”Laiskuus saa ihmisen tekemään paljon työtä”

 

Kuva: Kuvan ja sanan työpajassa (Aviador 2026).

Yhdessä ystävälleen John Haywardille säännöllisesti lähettämässään itsearvioinneista T. S. Eliot kirjoitti:

”Mitä tulee muihin aktiviteetteihin, niin osaksi runouden uuden ruoan tarve – ajattelun ja tunteiden jatkuva muuttuminen; osaksi tarve kääntää tietoisuuteni pois runoudesta, jotta se voi toimia pinnan alla eikä koskaan pakottaa sitä – osaksi peritty yhteiskunnallinen omatunto ja halu osoittaa (itselleni), että minulla on merkitystä sellaisissa toiminnoissa, joita perheeni on harjoittanut vuosisatojen ajan; ja osaksi tietenkin turhamaisuuden ja laiskuuden normaali pohja (juuri laiskuus saa ihmisen tekemään paljon työtä).

Virginia Woolfille lähetetty teeskentelyvalitus (mock-lament) kirjailijan työn mahdottomuudesta: ”What profession is more trying than that of author? After you finish a piece of work it only seems good to you for a few weeks; or if it seems good at all you are convinced that it is the last you will be able to write; and if it seems bad you wonder whether everything you have done isn’t poor stuff really; and it is one kind of agony while you are writing, and another kind when you aren’t.

”Mikä ammatti on vaativampi kuin kirjailijan ammatti? Kun olet saanut teoksen valmiiksi, se tuntuu hyvältä vain muutaman viikon ajan; tai jos se ylipäätään näyttää hyvältä, olet vakuuttunut siitä, että se on viimeinen kerta, kun pystyt kirjoittamaan; ja jos se näyttää huonolta, mietit, onko kaikki tekemäsi todella huonoa; ja se on yhdenlaista tuskaa kirjoittaessasi ja toisenlaista silloin, kun et kirjoita.”

Lokakuussa 1942 teatterinjohtaja E. Martin Brownelle:

”Kaiken tämän keskellä on vaikea työpöydän ääreen istuessa luottaa siihen, että aamu toisensa jälkeen sanojen ja rytmien näprääminen on perusteltua toimintaa – varsinkin kun ei ole koskaan varmuutta siitä, etteikö koko hommaa tarvitsisi hylätä. Ja toisaalta ulkoinen tai julkinen toiminta on enemmänkin huumetta kuin tämä usein niin turhalta tuntuva yksinäinen uurastaminen.”

Arvostelija Stefan Collinin kommentti edelliseen: ”Huumeiden välinen valinta, kuten maskien välinen valinta, saattaa vihjata johonkin, jonka kohtaaminen tai näyttäminen olisi liian tuskallista.”

Marraskuussa 1936 John Haywardille kohtaamisen tuskaan liittyvä Eliotin tunnustus (ei siis sihteerille ja naisystävä Emily Halelle, jolle Eliot lähetti 1131 kirjettä):

”Ainakaan minulla ei ole perhettä, ei uraa eikä mitään erityistä, mitä odottaa tässä maailmassa. Epäilen kaiken kirjoittamani pysyvää arvoa; en ole koskaan maannut naisen kanssa, josta olisin pitänyt, jota olisin rakastanut tai johon olisin edes tuntenut voimakasta fyysistä vetoa; en enää edes kadu tätä kokemuksen puutetta; en enää tunne edes voimakasta halua jälkeläisiin…” 

(Stefan Collin: London Review of Books 19.3.2026, T.S.Eliotin kirjeet: osa X, 1942-44, Faber 2025)