"Jouni Tossavaisen kirja Kuvan ja sanan työpajassa. Essee valokuvarunoudesta & Museorunot sisältää esseen ja valokuvarunoteoksen. Valokuvarunoteos käsittelee samoja kysymyksiä kuin esseekin. Se ei siis ainoastaan tee sitä, mistä essee puhuu, vaan puhuu samasta asiasta toisella äänellä. Kaksi tekstiä elävät tiukasti sidoksissa toisiinsa.
Tossavainen selvittää,
miten teksti ja kuva toimivat yhdessä omilla tavoillaan ja kuinka taiteilija
voi hyödyntää ja vahvistaa niitä. Hän muotoilee kysymyksensä: 'Kun terävään
kuvaan on rajattu tarkasti ratkaiseva hetki ja runossa parhaat sanat on ladottu
parhaaseen järjestykseen, miten nämä kaksi toisistaan eroavaa mediaa, runo ja
valokuva, jotka yhtäläisyyksistä huolimatta eivät ole aivan niin läpinäkyviä
kuin aluksi näyttää, saavat merkityksiä toistensa kautta?' (s. 5)
Tossavaisen ajattelua
on inspiroinut Roland Barthes, jota hän osuvasti siteeraakin.
Barthes löysi ”huomattavaa luovaa iloa” tekstin ja kuvan suhteen työstämisestä
(s. 96; Barthes 1981, 309; Weselius 2026, 69). Kun Barthes selvitti, miten
teksti ja kuva toimivat erikseen, Tossavainen jatkaa siitä yhdistäessään
tekstin ja kuvan..."
(Helsinkiläisen
kirjailijan ja valokuvataiteen yliopistonlehtorin Hanna Weseliuksen arvotelu "Miten kuvata määrittelemätöntä" Kiiltomadossa 22.5.2026.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, vastaan mahdollisimman pian.