Arasti minä etsin sanoja:
olen nuori mies
ja haastan taisteluun
elinikäisen vihollisen
kaukana etelässä,
kaukana etelässä…
Viholliseni on suuri,
mahtava mies,
kaukana etelässä,
kaukana etelässä…
Kohtaloni?
En elä kauan,
en varmaan.
Sinä olet noita, kokenut,
sielujen varas, murhamies,
ja minä vain vasta alkaja,
haparoivat pikku šamaani.
Tapa siis minut
ja varasta sieluni!
…
Huhu kulkee:
juorut pilkkaavat
suurta šamaania!
Onko totta:
kun piileskelit
vaimosi selän takana,
hän viskasi
ämpärillisen vettä
kasvoillesi?
Pomppasit pystyyn,
voimasi oli kadonnut,
sinulle naurettiin,
kaukana etelässä,
kaukana etelässä…
Olet kuin lapsi,
joka vinkuu ja vikisee
päivät pitkät:
kaikille tyrkytät
tyttäriäsi vaimoksi.
Häivy! Tiehesi!
Pane piiloon
typerä naamasi!
Vaimosikin kärsii
sinun häpeäsi takia!
Kaukana etelässä,
kaukana etelässä…
Raivoni yltyy
kun laulussani
pilkkaan sinua.
Sinä vehkeilijä,
noita ja murhamies,
väijyit ja surmasit sukuni,
kaukana etelässä,
kaukana etelässä…
Iskekäämme siis yhteen,
nuoruus ja vanhuus:
toisen on kuoltava!
Laulu tietää tuhoa:
toisen on kuoltava
haavoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, vastaan mahdollisimman pian.