Brittitaiteilija Robin Tomensin konkreettinen runo muistuttaa Paavo Haavikon Synnyinmaan (1955) säkeistä:
”miten voimme kestää vaikenematta kun käy toteen että runous ei ole mitään”.
yhä selkeämmin
yhteiskunnan tyhjä tila
tai pikemminkin
antimateriaa
sillä se on kulutuskelvotonta:
kulutusesineen
on oltava yhtä
arvokas
jokaiselle kuluttajalle
yksin ja massana.
Runous
ei ole mitään,
kun sitä
ei lainata,
se voidaan
vain unohtaa, paiskata
toimiinsa.
Runouden
historia
on vain eräs
tapa juosta
pakoon
historiaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, vastaan mahdollisimman pian.