Kirjastossa selatussa Kanavassa tutkija Minna Maijala tölvii harvinaisen kovin sanoin maan rakoon Silvia Hosseinin Hesariin kirjoittaman lukujutun, jonka lukemiseen riittikin silmäily yhtä hyvin kuin nettilinkkaajien hymistelyn ihmettelyyn.
Emeritustutkija Timo Vihavainen puolestaan ymmärtää suomettumista huomattavasti syvällisemmin kuin Jari Tervo kolumneissaan ja juontamassaan tv-sarjassa. Joku kolmas tutkija puolestaan ymmärtää hyvin Martti Anhavaa hänen Haavikko-elämäkertansa pohjalta kysymättä, mitä kirjasta puuttuu. Esimerkiksi Haavikko-tutkija Aarne Kinnunen, miksi?
En tiedä enkä jaksa päivitellä tämän enemmän, ennen kuin syöksyn syksyn runokirjan kimppuun.
Sanotaanko, että Kanttilan
kahvilassa korjailtuani aamupäivällä kasaamani liuskaläjän, kehittelin nimeksi Näköala
Haminavuorelta. Valokuvarunoja. Se kyllä välähti mieleen jo kehrätessäni
nivaskaan jonkinlaista punaista lankaa. Runoilija Jyrki Heikkinen
lupautui eilen ensilukijaksi tuoppipalkalla. Tänään tullessa Tuli & Savussa
Löppönen mainitsee kasviesseessään järviruokokynällä kirjoitetun ja piirretyn
Heikkisen uusimman kokoelman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, vastaan mahdollisimman pian.