Kun Eeva-Liisa Mannerin ”yksikään lamppu ei ollut kunnossa”

”Muuten näin minä Mannerin pari kertaa Ojakadulla, kun menin varta vasten siihen pieneen vohvelibaariin juomaan kahvia. Ja sieltähän Manner tuli nurkan takaa, oli kesä, tavattoman kuuma, hänelä oli mustat lasit silmillä ja hän oli tavattoman janoisen ja väsyneen näköinen. Menin sitten puoli vuotta myöhemmin ja taas hän tuli nurkan takaa, kuluneessa farkkupuvussa, musta vanha kassi kädessä. Näistä kerroista ja varsinkin kesällisestä näkemisestä minulle tuli erityisen läheiseksi Mannerin runo Tori.

Liisa [Enwald] kertoi, että kun he kävivät Mannerin luona, se istui kynttilän valossa, koska yksikään lamppu ei ollut kunnossa. Eeva Niiranen kävi hakemassa työkalupakin autostaan ja laittoi lamput kuntoon ja kysyi vielä, onko mitään muuta korjaamista. Manner ei ollut vastannut siihen mitään.”

Lyhyt lainaus löytyy kirjailija Sinikka Tirkkosen (1954 –2021) viiden liuskan koneella kirjoitetusta kirjeestä (”Leppävirta 25.11.95”), jolla hän halusi kiittää Arboretan (1995) lähettämisestä Leppävirran Kurjalan kylään: ”Nyt olen varmaan ansainnut yhden Arboretan.”

”P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheiden paljoutta. Tänä aamuna pää toimii jotenkuten, mutta motoriikka erittäin vaivalloisesti.”