Holotna

Laitetaan verkot jään alle. Ei tule kuhaa siikaa. Vien isälle kaksi lahnaa ja särjen.

Pienempiä nuo oli, mitä lupasi, sanoo isä, kun Saaren Lassi tuo sille valmiiksi siivottuja ahvenia. Lassilla pallolaajennus ja kielletty menemästä järvelle.

Karkasi salaa pilkille.

Vien Lassin ahvenia palkaksi laturin korjaajalle. Hihna vaihtuu, näpit jäätyy, startti ei lämpene. Kolme miestä seisoo pihalla ja katsoo, kohta tulee neljäs neuvomaan. Venäläinen ymmärtää holotnan, hätä ei ole tämän näköinen. Venäläisen piti aloittaa mökkien rakentaminen kosken rantaan. Pankki otti pantiksi kaksi, kunta kolmannen.

Hinataan auto huoltoon Ladalla. Jarrut savuaa. Korjaaja on talvilomalla, mänkee Hiltusen korjaamolle, sanotaan. Vedetään yksintein kaupunkiin autoliikkeen pihaan. Velipojan syntymäpäivät on Jätkänkämpällä, josta myöhästytään. Silti käydään savusaunassa, jossa takapuoli on rakoilla ennen kuin vettä kiukaalla.

 Talvimyrsky kolhii kotteroa liikkeen pihassa niin että uusi laturi ei maksa mitään. Palautan autoa isälle, kun naapuri hakee postia. Tyyne kulkee kaksinkerroin yhtä hyvin kuin sataprosenttisesti työkyvytön Matti, meidän pappa.

Isä kertoo Allista, joka hakee pojalleen viinaa. Maksaa tilille, bensarahatkin. Peli ei lopu, vaikka korvauksista leikattiin ja pojan eukko valittaa miehensä pahapäisyydestä. Ajelee humalassa ja väittää, että tiet on kunnossa, mutta kusipaikkoja on harvassa.

  

"Näin toimii kirjailijan muisti"

 "Voikukka – kaikki sinun vihreytesi, Ukraina.

Löwenzahn, so grün ist die Ukraine.

Mutta siitä puuttuu kaikki, kun hänen äitinsä vaalea heleys ei ole enää läsnä.

Meine blonde Mutter kam nicht Heim.

Paul Celan katsoo ovea: ”Kuka nosti sinut saranoiltaan, tammiovi?”

Eichene Tür, wer hob dich aus den Angeln?

Meine sanfte Mutter kann nicht kommen.

Näin toimii kirjailijan muisti. Se ei kykene nostamaan ovea saranoilleen meidän yhteisessä eurooppalaisessa talossamme, mutta sillä on silmät, se näkee, pystyy tekemään vertailuja siitä mitä on ollut ja mitä on; sitä ei hämätä.

Tämä ei ole koneen vaan elämyksen muistia. Se kykenee ottamaan oppia kokemuksista ja rakentamaan niistä uusia elementtejä vanhojen saumaan. Jumalat varjelkoot meitä kiroukselta jonka nimeen vannovat tänään ne järjen, todellisuuden ja muistin kolmiyhteyteen uskovat hyvät ihmiset, jotka pyrkivät rakentamaan kokemuksesta oppia ottavan muistikoneen ja haluavat luovuttaa sen käsiin jumalien roolin: elävän luonnon säilyttämisen ja pelastamisen.

Mikäli he onnistuvat rakentamaan tällaisen muistihirviön, se todella ottaa oppia kokemuksesta ja alkaa ensimmäisenä eliminoida – ihmistä!"

(Paavo Rintala: ”Kirjallisuus ja muisti”, Lahden kansainvälinen kirjailijakokous 1991)