Liiketoimintasuunnitelma: Hyvien Kirjoittajien Seura

 

”Sibelius-Akatemian 15 opintoviikon sisältötuotantoalan yrittäjyyskoulutus alkoi 1.1.2001 ja päättyi 15.6.2001. Koulutuksen jälkeen en perustanut yritystä, mutta päätin lopettaa työt Savon Sanomissa.” (”Liiketoimintasuunnitelman” tausta. Johdatus Jouni Tossavaisen runouteen, Pro gradu Jyväskylän yliopisto 2004, 10)

Toimitussihteerinä Savon Sanomissa kehitin ja toimitin Kirjaverkko-portaalia vuosina 1998–2000. Yrittäjäkoulutuksessa tuotin Kirjaverkkoon pohjautuvan liiketoimintasuunnitelman Hyvien Kirjoittajien Seurasta.

Keskisuomalainen Oyj:n omistamassa Savon Mediassa Kirjaverkon kehittämistä jatkettiin yhtä vähän kuin muutakin digitaalisen tuotannon jalostamista 2000-luvun alkuvuosina.

Hyvien Kirjoittajien Seurakin jäi vain vapaalle kirjailijalle tuloja tuottamattomaksi suunnitelmaksi, joka ei kiinnostanut kirjoittajia, kustantajia eikä bisnesenkeleitä.    

Kirjaverkko HKS
HYVIEN KIRJOITTAJIEN SEURA

 

”Kirjaverkossa liityt Hyvien Kirjoittajien Seuraan, HKS, jossa julkaiset ja saat suoraa palautetta hyvin kirjoittavilta ammattikirjailijoilta.

Hyvien Kirjoittajien Seurassa, HKS, olet yhteydesssä muiden kirjoittajien ja kirjailijoiden lisäksi suoraan kirjankustantamoihin, joista moni esikoiskirjailijaksi haluava saa nykyisin odottaa palautetta jopa vuoden.

HKS-arvostelupalvelun lisäksi Savon Median Kirjaverkko julkaisee hyvien kirjoittajien parhaita tekstejä ja maksaa niistä julkaisupalkkion.

Nettikirjoittamisen lisääntyessä tarvitaan entistä enemmän ammattimaista palautetta. Sitä löytyy Hyvien Kirjoittajien Seurasta.

  

Kirjaverkon tuottajan kautta saavat jo nyt palautetta ne HKS:n ystävät, jotka ovat lähettäneet Atena-, Minerva- ja  Like-kustantamoihin käsikirjoituksia. Vuosittain esimerkiksi Likeltä jää julkaisematta noin noin tuhat käsikirjoitusta.

Muut kustantajat lähtevät Kirjaverkkoon mukaan, jos käsikirjoituspinojen paineita saadaan purettua ja uudet kirjoittajat löytyvät ajoissa ja jaksavat jatkaa käsikirjoitustensa työstämistä kirjaksi asti yhteistyössä Hyvien Kirjoittajien Seuran kanssa.

Yhtenä mahdollisuutena kirjoittajille tarjotaan book on demand -palvelua niin että tekstit viimeistellään yhteistyössä valmiiksi teoksiksi ja toimitetaan kuten Nihil Interitin ePoetry-sarjassa. Kirjaverkon yhteistyö Hyvien Kirjoittajien, painojen, kustantamojen, nettijulkaisijoiden ja kustannustoimittajien kanssa lähestyy näin kirja-agentin työtä, jota Suomessa ei vielä tehdä.

Kirjaverkon lisäarvopalveluihin kuuluvat myös tekstiviestirunot, joiden kirjoittamisesta kilpailtiin ensimmäisen kerran Suomessa 1.6.2001. Kilpailun sponsoreina olivat Kuopion Puhelinyhdistys, Vestäjät ja Savon Sanomat.

Hyvien Kirjoittajien Seuran lisäksi Kirjaverkossa voi liittyä esimerkiksi kirjailija Pauli Kallion yhteistyössä kuopiolaisen Mindcomin kanssa kehittelemään vuorovaikutteisen verkkotarinan tuottamiseen. Yhteistyötä tehdään myös Oriveden Opiston Teletopeliuksen ja Elämäntarina-hankkeen kanssa. 

