”Olen vakuuttunut ettei proosan kirjoittamisen tarvitse poiketa runoudesta; kummassakin tapauksessa etsitään välttämätöntä, ainutlaatuista, monikerroksista, tiivistä, ikimuistoista ilmaisua.”
(Italo Calvino Kuusi muistiota seuraavalle
vuosikymmenelle 1998, suom. Elina Suolahti, 56)
”Niin myös tässä ehdotuksessa kokoelman kansikuvaksi, jossa synnyinseutuni puiden savut ovat piirtäneet savusaunan ikkunaan tervaista, abstraktia karttaa vuonna 1982.
Lapsuuteni
Saarestenmäkeen ja autioituneen tilan savutorppaan Pekkalaan palataan Museorunojen
kolmannessa osastossa. Jos Museorunojen etukansi on museoon kuuluvaa
torppariajan historiaa, niin takakannen kameralla savupirtin poika tähtää tulevaisuuteen.
Tai kuvan saa tulkita niin ja kysyä museon työpajalaisilta:
’Mitä ovat ne merkit, jotka
tekevät kuvasta valokuvan ja sitten valokuvarunon?’”
(Kuvan ja sanan
työpajassa, 2025, 2)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, vastaan mahdollisimman pian.