Miten kuvata määrittelemätöntä

"Jouni Tossavaisen kirja Kuvan ja sanan työpajassa. Essee valokuvarunoudesta & Museorunot sisältää esseen ja valokuvarunoteoksen. Valokuvarunoteos käsittelee samoja kysymyksiä kuin esseekin. Se ei siis ainoastaan tee sitä, mistä essee puhuu, vaan puhuu samasta asiasta toisella äänellä. Kaksi tekstiä elävät tiukasti sidoksissa toisiinsa.

Tossavainen selvittää, miten teksti ja kuva toimivat yhdessä omilla tavoillaan ja kuinka taiteilija voi hyödyntää ja vahvistaa niitä. Hän muotoilee kysymyksensä: 'Kun terävään kuvaan on rajattu tarkasti ratkaiseva hetki ja runossa parhaat sanat on ladottu parhaaseen järjestykseen, miten nämä kaksi toisistaan eroavaa mediaa, runo ja valokuva, jotka yhtäläisyyksistä huolimatta eivät ole aivan niin läpinäkyviä kuin aluksi näyttää, saavat merkityksiä toistensa kautta?' (s. 5)

Tossavaisen ajattelua on inspiroinut Roland Barthes, jota hän osuvasti siteeraakin. Barthes löysi ”huomattavaa luovaa iloa” tekstin ja kuvan suhteen työstämisestä (s. 96; Barthes 1981, 309; Weselius 2026, 69). Kun Barthes selvitti, miten teksti ja kuva toimivat erikseen, Tossavainen jatkaa siitä yhdistäessään tekstin ja kuvan..."

(Helsinkiläisen kirjailijan ja valokuvataiteen yliopistonlehtorin Hanna Weseliuksen arvotelu "Miten kuvata määrittelemätöntä" Kiiltomadossa 22.5.2026.)

Komilaista salakirjoitusta

 

Komilaisia anbur-aakkosia kirjailija Vladimir Timinin (1937-2015) hautakivessä Syktyvkarin läheisellä hautausmaalla 2017.

Komin kielen päivää vietetään Komissa toukokuun kolmantena pyhänä. Sunnuntaina 17.5. muistetaan komilaisten valistajaa ja Permin piispaa Stepan Permiläistä (Stefan Permskij n. 1340–1396), joka loi omintakeiset, 24 (26) grafeemia käsittävät muinaispermiläiset anbur-aakkoset 1370-luvulla.

Muutamia näillä aakkosilla kirjoitettuja tekstejä on säilynyt. Pisin on 144 sanan teksti (I Moos. 18:1–8), joka löytyy Syrjääniläinen Pyhä Kolminaisuus (Troitsa) -ikonin alalaidasta. Muinaispermiläisiä aakkosia tiedetään olleen käytössä lähinnä salakirjoituksena vielä 1600-luvulla. Nykyään komia kirjoitetaan kyrillisin aakkosin, joihin on lisätty latinalaiset i ja ö. 

Lisätietoja M. A. Castrénin seurasta (Pohjoinen makasiinikatu), jossa kuultiin Snellmanin ja suomalaisuuden päivänä 12.5. klo 17.00 FT Maria Fedinan katsaus Iźvan (ižva) murteeseen ja kulttuuri- ja kieliprojekteihin. Kts. myös romaani Venäjän metsästäjät. Eräurheilua Kominmaalla (2022), jossa piispa Permiläinen kohtaa komilaiset vastustajansa.

”Laiskuus saa ihmisen tekemään paljon työtä”

 

Kuva: Kuvan ja sanan työpajassa (Aviador 2026).

Yhdessä ystävälleen John Haywardille säännöllisesti lähettämässään itsearvioinneista T. S. Eliot kirjoitti:

”Mitä tulee muihin aktiviteetteihin, niin osaksi runouden uuden ruoan tarve – ajattelun ja tunteiden jatkuva muuttuminen; osaksi tarve kääntää tietoisuuteni pois runoudesta, jotta se voi toimia pinnan alla eikä koskaan pakottaa sitä – osaksi peritty yhteiskunnallinen omatunto ja halu osoittaa (itselleni), että minulla on merkitystä sellaisissa toiminnoissa, joita perheeni on harjoittanut vuosisatojen ajan; ja osaksi tietenkin turhamaisuuden ja laiskuuden normaali pohja (juuri laiskuus saa ihmisen tekemään paljon työtä).

Virginia Woolfille lähetetty teeskentelyvalitus (mock-lament) kirjailijan työn mahdottomuudesta: ”What profession is more trying than that of author? After you finish a piece of work it only seems good to you for a few weeks; or if it seems good at all you are convinced that it is the last you will be able to write; and if it seems bad you wonder whether everything you have done isn’t poor stuff really; and it is one kind of agony while you are writing, and another kind when you aren’t.

”Mikä ammatti on vaativampi kuin kirjailijan ammatti? Kun olet saanut teoksen valmiiksi, se tuntuu hyvältä vain muutaman viikon ajan; tai jos se ylipäätään näyttää hyvältä, olet vakuuttunut siitä, että se on viimeinen kerta, kun pystyt kirjoittamaan; ja jos se näyttää huonolta, mietit, onko kaikki tekemäsi todella huonoa; ja se on yhdenlaista tuskaa kirjoittaessasi ja toisenlaista silloin, kun et kirjoita.”

Lokakuussa 1942 teatterinjohtaja E. Martin Brownelle:

”Kaiken tämän keskellä on vaikea työpöydän ääreen istuessa luottaa siihen, että aamu toisensa jälkeen sanojen ja rytmien näprääminen on perusteltua toimintaa – varsinkin kun ei ole koskaan varmuutta siitä, etteikö koko hommaa tarvitsisi hylätä. Ja toisaalta ulkoinen tai julkinen toiminta on enemmänkin huumetta kuin tämä usein niin turhalta tuntuva yksinäinen uurastaminen.”

Arvostelija Stefan Collinin kommentti edelliseen: ”Huumeiden välinen valinta, kuten maskien välinen valinta, saattaa vihjata johonkin, jonka kohtaaminen tai näyttäminen olisi liian tuskallista.”

Marraskuussa 1936 John Haywardille kohtaamisen tuskaan liittyvä Eliotin tunnustus (ei siis sihteerille ja naisystävä Emily Halelle, jolle Eliot lähetti 1131 kirjettä):

”Ainakaan minulla ei ole perhettä, ei uraa eikä mitään erityistä, mitä odottaa tässä maailmassa. Epäilen kaiken kirjoittamani pysyvää arvoa; en ole koskaan maannut naisen kanssa, josta olisin pitänyt, jota olisin rakastanut tai johon olisin edes tuntenut voimakasta fyysistä vetoa; en enää edes kadu tätä kokemuksen puutetta; en enää tunne edes voimakasta halua jälkeläisiin…” 

(Stefan Collin: London Review of Books 19.3.2026, T.S.Eliotin kirjeet: osa X, 1942-44, Faber 2025)