keskiviikko 27. elokuuta 2025

Savusaunan henget palaa

 


Olen vakuuttunut ettei proosan kirjoittamisen tarvitse poiketa runoudesta; kummassakin tapauksessa etsitään välttämätöntä, ainutlaatuista, monikerroksista, tiivistä, ikimuistoista ilmaisua.”
 (Italo Calvino Kuusi muistiota seuraavalle vuosikymmenelle 1998, suom. Elina Suolahti, 56)

Niin myös tässä ehdotuksessa kokoelman kansikuvaksi, jossa synnyinseutuni puiden savut ovat piirtäneet savusaunan ikkunaan tervaista, abstraktia karttaa vuonna 1982. 

Lapsuuteni Saarestenmäkeen ja autioituneen tilan savutorppaan Pekkalaan palataan Museorunojen kolmannessa osastossa. Jos Museorunojen etukansi on museoon kuuluvaa torppariajan historiaa, niin takakannen kameralla savupirtin poika tähtää tulevaisuuteen. Tai kuvan saa tulkita niin ja kysyä museon työpajalaisilta:

’Mitä ovat ne merkit, jotka tekevät kuvasta valokuvan ja sitten valokuvarunon?’”

(Kuvan ja sanan työpajassa, 2025, 2)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, vastaan mahdollisimman pian.