Kaksi
juttua, joka eivät sovi mielikuvaani Franz Kafkasta. Ensimmäisen tapasin
Maurice Blanchot’n Kirjallisesta avaruudesta (2003). Päähenkilöidensä
tapaan äänettömäksi koppakuoriaiseksi vieraantunut, sisäänpäin kääntynyt
virkamies ei vain juossut karkuun yhteisöään, vaan Kafka halusi painautua yleisöään
vasten lukemalla tekstejään ääneen.
Jos
Kafka oli aikansa lavarunoilija, niin hän oli myös fitness-propagandan uhri.
Tanskalaissyntyinen Jorgen Peter Müller julkaisi vuonna 1904 harjoitusoppaan
My System, jossa vartin treeneillä surkimuksen luvattiin muuttuvan
teräsmieheksi. Opas käännettiin 25 kielelle, ja ”mülleröinnistä” tuli yhtä suosittua
kuin tuttipulloista kuntosaleillamme.
”Muun
muassa Franz Kafka suoritti Müllerin harjoitukset kaksi kertaa päivässä.” (A.
H. Sidwick Kävelyesseet Nastamuumio2014, suom. Asmo Koste, 7.)
Kafka
saattoi olla myös ekshibitionisti, jos hän suoritti voimisteluliikkeensä ”vähävaatteisena
ja avoimen ikkunan ääressä”, kuten Müllerin suositus kuului. Mülleröintiä
harjoitettiin Suomessakin. Liki alasti voimisteluliikkeitään esitteli muun
muassa Paavo Nurmi.
Yhtä
luonnollisena osan alastomuus kuului Hitlerin natsien ruumiskultturiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, vastaan mahdollisimman pian.