Mahdollisia ammattilaisia, jotka itse tunnen ja jotka lähtevät mukaan, jos heille maksetaan tehdystä työstä oikea palkka, ovat esimerkiksi Kari Hotakainen, Sari Mikkonen (ny. Airaksinen), Mari Mörö, Kauko Röyhkä, A. W. Yrjänä... Markkinoinnissa nämä "tähdet" nostetaan esiin. Tätä HKS:stä luotavaa julkista mielikuvaa palvelevat myös printtimainokset, ammattilaisten nettiesittelyt ja linkitykset blogeihin.

 Netin Kirjaverkossa on julkinen ja yksityinen osa. HKS:n julkinen osa tarvitaan, jotta julkaisija saa nettisivuilleen kävijöitä ja Kirjaverkko alustan. Ammattilaisilta ostetut tekstit, joko palautteet tai valmiit novellit, runot ja muut tekstit julkistetaan vähitellen verkkoon. Tällä varmistetaan aina uutta luettavaa HKS:n julkisen puolen kävijöille.

Yleisellä ja yksityisellä puolella niin ammatti- kuin harrastajakirjoittajat itse päättävät, minkä tekstin ja miten he haluavat sen arvioitavaksi. Samalla tavalla yksilöllisesti jokaisen tekstin kohdalla erikseen päätetään sen julkaisemisesta, kuluista ja palkkioista. Ammattikirjoittajien kanssa tästä tehdään kirjalliset sopimukset ja harrastajien kanssa nettisopimukset esimerkiksi kirjailija Leevi Lehdon vetämän ePoetryn mallin mukaisesti.

Kirjaverkko takaa myös vapaan keskustelun ja julkisen vastineoikeuden käyttämisen keskustelua-sivustossa, jota hoidetaan sanomalehden yleisönosaston periaatteiden pohjalta.

 Yksityisellä puolella kalleinta on tilata Kirjaverkossa julkaisematon ateljeekritiikki tietyltä kirjoittajalta. Jos ateljeekritiikki julkaistaan, tästä ammattikirjailija saa vielä suuremman palkkion, mutta kirjoittajan kustannukset pienenevät, koska hän saa palkkion julkisella puolella julkaistusta tekstistä.

Esimerkiksi jos tilaa pelkän kritiikin, se maksaa vaikka 100 euroa. Jos teksti julkaistaan Kirjaverkossa, kritiikki maksaa vain 50 euroa eli kirjoittaja saa 50 euron palkkion. Jos sekä teksti että kritiikki julkaistaan, kirjoittaja maksaa nolla euroa.

Kirjaverkon tuottajan kannalta ansaintalogiikka perustuu siihen olettamukseen, että suurin osa kirjoittajista haluaa pelkän palautteen omasta käsikirjoituksestaan ja nämä tuottaja kirjoittaa itse. Jos ammattilaisille tulee liikaa luettavaa, arvioiden hintaa nostetaan.

Kysymyksiä:

- Miten Savon Mediat hyötyy hankkeesta?

(Vastaus: Savon Media hyötyisi siitä, että "kirjallisuusportaalissa" olisi klikkaajia, joille esim. mainostaa lehtiä ja kirjoja. SM tarjoaisi myös ainutlaatuisen palvelun lukijoilleen. Tällaista mahdollisuutta, joka lähestyy kirja-agentin toimintaa ei tarjota tällä hetkellä missään muualla.)

- Entä jyväskyläläiset Atena ja Minerva ja löytyykö yhteisiä etuja Savon Median kanssa?

(Vastaus: Väli-Suomen yhdistettävä voimia myös kulttuuriklusterin puolella)

- Pahimmat kilpailijat?

(Vastaus: Toiset arvostelupalvelut, joiden kautta ei ole kuitenkaan mahdollista julkaista tekstiään eikä valita palautteensa antajaa.)

