Viime yönä, äänettä,
aavemaailma valtasi maan,
puut kuin unelmien riekaleet
kuuran korallia koristelet.
Näkyviä halkeamia
ja haava ja haavaa
kevätkellon hämähäkinseitit.
Koko elämän lanka puoliksi
jäässä.
Oi, olen
kivi peukalot,
lasijalat.
Teos naulaa minut talveen.
Voin kuvitella
Kivun, haikarakato
lentää hitaasti narisevin siivin.
Ja minä tuijotan kuten yksi noista
kylmistä pyhistä
graniittikuninkaista
tähän tarhakuvaan kaiverrettuna.
Alice Oswald: "Kuuraa karsimassa"
The Thing in the Gab-Stone Stile, 1996
Suom. JT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, vastaan mahdollisimman pian.