"Kenenkään ei tiedetty tutkivan Säisää"

 

Eino Säisän kalenterimerkintä SKS:n arkistosta: "Soitin illalla Helsinkiin Jukka Sipilälle. Oli taas humalassa. Mies vain juo ja pilaa minun elämäntyöni."

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto muistelee kirjailija Eino Säisää (1935–1988) fbookin postauksessaan, jota jaoin puolilta öin. Aamulla ensimmäinen kommentti oli tullut entiseltä Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitajalta Kai Ekholmilta, joka vastasi Oriveden opiston kirjastosta siihen aikaan, kun opiskelin kulttuurisihteeriksi:

”Muistan Säisän Kuhmon kirjoittajakurssilta 1973. Säyseä oli mies. Kaikilla trilogiatauti.” Ja tauti vain paheni, vastasin, Kukkivan roudan maat -sarjaan kertyi 2 x 3 osaa.

Sitten kommentoi Lapinlahdelta lähtenyt säveltäjä Pasi Lyytikäinen: ”Eino Säisän tuotanto on vaikuttanut ymmärrykseni elämästä ja kotiseudusta ehkä enemmän kuin mikään muu. Suuri kirjailija!”

SKS:n postauksessa on ennen näkemätön Matti Nokelaisen ottama kuva kirjailijasta. Viesti päättyy toteamukseen: ”Eino Säisän arkisto sijaitsee SKS:n arkiston kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmassa. Säisän tuotantoa on saatavilla SKS:n kirjastosta.”

Säisän aineistot loppuvat kuitenkin jo vuoteen 1980, jos Säisän leski tai tytär ei ole luovuttanut uutta tutkittavaa vuoden 2018 jälkeen. Siihen aikaan kirjoitin romaanin Kuoharit I-III:

”Kirjailijan luovuttamat aineistot loppuvat vuoteen 1980 eikä SKS:ssä tiedetty, kenen hallusta löytyvät loput. Epäiltiin, että ovat saattaneet palaakin. Oli nimittäin kerrottu, että jonkinlainen saunapalo olisi ollut. Kenenkään ei tiedetty tutkivan Säisää, viimeisiä kiinnostuneita oli ollut Einon papereita vastaan ottanut Kaarina Lampenius, joka oli jäänyt eläkkeelle 2001.

Kirjoittajanimeä Sala käyttänyt Lampenius tapasi Säisän Helsingissä kirjailijan saatua jonkin tunnustuksen ‒ ilmeisesti Suomen arvostelijoitten liiton Kritiikin kannukset, Lampenius muistelee sähköpostiviestissään. Tunnustuksen täytyy kuitenkin olla vuonna 1984 myönnetty Aleksis Kiven rahaston palkinto, Kritiikin kannukset Säisä sai jo vuonna 1965. Joka tapauksessa palkinnonjaon jälkeen kirjailija oli tullut yllättäen arkistoon ja pyysi käsikirjoituksiaan takaisin. Saatuaan juuri valmistuneen arkistoluettelon ja käytyään varastossa katsomassa luettelon mukaisia aineistoja Säisä oli ihastellut näkemäänsä ja sanonut, että nythän hänellä on aineistonsa paremmin käytettävissään kuin kotona.

Lampenius oli luvannut, että kirjailijalle lähetetään pyydettäessä kopiot kaikista hänen tarvitsemistaan papereista. Pian tämän jälkeen oli tullut tieto Säisän surullisesta poismenosta. Lampenius itse lähti paremmille arkistomaille keväällä 2017.”

PS 

Hyvä, että otin talteen nuo Ekholmin ja Lyytikäisen kommentit. Fbook poisti jälleen postaukseni, koska "julkaisusi on roskapostia koskevien yleisönormiemme vastainen". Fuckbook tarjoaa kuitenkin "yleensä mahdollisuuden pyytää tarkistusta ja jatkotoimenpiteisiin, jos päätöksemme on vaärä". 

Tarkistusta pyysin ilmeisesti oikeaa napukkaa painamalla. Katsotaan nyt, milloin fbookin tiedoissanikin näkyvä blogini on Metan mielestä jotain muuta kuin roskapostia. Ehkä se on sitäkin, mutta siitä tai fbookista huolimatta, lukijat näyttävät löytäneen tänne. 

Kommentteja vain uupuu; nehän loppuivat Kuvassa ja sanassakin muutama vuosi sitten, kun keskustelut siirtyivät näppärämmille alustoille. Ja nyt ollaan jo niin nopeita keskustelijoita, että tarinoista ei jää minkäänlaisia jälkiä.