Ei tiedetä, miksi Suomen kalliotaiteessa karhua on kuvattu vain kolmessa
kohteessa, kun taas hirveä esittäviä kuvia löytyy lukematon määrä.
Arkeologisesta aineistosta löytyy vielä vähemmän todisteita karhun palvonnasta,
vaikka karhutotemismi näkyy vahvasti suomalaisessa kansanrunoperinteessä.
Piispa Isaacus Rothovius tuomitsi karhurituaalit jo 1600-luvulla, mutta karhunpeijaiset jatkuivat Itä- ja Pohjois-Suomen kansanperinteessä aina 1900-luvulle saakka.
Juvan runoilijapastori Abraham Poppiukselta (1793–1866) on välittynyt karhunkarkotusloitsun kopio, joka sisältää runsaasti savolaisuuksia varhaisemmalta ajalta kuin ensimmäinen kirjaanpano vuonna 1782.
Metzän kullainen kuningas,
metzän ehtanen isändä,
mehtoiseni halliparta,
käy mun kjerten kallioni,
kaarten karjan laituimilla,
sivutze sikoveräjän.
Lähde tuonne kunga käsken:
Pohjan pjendereen perään,
Lapin maahan laukeaseen –
siell on kedot juostaxesi,
sannat helkytelläxesi,
siell on luutoinda lihaa,
siell on päätöntä kalaa.
Siell on hirvet kytkettynä,
jalopeurat jatkettuna.
Karhun päivänä lausuin UkkoHiiden laavulla Tervossa ”Uroskarhun karkotussanat”, jotka on kirjaanpantu Suomen kansan vanhat runojen XV osaan (SKS 1997, 159–160). Metsännenän (1990) karhurunojen lisäksi manasin metsänpeittoon uudella runolla kolmea uroskarhua, joiden nimeä ei kannata mainita, jos ei halua herättää algoritmiä.
Mitä emme sano ääneen
kun yritämme miellyttää
ystävääsi, joka puree
ruokkivaa kättä?
Kuka tulee vastaan tilaamatta
ja ketä ei saa mainita
lykkyään menettämättä?
Otsohan asuu Amerikassa,
seisoo pörssissä ja Miška
ei sano sotaa sodaksi
vaan erikoisoperaatioksi.
Meidän kaveri Otso
ja Venäjän toveri Miška
kapitalismi ja diktatuuri
kummanko kupista juot
öljyä ja votkaa vai molempia?
Tai ehkä nautimme tölkin
Valko-Venäjän tehtaalta?
Ei valita eikä valiteta
hymyillään hampaat sahanterällä.
Ei sanota mitään, keinutellaan vaan
velkojemme nousu- ja laskuvesillä.
Meidän usko ja toivo eläkkeitä myöten
Amerikan tsaarin pörssiunelmia
tekoälyn pilvikeskuksissa.
Harvemmin keinottelemme
yhtä hyvällä tuurilla kuin Nalle
Suomen kartanossaan kiiltävässä
karvassa. Tosin vain kahtena
päivänä vanhassa kotimaassa
rusketuksen kulumisen riskillä
herrajahdin seurustelu-upseerina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, vastaan mahdollisimman pian.