Ukrainan sota riisuu pioneerityön naamiot

 

Kevään Venäjä-kirjoista ensimmäisenä varauksena sain luvun alle ex-poliitikko ja kansliapäällikkö Hannele Pokan Pioneerityötä (Siltala 2022). Suomen ympäristöyhteistyötä kerrataan virkamiehen perusteellisuudella ja kirjoittajan kuvat lisääntyvät kuvaliitteen loppua kohti.

Yhdessä yössä tältäkin lippostelulta riisuttiin naamiot Ukrainan sodan alettua 24.2.2022. Sota veti kuin korona maton alta nykyaikaan tekstinsä sijoittaneilta kirjoittajilta. Kirjailija Pauliina Vanhatalon sanoin on vain huonoja vaihtoehtoja:

"Joko tekstin maailman jättää ennalleen ja hyväksyy, että sen epätodellisuus paistaa läpi, tai sitten tuon maailman pistää nopeasti uusiksi ja toivoo, että etualalla pysyvät silti ne asiat, joista teoksen oli tarkoitus kertoa. Tilanteen käsittelyä vaikeuttaa se, että tapahtumista on kulunut liian vähän aikaa ja maailma ehtii muuttua vielä monta kertaa ennen kuin julkaisun hetki koittaa. Mitä maailmasta voi vielä sanoa varmuudella, ei mitään." (Tuntematon maailma, S&S 2021, 53.)

Kaksi muuta kevään kirjastovarausta ovat Pekka Lehtosen tietokirja Venäjä – myyttien ja utopioiden maa (Warelia 2022) ja Sami Tissarin romaani Krysa (Atena 2022).

Runokirjojen lisäksi en monesti tunnusta kerääväni kovin systemaattisesti mitään muuta maallista. Kirjaston lainauskuitit olen kuitenkin säilyttänyt. Venäjään liittyvää kirjallisuutta olen tietysti lukenut kymmeniä vuosia tietämättä, että joskus saattaa syntyä romaani Venäjän metsästäjät.

Edelleen kirja on kesken, mutta kustantaja on luvannut sen julkaista. Ehkä sekin päätös muuttuu, kun sota laajenee ja syksyn runokokoelma Näköala sulkeutuu useammin kuin avaa markkinoita? Lupasin kirjoittaa tämän teoksen viisivuotisella apurahalla 2017–2021, mutta hakemuksen sivusta tullut romaani Taistelevat metsot (2020) syntyi ensin.

Runotkin piti julkaista vain netissä. Niin lupasini apuraha-anomuksessa ja kokoelman Se mikä jäi sanomatta (Palladium 2016) takakannessa. Ja hyvin kelmi valehteli jälleen, koska kustannussopimuksen mukaan Näköala julkaistaan paperille painettuna syyskuuhun mennessä.

Kirjastosta 2017–2022 lainaamani Venäjä-romaaniin liittyvät kirjat listasin tänne. Ehkä listaan vielä senkin pahvilaatikollisen materiaalia, jota on kertynyt ensimmäisestä ugrikirjailijoiden tapaamisesta 1994 lähtien. Listätietoa tästä Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liitosta löytyy blogista AFUL. 

Mutta harvassa lienevät ne, joita kiinnostavat vielä romaanin ilmestyttyä Venäjän metsästäjiä varten tallettamani nettijutut ja pdf:t . Entä muistiinpanot ja valokuvat?