Pentti Lyly
Otto Manninen. Säkeiden
runoilija
ntamo 2022, 303 s.
”Ja yhä uusia pilviä oli
parhaillaan tulossa.”
Näin päättyy lehtori
Pentti Lylyn kesken jäänyt Otto Mannisen (1872–1950) elämäkerta, jonka
kirjallisuudentutkijat Hanna Karhu ja Tellervo Krogerus toimittivat kirjaksi.
Lylyn työ vaatii jatkoa
samalla tavalla kuin Pekka Tarkan Nuori Aaro (2022), Aaro Hellaakosken
elämäkerran ensi osa.
Yhtä hyvin kuin jää
miettimään, mitä pilviä Mannisen elämään ilmaantui vuoden 1909 jälkeen, odotan
Tarkalta toista osaa, jossa kerrotaan, miksi Aaro vaikeni runoilijana 13 vuotta
rajoja rikkoneen Jääpeilin (1928) jälkeen.
Manninen vaikeni vielä
kaksi vuotta pitempään Säkeiden toisen osan ilmestyttyä.
Hyvin toimitettuna Lylyn
lyhyt elämäkerta muistuttaa klassikon syntymän 150-vuotisjuhlista, jotka
livahtivat yhtä arkisesti kuin nuori mies elätti itsensä kirjailijana. Joulunakin
piti suomentaa, kun esikoispoika otti vastuuta Kangasniemen synnyinkodistaan.
Kollega Eino Leinolla
(1878–1926) oli vara juhlia, kun Manninen teki hänen työnsä. Hidas hautoja Otto
taipui, sadan ja yhden laulun Eino taittui. ”Naikkosten Napoleon” muistetaan, ”Mannis-suhdanne
meni ohi”, kuten Matti Kuusi totesi 1980-luvulla.
Viitenä kesänä nuoret miehet runoilivat Kangasniemellä, vaikka samaan aikaan taistelivat neiti Anni Swanista (1875–1958). Leino ei piilotellut tunteitaan, Manninen valloitti morsianta rakkausrunoilla, joiden piilomerkityksiä Lyly etsii kirjeistä. Hyvin haudotut runot julkaistiin esikoiskokoelmassa Säkeitä (1905), jonka jälkeen Otto ja Anni menivät naimisiin.
Alkoi toisten pilvien
aika...
(Savon Sanomat 9.10.2023, 21)
Joutsenvalkoinen morsian Anni Swan Kangasniemellä 1906. Otto Mannisen otos teoksesta "Otto Manninen. Säkeiden runoilija".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, vastaan mahdollisimman pian.