- Onko tuottaja kirjailija Jouni Tossavainen, Tmi Tossavainen vai Kirjaverkko oy?

- Ulkoinen ilme: nettisivun rakenne, printtimainokset, maksukaavakkeet, paperit, logot, kirjekuoret, kirjamessuille HKS-juliste?

- Sopimukset Kirjaverkon tekijänoikeuksien jäämisestä tuottajalle ja siitä, että maksuliikenne sotuinen ja alv-veroineen kiertää julkaisijan palkkakonttorin kautta?

Sis.com-sanastoa 2001 

Tekoäly ja pilvipalvelut eivät kuuluneet sanastoon 2000-luvun alussa, kun Sibelius-Akatemia koulutti savolaisia sisältötuottajiksi Kuopiossa. Esimerkiksi vuonna 2021 Cybersecurity Venturesin mukaan maailmanlaajuisesti 50 % kaikesta tiedosta tallennettiin pilveen. Vuonna 2015 vain 25 % kaikesta tiedosta oli tallennettuna pilveen.

Maailmanlaajuisten digitaalisen sisällön luomismarkkinoiden kooksi arvioitiin 32,28 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2024, ja sen arvioidaan kasvavan CAGR:llä 13,9 % vuodesta 2025 vuoteen 2030.

Sisältötuotanto (Content Creation Industry): "Sisältötuotannolla tarkoitetaan sekä perinteisille jakelukanaville että sähköisille viestimille laaditun dokumentti-, kulttuuri-, opetus-, palvelu-, viihde- tai markkinointiviestinnällisen ohjelmasisällön tuottamista sekä siihen liittyvää liiketoimintaa." (Suomen kauppa- ja teollisuusministeriön sisältötuotantoprojekti 2001)

 

Infocom-klusteri, sisältötuotanto on osa Infocom-klusteria, johon kuuluvat myös informaatioteknologia ja viestintäinfrastruktuuri.

 

Tekijä, luonnollinen henkilö, joka on luonut teoksen.

Teos, kirjallinen tai taiteellinen, omaperäinen ja itsenäinen, myös teoksen osan osalta suojattu.

Tekijänoikeus ei suojaa ideaa, menetelmää, juonta, tietoa, teoriaa, periaatetta, käsitettä, logiikkaa, algoritmia, rakennetta, konseptia, hahmoa, jos se ei ole teos.

- Onks Viljoo näkyny? ei ole teos.

Vapaata aineistoa ovat ei riittävän omaperäiset teokset, teokset joiden tekijän kuolemasta yli 70 vuotta, lait ja asetukset, viranomaisten päätökset ja lausumat.

 

Idea, ratkaisu, joka näyttäisi poistavan ongelman.

Keksintö, idea, jonka keksinnöllisyys tai suojattavuus on selvitetty.

Innovaatio, keksintö, joka on toteutettu kaupallisella asteella.

 

Kulttuuri, elämäntavan henkiset, aineelliset ja sosiaaliset käytännöt.

Kulttuuriteollisuus, laajimman määritelmän mukaan "kaikki tuotanto, jossa merkitystenvaihto on ensisijaista". Taiteilijan luovan työn merkityssisältöjen tuotteistaminen teokseksi: esittäminen, kopiointi, jakelu ja vastaanotto.

Kulttuuriteollisuuden arvonlisäketju: idean keksiminen, jatkojalostus, tuotteistaminen, markkinointi ja jakelu loppukäyttäjille.

Arts management, taiteen tuotteistaminen niin että taiteen laatu säilyy talouden pysyessä tasapainossa.

Taide, Volmar Kilpisen sepittämä uudissana vuodelta 1842, ja sen kantasana taitaa on itämerensuomalainen johdos samasta kannasta, joka esiintyy sanassa taju. So. tajutaito.

Taiteilija, taitotajuntaja, taide sanan johdos tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla

Mesenaatti, taiteilijaa taloudellisesti avustava varakas henkilö.

Sponsori, rahoittaja, lat. sponsor, takaaja, takuumies.

 

Media, julkiset tiedotusvälineet.

