”Muutamia
päiviä sitten oli kansliasihteeri Heikki Viitala ilmoittanut luopuvansa
ehdokkuudesta III kaupunginjohtajan virkaan. ’Harkittuani antamaani suostumusta
sosiaalisen apulaiskaupunginjohtajan vaalia varten olen tullut siihen
tulokseen, että pystyn parhaiten edistämään Suomen ja Neuvostoliiton välistä yhteistyötä
Kuopion läänissä nykyiseltä virkapaikaltani, jonka vuoksi kunnioittaen peruutan
antamani suostumuksen’.” Savon Sanomat Kuopiosta. (Tauno Bergholm Suomesta
saksittua 1955 –75 Otava 1976, 152.)
Savossa päin sanotaan,
että Kuopion viimeiset puutalot pysyvät kasassa kanslianeuvos Heikki
Viitalan (1943–2019) laatoittamalla tiellä. Laattojen lisäksi mikään vähäisempi
saati merkittävämpi kulttuuriin liittyvä toimi ei edennyt Viitalan valtakaudella
ilman kansliasihteerin (SKDL) myönteistä suhtautumista.
Niin viimeisen päälle
sihteeri hallitsi sekä kansliabyrokratian että Suomen ja Neuvostoliiton välisen
yhteistyön.
Yhteistyön hedelmiä on
Pihkovan kaupungille lahjoittama Puškinin patsas. Yhtä hyvin Valkeisenlammen
rannalla saattaisi seisoa Lenin, jota neuvostoliittolaiset tarjosivat hyvän
YYA-hengen vodkaakin vahvemmaksi tukipilariksi. Vastalahjaksi kuopiolaiset esittivät
Kekkosta, mutta virkaoletettujen pidoissa päädyttiin Sibeliukseen.
Savon Sanomien
kulttuuritoimittajana sain tutustua kansliasihteerin työskentelytapoihin sekä
vastineiden että tupakansavun muodoissa. Kyseiset vaikutteet ilmenevät jossain
määrin lyhytproosateokseen Sivullisia (2011) yhdessä sivullisessa, joka
alkaa virkkeellä
”Virkamies Nikotin, virassa oleva, kärsi eräässä olemattomassa
virastossa”.
Ainakin kerran Viitala
myönsi rahoitusta myös Puškinin syntymäpäivien juhliin, jotka aloitettiin
patsaalla vuonna 1994. Vuoden tauon jälkeen Puppelin synttärit jatkuvat jälleen
lauantaina 4. kesäkuuta 2022. Edellisistä synttäreistä vastasi oululainen Reijo
Valta, tänä kesänä kuopiolainen runoilija Jyrki Heikkinen. Lisätietoa blogista Puškin : https://aleksandrpushkin.blogspot.com/
|
Ylivetokansi: Juhani Harri. |
Ylivetokansi: Juhani Harri.
Esikoinen haisee kuin
Pariisin viemärit
Suomesta saksitun
lisäksi tapasin toisen ennen näkemättömän teoksen kirjaston poistohyllyllä. En
tiennyt, että Pekka Parkkisen (1940–1992) esikoisteos oli romaani Kuu
hehkuu vielä (Weilin + Göös 1965). Suomen Akatemian jäsenen, kirjailija Mika
Waltarin ennen teoksen julkaisua antamassa lausunnossa, joka löytyy pehmeäkantisen
etuliepeestä, todetaan Parkkisen teoksen parhaaksi ominaisuudeksi nuorekkaan
kiihkeä intensiivisyys.
”Sen sanat tuntuvat toisinaan
polttavan hitsausliekin tavoin tai haisevan kuin Pariisin viemärit.”
Näinkin Waltaria käytettiin,
ja/tai hän halusi auttaa nuorempia Pariisin-kävijöitä, siinä vaiheessa kun kirjoittajan piti kiivetä joka
päivä kirjoituskoneelle, mutta paperille ei saanut lyödyksi
kirjaintakaan.
Otavan
kirjallisuustiedossa (1990) runoilija Parkkisen esikoista esitellään ”beatsukupolven
elämäntuntojen kuvaajana” ja ”myöhemmät teokset ovat pakinoivaa proosaa”.
Lievetekstin ”rajun omaperäinen romaani” tarkoittaa käytännössä 13 osaan
jaettua pötköä, jossa ei ole isoja kirjaimia, pilkkuja eikä pisteitä.
