiin liittyvä tilaisuus on M. A. Castrénin seurassa 17. elokuuta
klo 16.00-17.00. Seuran toimisto on siirtynyt uusiin tiloihin Pohjoiselle
Makasiinikadulle (7 A2) ja haastattelijaksi on tulossa Paula Kokkonen.
Paulaa tapasin ensimmäisellä
Komin-matkallani ja ilman hänen apuaan, neuvojaan ja tukeaan Venäjän metsästäjät
olisi jäänyt julkaisematta.
Jutun nettiversion otsikko on hieman erilainen kuin printissä:
”Kun Putin meni 2014 Krimille, soitin velipojalle ja samalla kysyin, että onko haulikko vielä olemassa", sanoo Venäjän metsästäjät -romaanin kirjoittanut kuopiolainen Jouni Tossavainen
Nettijuttu on synnyttänyt yhden kommentin. Nimimerkki Von Rosen kirjoitti:
"Kiitos oikein hyvästä ja kiinnostavasta kulttuurisivujen
kirjoituksesta! On todella hienoa, että Kuopiossa on Jouni Tossavaisen kaltainen
tuottelias ja ajatteleva kirjailija. Olemme myös ylpeitä kirjailija Sirpa
Kähkösestä, jolle Kuopio ja sen erilaisten ihmisten menneisyys on läheinen asia."
Ylen
Venäjän-kirjeenvaihtajan Heikki Heiskasen raportti päivittää
Karjalan ja Komin kielten ja sukukansojen tilanteen Putinin vallan ja Ukrainan
sodan varjossa.
Viime viikolla painoon menneen Venäjän metsästäjien takakannen lopullinen versio päivittyi näin:
"Juna kiitää jälleen kohti itää
ja kaikki odottavat uuden ajan alkua.
Mikä odottaa kolmea suomalaista, jotka lähtevät Venäjälle metsästämään
hirviä ja yritystä?
Venäjän Kominmaalla hirven tarhaaminen onnistui jo Neuvostoliiton
aikaan. Tarhaustaidoille olisi käyttöä nyt, kun hullun lehmän tauti uhkaa
hirvieläimiä.
Presidentti Vova Suuri jätti jälkeensä sekavan ja salaperäisen
maan, jossa hirviyrityksen perustajat joutuvat taistelemaan luonnon lisäksi
poliittisen epävakauden ja korruption kanssa.
Venäjän metsästäjät on Jouni Tossavaisen jännittävä ja ajankohtainen romaani siitä, mitä tapahtuu, kun kulttuurit ja arvot törmäävät. Se on myös
kiehtova kuvaus Venäjän nykytilasta ja sen vaikutuksista Suomeen. Se on kirja, joka
haastaa lukijan pohtimaan, mikä on todellista ja mikä ei."
Kirjailija ja toimittaja Elisabeth
Gilbert ei julkaise toistaiseksi Venäjälle sijoittuvaa romaaniaan The Snow
Forest, jonka piti ilmestyä helmikuussa 2024. Siperialaisesta talvesta
kertova erakkofiktio ei ilmesty, koska Gilbertin instapäivityksen mukaan hänen ukrainalaiset
lukijansa eivät halua, että Venäjään liittyviä teoksia julkaistaan Putinin
sodan aikana.
Romaani Venäjän metsästäjät
lähti painoon eilen, joten pitäisikö painokoneet pysäyttää Virossa. Yhtä hyvin
Puškinin synttärit olisi pitänyt jättää juhlimatta viime viikolla Valkeisenlammen
rannan patsaalla Kuopiossa. Patsaan kaatamista esitettiin Suomi24-keskustelussa
Krimin valtauksen jälkeen ja keskustelu jatkui Putinin sodan alettua
Ukrainassa.
Ihme ja kumma, ja kiitos savolaisten,
ettei rintakuvaa ole tiputettu jalustaltaan, ei edes töhritty.
Ja jos Gilbertin linjalla
jatketaan, pitäisikö myös Venäjään liittyvien tietokirjojen julkaisemista
lykätä toistaiseksi. Eikö nyt, tai viimeistään nyt, ole tarvetta ymmärrykselle
siitä, miksi Putin venäläisten – ilmeisesti jopa enemmistön – mielestä saa
tappaa naapureitaan?
En tiedä, vastaako Venäjän
metsästäjät tuohonkaan kysymykseen. Tai, oliko se Gilbertinkään tarkoitus,
kun Siperian-matka ja taustatutkimus jäivät tekemättä koronan takia.
Venäjän metsästäjiin sain ensimmäisiä viitteitä Amerikan-matkan
jälkeen 1995. Jenkkikokemukset taustoittivat esikokoisromaania Koirastähti
1996, ja sen jälkeen jatkoin lännen sijasta itään päin matkustamista lähinnä M.
A. Castrénin seuran tuella.
Viisi vuotta sitten kukaan ei
ollut kiinnostunut Venäjä-romaanista. Kustantajat eivät edes vastanneet
sähköposteihin. Niinpä tässä välissä ilmestyi toisia teoksia, ja jollain uskolla
ja ystävien tuella sain pidettyä ideaa metsästysromaanista hengissä.
Entä, mitä vastaisin, jos nyt
joku ystävällinen tai vihainen ukrainalainen laittaisi viestiä, että kannatan
Putinia – eli olen ukrainalaisia vastaan – koska kirjoitin Venäjällä pääasiassa
tapahtuvaa fiktiota 28 vuotta. Kaunokirjoituksen puolella plussaa saattaisi
saada siitä, että romaani tapahtuu Putinin jälkeisessä ajassa.
Mutta kun en kerää pisteitä,
päädyn puolustamaan tekijää aivan kuten toimitukset, jotka eivät saa luovuttaa juttujensa
julkaisupäätöstä ulkopuoliselle. Jos lukijat alkavat päättää siitä, mitä
kirjoitan ja saan ehkä julkaistua, häntä heiluttaa koiraa. Eli minkä lajin
koira Gilbert on?