Uusmedia, digitaalisen median yläkäsite.

Multimedia, monimediallinen kerrontapa, aiemmin hypermedia (akat. "ylimedia").

Off-line media, välitystapana "romppu", cd-rom, DVD.

On-line media, välitystapana internetti tai mobiili.

Mobiili, langattomat sähköiset palvelut.

I-mode, kännykkä + mobileinternet + sähköposti.

Interaktiivisuus, käyttäjän ja koneen vuorovaikutus.

Internet, www:tä hyödyntävä verkko, johon kaikilla on pääsy toisin kuin intranetissä.

Data, sähköinen informaatio.

Digitaalisuus, kaikki data voidaan muuttaa sähköiseen muotoon.

Digimaailma: internet, mobiilipalvelut, digi-radio, digi-tv.

eBusiness, elektroninen kaupankäynti on tietoverkkojen kautta käytävää liiketoimintaa.

Portaali, verkkopalvelun esittelysivu.

 

Gothic Modern – pimeydestä valoon -valokuvaruno

 

”Akseli Gallen-Kallelan Kalman kukkaa pidetään suomalaisen taidegrafiikan esikoisteoksena. Puupiirros on syntynyt surutyönä vuonna 1895, taiteilijan nelivuotiaan Marjatta-tyttären kuoleman jälkeen. Juuri tämän voimakkaan elämäkerrallisen kontekstinsa vuoksi teosta on totuttu tulkitsemaan hyvin yksioikoisesti kiintymyksen, surun ja kaipuun ilmauksena sekä Gallen-Kallelaa henkilökohtaisesti lohduttaneena runollisena kertomuksena siitä, kuinka ’kuolema katkaisee kukan’. Huomiota ei ole kiinnitetty niihin tapoihin, joilla teos tuottaa tällaisia merkityksiä.” 

(Kalle Pihlajamaa: ”Akseli Gallen-Kallelan Kalman kukka”, Sananjalka 1/1996)

Kuvat: Honkalahti Kuopio 2.12.204 ja Ateneum Helsinki 27.11.20214.

Finlandia-voittajan "tarina hukkuu lohduttomaan synkkyyteen"

Jatkuvasti liian vähälle huomiolle on jäänyt maakuntalehtien merkitys kritiikin diversiteetin kannalta. Useimmiten on arvosteltu sitä, miten lehtiyhtiöiden monistekritiikit ovat yksipuolistaneet tarjontaa 2000-luvun alusta lähtien.

Hyvä esimerkki on Finlandia-voittajan yksimielinen ylistäminen. Arvostelua on herättänyt lähinnä saman kirjailijan tuplapalkitseminen ja palkitun juhlapuheen kustantajakriittisyys. Itse teoksesta en ole lukenut kuin yhden arvostelun, jossa voittajaromaania pidetään ”epämiellyttävänä lukukokemuksena”. 

”Kirja-​arvio Savon Sanomat 5.9.2024 | Pajtim Statovcin uusi romaani esittelee joukon murtuneita ja murrettuja ihmisiä painostavassa ilmapiirissä 

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä. Otava 2024, 279 s.

Pajtim Statovcin Finlandia-palkittu Bolla (2019) on raskas romaani eikä siihen halua enää tarttua sen kerran luettuaan. Lehmä synnyttää yöllä -romaanista voi sanoa samat sanat. Sen synkkyys ja toivottomuus on vielä edellistäkin teosta lohduttomampaa.

Statovci on suomalainen, mutta syntyjään Kosovon albaani. Hän muutti Suomeen kaksivuotiaana tuolloin Jugoslaviaan kuuluneesta Kosovosta.

Romaanissa Suomessa kasvanut kosovolaislähtöinen poika viettää Kosovossa kesän ja outoja, hirveitä asioita tapahtuu. Aikuisena hän matkustaa sodan yhä leimaamaan synnyinmaahansa, eivätkä asiat ole paremmiksi muuttuneet.

Uhriksi poika ei suostu, mutta mieleen jääneet jäljet ovat raskaat ja kipeät kantaa. Menneisyys vainoaa.