Näillä
raukoilla rajoilla en voi käsittää, miksi tutkija Markku Eskelinen on
sivuttanut tämänkin teoksen perusteellisemman esittelyn Suomenkielisen
proosakirjallisuuden historiassaan (2016). Saati, että olisi vaadittu uusintapainosta
samalla tavalla kuin kirjailija Hans Selon laajasta tuotannosta!
Proosarunokokoelman Maisema
on mielialan musiikkia (1989) jälkeen Parkkinen kuoli häkämyrkytyksen Vartiosaaren
huvilamökin yläkerrassa. Runoilija Ilpo Tiihonen ehti remontoida samaa kauniisti
ränsistynyttä mökkiä, jota kirjailijaliitto myöhemmin vuokraisi jäsenilleen.
Sain nauttia liiton edusta muutamana kesänä, mutta lapsille en uskaltanut
kertoa, minkä makuuhuoneen uunin pellin Pekka veti kiinni liian aikaisin.
Sivullisia (2011) 273–-274
Virkamies
Nikotin, virassa oleva, kärsi eräässä virastossa. Tavallaan Nikotin oli
hyvinkin älykäs mies, sillä nimittämällä virastonsa Savustamoksi, hän sai
tupakoida kuin kotonaan. Muualla hän ei käynytkään, paitsi kirkossa. Siellä häntä
nähtiin säännöllisesti. Kärsimys sekin. Nikotin eli tavallaan ja luettuaan
viisi tai kuusi kirjaa hän piti tummaa pukua liivien kera työläisen merkkinä. Mitä
sitten tästä työmiehestä? Eikö näitä syntisiä ollut Venäjän maa ja SAK
pullollaan? Mitä erikoista siinä on, että virkamies tarkkailee toria
Savustamonsa ikkunasta kuin toveri Kuusisen patsas Petroskoissa? Syynä oli
kummallinen tapahtuma Hakaniemen torilla, jonne Etelärannan porvari erehtyi kerran
tullakseen ryöstetyksi. Kuitenkin yhtenä yönä väitettiin torille ilmestyneen
niin jykeviä elukoita, että kaupungineläinlääkäri muisteli patruunoita.
Työntäen vakaat kärsänsä esiin torin alta, jossa alkuperäislaumaa ilmeisesti
oli pysynyt hengissä, patruunat puhkesivat sellaiseen röhkimiseen, että
lukutaitoiset kaikkosivat Nikotinin neuvottelemiin ystävyyskaupunkeihin. Nikotin
tunsi Hakaniemensä ja sen alapuolen, jonne autot pitäisi piilottaa häiritsemästä
hänen kiikarointiaan. Bussit haittasivat melkein yhtä paljon kuin ihmiset
Pitkänsillan väärällä puolella. Muualta muuttaneet ja turistit, jopa Siperian kovat koulut käyneet, olivat nöyrtyneet äkkiä Hakaniemen demokraatin vapaudelle. Alle vartissa he tunsivat Nikotinin
kiikaritähtäimen kuttittelevan selkäänsä toria ylittäessään. Toisaalta kumartamalla Savustamon
ikkunalle torilta sai ostaa kalan ja ristin oikein päin vetäisemällä vaikka maailmanrauhan
patsaan kanssa. Nikotinin hallitessa siis torinsa, kuten Pekka Tiilikainen kuluisan kiikarinsa,
torin alapuoli oli helppo savustaa. Siihen loppui patruunoiden röhkiminen ja sikatalous. Nyt joku voi
kysyä, onko tuosta uutiseksi, jos virkamies kaasuttaa sukupuuttoon muutenkin
kuohitut patruunat. Eipä ole, mutta historiaan jää keksintö, jonka
Nikotin teki tuhotakseen tulevien sikojen geenit. Nikotinin sanakeksinnön
ansiosta yksikään junttisika ei pääse virastoihin saati yksityisyrittäjän valtiollistettuun kravattivihreän virkaan. Sikakeksintö
käy yhdellä sanalla, ja sillä sanalla virastopyrkyri siinä missä muutkin vierasmaalaiset
kaatuvat, suihkutetaan ja tuhkataan. Keksinnön testaamiseksi tarvittiin yhtä patruunaa,
ja kun häntä ei saatu kiinni, kokeiltiin ensin savolaista, sitten intiaania ja
neekeriä. Harva osasi taivuttaa sanan mude kuten made. Keksinnöstään kertyvät
tulot lapseton Nikotin testamenttasi Kuuban työläisnaisille, jotka väsymättä
hierovat reisiään vasten hänen rakastamiaan sikareita.