Mukana on insestiä, sodan synkkää varjoa, lähisuhdeväkivaltaa, rasismia ja itsekkäitä, murtuneita ja murrettuja ihmisiä. Sekä Kosovo että vuosituhannen taitteen Suomi näyttäytyvät takapajuisina ja ankeina paikkoina.

Tarinassa on autofiktion tuntua, mutta se ei välttämättä kerro elämäkerrallisuudesta. Statovci suomii kirjassa pilkallisesti ja melko osuvasti autofiktion kirjoittajia.

Statovcin saamat kirjallisuuspalkinnot eivät yllätä, sillä hän kirjoittaa hyvin, rohkeasti ja itseään säästelemättä. Painostavan ilmapiirin ja nihilistisen kyynisyyden marinoima Lehmä synnyttää yöllä on silti epämiellyttävä lukukokemus.

Bollan rosoisessa rakkaustarinassa oli sentään jonkinlaista lämpöä.

Nyt kaikki lämpö on karisteltu pois ihmisiä hajottavan vihan ja pelon tieltä. Siltä osin Statovcin maailma muistuttaa Miki Liukkosen (1989–2023) viimeiseksi jääneen Vierastila-romaanin (2023) kovaa, armotonta ja kylmää maailmaa.

Bollan rosoisessa rakkaustarinassa oli sentään jonkinlaista lämpöä.

Yhteiskunnan rakenteissa ja kulttuurisissa käytännöissä sitkeästi istuva rasismi nousee yhdeksi keskeisistä viesteistä, ja sen kirjoittaminen auki on tärkeää. Tunnustan romaanin ansiot, mutta jos olisin tarttunut kirjaan muuten vain enkä kritiikkiä kirjoittaakseni, olisi se melko varmasti jäänyt kesken. Päällekäyvä synkeys ylikuormittaa enemmän kuin herättää ajattelemaan.

Erityisen harmillista on, että historia ja geopolitiikka, jotka kirjan synkän kontekstin ovat tuottaneet, eivät saa kirjassa kunnolla huomiota edes rivien välissä. Se kaikki jää tuskailun ja käsienvääntelyn varjoon eikä tarina kasva sellaiseksi, että se tuntuisi tärkeältä.

Kriitikko Antti Majanderin Bollasta löytämä ”varmaotteinen herkkyyden taituruus, joka nostaa hänen taiteensa myös ajattomaan ja paikattomaan ulottuvuuteen” ei piirry esiin uudesta romaanista.”

Rivo slangi lipui runouteen jo vuonna 1992

                                               Hakamono, Like 1992, 40. Kansi ja ulkoasu: Jyrki Siukonen.

Autoiluun pesiytyi niin monta ivallista nimeä, että asiantuntija on ihmeissään – ”Loukkaavia ja seksistisiä” 

Autot
Toksinen sävy huokuu autoslangista, kun autoja sorsitaan ”nuhapumppuina” tai ”kauppakasseina”. Asiantuntija yllättyi juurtuneista nimityksistä.

Lue tiivistelmä

Laura Niemi perkasi suomalaista autoslangia ja sen sukupuolittuneisuutta.

Autoslangi on usein tunnepitoista, alatyylistä ja jopa loukkaavaa.

Miehet ovat luoneet autoslangin, joka sulkee muita sukupuolia ulkopuolelle.

Automedian ja -kaupan jargon voi vieraannuttaa potentiaalisia asiakkaita.

Jose Riikonen

Helsingin Sanomat 25.11.2024 11:00 | Päivitetty 25.11. 15:06

"Suomen kielen ja viestinnän asiantuntija Laura Niemi ei ole autoihmisiä.

Siksi hän on yllättynyt peratessaan sanastoa, jota HS kokosi hänelle. Kyse on autoslangista – siitä, millaisia nimityksiä suomalaiseen autoilukulttuuriin on juurtunut.

Autoilijat käyttävät toisistaan esimerkiksi tällaisia sanoja:

Dino, bensalenkkari, rasvanäppi, sunnuntaiautoilija, petrooliseksuaali, renkaanpotkija.

Autoista on seuraavanlaisia nimityksiä:

Sähkövatkain, kauppakassi, nuhapumppu, hiustenkuivain, ranskatar, munanjatke, riisikuppi.

”Kielentutkijat puhuvat affektiivisuudesta eli tunnepitoisuudesta. Ja nämähän ovat monet todella tunnepitoisia ja alatyylisiä, eivät ainakaan neutraaleja. Osa on jopa loukkaavia tai seksistisiä”, Niemi sanoo.

Autoiluun – lähtökohtaisesti neutraaliin paikasta toiseen liikkumiseen – on muotoutunut hyökkäävä kieli. Sillä on kauaskantoisia vaikutuksia, koska kieli luo maailmaa ja toisin päin.

Se voi olla bisneksen kannalta huono asia.

Miehet ovat keskimäärin enemmän kiinnostuneita autoista kuin naiset.

Se on stereotypia, mutta se on myös totta. Koska tilanne on tämä, myös automaailman kieli on miehistä.

Syntyy kehä, jossa kieli rakentaa todellisuutta ja toisin päin: Miehet ovat luoneet tämän tyylisen kielenkäytön, ja kun puhe on ”miehistä”, automaailma pysyy miehisenä ja sulkeutuu muilta sukupuolilta.

”Autoiluun liitetään paljon perinteisesti miehisiksi koettuja asioita, kuten nopeus, voima ja tietynlainen uhittelu. Tämä heijastuu autoslangiin, jossa on miehisen kilpailun tuntu”, Niemi sanoo.

Se on totta: slangisanat autoilijoista ovat melkein kaikki haukkumasanoja, haasteita.

”Renkaanpotkija” on nuiva tyyppi, joka arvostelee toisen autoa. ”Rasvanäpit” ja ”bensalenkkarit” ovat matalaotsaisia, likaisia autonörttejä, ja ”sunnuntaiautoilija” on niin pelokas, että tukkii liikenteen.

”Dino” on sähköautoilijoiden käyttämä termi polttomoottoriautoilijoista. Nimitys kertoo, että dinosauruksilla oli aikansa, kunnes ne kuolivat sukupuuttoon.

Polttomoottorikuskit nokittavat ja sanovat, että eivät halua ostaa ”sähkövatkainta”.

Autoista käytettävien slangitermien fiilis on samantyylinen, haukkuva.

Riisikuppi pienestä japanilaisesta autosta käytettävä sana, on rasistinen. Pienestä ja halvasta autosta käytettävä ”kauppakassi” ei ole kehu, kuten ei ”nuhapumppukaan”.

Kun kutsuu naapurin ostamaa avoautoa ”hiustenkuivaimeksi”, on tarkoitus osoittaa, kuinka epäfunktionaalisen menopelin tämä osti. Samanlaista alistamista on ilmaista, että ”ostit sitten tuollaisen munanjatkeen”.

Ja kun puhuttiin maskuliinisesta kulttuurista: ranskalaisista autoista puhutaan ”ranskattarina”, feminiinimuodossa. Sattumaako, että ranskalaisia autoja on stereotyyppisesti väitetty pehmoisiksi tai epäluotettaviksi.

Korttelirallia taas sanotaan ”pilluralliksi”. Se kuvastaa kouriintuntuvasti kyseisen toiminnan sukupuolittunutta asemaa.

Autoalan sukupuolittuneisuus näkyy autojen muotoilussa, joka on maskuliinista. Se ei ole yllätys, sillä suurin osa autojen designpäälliköistä on miehiä.

Sukupuolittuneisuus näkyy jopa autojen turvallisuudessa. Autot ovat yhdysvaltalaisen kuluttajalehti Consumer Reportsin mukaan merkittävästi turvattomampia nais- kuin mieskuskeille.

Turvavöissä oleva nainen loukkaantuu edestäpäin tulevassa kolarissa vakavasti 73 prosenttia todennäköisemmin kuin mies

Amerikkalaisen Yalen yliopiston arkkitehtuurin ja designin kuraattori Helen Evendin sanoi Wired-lehdessä, että automaailman miehisyydellä on ”valtava vaikutus”. Hänen mukaansa naiset saattavat kokea autojen designin vieraannuttaviksi.

Maskuliinisuus on bisnesmielessä ristiriitaista. Wiredin mukaan Yhdysvalloissa naiset ostavat enemmän autoja kuin miehet.

”Jos haluaisin ostaa auton, niin pitäisikö minun sosiaalistua tähän kulttuuriin ja oppia tämän kulttuurin koodit?”

Autokaupoille tai vaikka huoltamoille miehisyys ja siitä kumpuava autojargonin alatyylinen maskuliinisuus voivat olla riski, Niemi sanoo.

Hän on tehnyt urallaan kielentutkimuksen lisäksi paljon viestintäalan töitä ja tietää, miten kielen avulla voi saavuttaa – tai etäännyttää – asiakkaita.

”Jos haluaisin ostaa auton, niin pitäisikö minun sosiaalistua tähän kulttuuriin ja oppia tämän kulttuurin koodit? Se tuntuisi vaikealta. Jännittäisi mennä autokauppaan tai huoltamolle, koska pelkäisin, että tuntisin oloni tyhmäksi, jos myyjä alkaisi käyttää teknistä jargonia tai vitsailla alan slangilla"

Jos automaailman ummikko haluaa ostaa auton ja yrittää saada tietoa, silmien eteen lävähtää automedioiden jargonmylly.

Automessuilla otettiin ”kylmät tyypit”, ihailtiin massiivista ”grilliä” ja pohdittiin ”A-pilarin katvealuetta” sekä sitä, miten ”ESC auttaa ABS:n lisäksi pintakovaa SUV:ta tarraaman tiehen, kun ajetaan pitkää siivua”.

Sama jargon näkyy käytettyjen autojen kaupoilla.

Myynti-ilmoituksissa ei kerrota melkein ikinä yleiskielellä auton ominaisuuksista, mukavuuksista tai käyttötarkoituksesta. ”Lisätietoa”-boksiin on laitettu rimpsu hepreaa:

HUD, Surround View, jakohihna vaihdettu, premium-luokan sedan, adapt. vakkari, kahdet alut hyvillä renkailla.

Petrooliseksuaaleja jargon ei haittaa, päinvastoin. On mukavaa, kun viestitään ”meidän” kielellä. Se luo yhteenkuuluvuutta ja lämmintä heimohenkeä.

Samalla saatetaan menettää asiakkaita.

”Kieli, joka rakentaa autoista kiinnostuneiden yhteenkuuluvuuden tunnetta, sulkee samalla minun kaltaisiani potentiaalisia auton ostajia ulkopuolelle."

Oikaisu 25.11.2024 klo 11.30: Korjattu kuvatekstissä asiantuntija Laura Niemen kuva. Aiemmin nimi oli virheellisesti muodossa Laura Närhi. Oikaisu 25.11.2024 kello 15.05: Yalen yliopisto sijaitsee Yhdysvalloissa, ei Britanniassa. 

Kremlin auringon Avantgardelta ei voi puolustautua

 

    Helsingin Sanomat 24.11.2024.

”Seuraavaa operaatiota hierottiin Venäjällä yhtä ahkerasti kuin Amerikassa neuvottiin sellaisen demokratian tielle, jossa ei saanut olla mutkia. Komin-matkamme aikaan armeijan kokoontumisajoja harjoiteltiin Kuolan niemimaalta aina Puolan rajalle asti. Z-harjoituksessa ammuttaisiin ainakin Iskander-XXL-ohjuksia Astrahanin liepeiltä ja Kuolan suunnassa testattaisiin Avantgardea, uutta pehmeäkärkistä ohjustyyppiä. Kremlin auringon Tsaarin mukaan kellään ei ollut vastaavaa ydinkäyttöistä sukelluskondom-tyyppiä. Arktista aluetta suojelevan pyhän Trifon Petsamolaisen siunaama syväsukeltaja voittaisi entiset ja tulevat atomi-, ilma-, nano-, maa-, makro- ja meripuolustusjärjestelmät ja kykenisi puolustusmielessä toimittamaan hypermoonisia ydinlaukaisuja minne huvittaa ja mille tahansa etäisyydelle. Avantgardelta ei voi puolustautua, vaikka kansanviholliseksi tunnistettu agentti pyrkii sängyn alle, ulkomaille, lehdistötilaisuuteen tai minkä tahansa muun teatterin näyttämölle.

Neorossijan ryssimä, mutta Novoimperiumin pystyyn nostama kondom lensi sekä korkealla että syvältä kyntäen ennalta arvaamatonta reittiä. Se tunki pohjaan asti myös sisätiloissa, ja ainakin tuon arvaamattomuuden tiedettiin pitävän paikkansa.”

(Venäjän metsästäjät. Eräurheilua Kominmaalla 2023, 130)

Nailonsukkamurhaajaan törmättiin sattumalta Kirjakantissa

 

Museon on oltava pimeänä viideltä. Varttia vaille ahdan valokuvarunouden työpajan tarvikkeet autoon talvirenkaiden kaveriksi. Sitten hissiin, kuudenteen kerrokseen ja työhuoneeseen. Kirjakantin vieraista jaksan käydä tervehtimässä Jyrki Heikkistä ravintola Kummisedässä yhden pullo-oluen verran. 

Samalla reissulla kirjailija Suonna Kononen yllättää pyytämällä omistuskirjoitukseen Juoksijan testamenttiin (1985). Joensuusta asti Kononen oli varannut kokoelman laukkuunsa huomattuaan, että signeerattuna hänen hyllystään ei löydy kirjojani.

Seuraavana päivänä on levättävä, mutta sunnuntaina Taidemuseolla julkistamme vuoden 2025 pohjois-savolaisen kirjailijakiertueen. Kirjailija Antti Heikkisen kanssa mietimme, että Kuopiota 1960-luvun alkuvuosina piinanneesta nailonsukkamurhaajasta saisi ehkä kirjan, jopa näytelmän. Tiedä tuosta, mutta maanantaina laadin säkeitä ”Nailonsukkamurhaajaan”, joka voisi kuulua Museorunoihin. Kuva vain puuttuu.

Valokuvarunouden työpaja Kirjakantissa

 Kuka on kirjoittanut runon?

Kuka on lukenut runon? Entä lainannut kirjastosta runoja tai ostanut runokirjan?

Tehtävä (etäännyttäminen): Mene kirjastoon, lue runokirjoja, joista lainaat runon tai runoja, joihin liittyen voisit ottaa valokuvan.

Kuka on ottanut valokuvan?

Onko jokin kuvasi sellainen, johon voisi liittyä runo?

Onko valmiina jonkun toisen kuva, johon liittäisit runon?

Kumpi oli ensin kuva vai runo?

 

Oletko tehnyt valokuvarunon

eli yhdistänyt runon valokuvaan?

Toimisiko runo yksin ilman valokuvaa

ja valokuva ilman runoa?

Jos runolla ja valokuvalla on oma tarinansa,

mitä yhteisteos kertoo?

Valokuvarunouden työpaja Kuopion museossa 15.–16.11.2024 klo 12.00–17.00.

Kuvan ja sanan, valokuvan ja runon yhteispelillä syntyy valokuvaruno. Valokuvarunouden työpajassa rakennetaan kuvien ja runojen pohjalta näyttelyä ja uutta mustavalkeaa kokoelmaa Museorunot, jonka lopputulokseen jokainen pajaan osallistuja voi vaikuttaa.

Näyttelyn, Valokuvarunouden manifestin (2016) ja runokokoelman mahdollisuuksien esittelyn lisäksi työpajassa vieraileva voi tuoda oman runonsa ja valokuvan, josta yhteistyössä työstetään ja tulostetaan uusi teos, valokuvaruno.

Kirjailijan työpajassa saa olla mukana hetken tai kaksi päivää.