Nimimerkki
SatuK lähetti kysymyksen postaukseen ”Setämies paisuttelee tunteitaan” (16.1.2022):
”Jouni, onko ’kuva ja sana’ lopullisesti
lukemattomissa? Onneksi bongasin tämän tuolta blogit sivustolta...”
Kun
tavaran lisääntyessä uuden blogin löytyminen on entistä hankalampaa, epäilemättä
hautautuu tuo kysymys ja vastaukseni, jos niitä ei toisteta tässä, täällä ja jatkuvasti
laajenevassa nettiavaruudessa.
”Tervetuloa
lukijaksi SatuK. Ehkä lukija on kuitenkin olemassa, vaikka päivittäminen tuntuu
jäävän useimmiten ikään kuin metsään (ei vaan kaupunkimeluun) huuteluksi. Kuvan
ja sanan julkisen lukuoikeuden lopetukseen viittasin postauksessa
21.2.2022. Paperille eli kokoelmaan Näköala Haminavuorelle (2022)
siirrettynä runojen ja kuvien yhdistelmät muuttuivat niin paljon, että
erehdyksiään, virheitään ja kaiken kaikkiaan kehnoja tuotoksia en halunnut
tulevaisuuden riipaksi. Yksityisasetuksilla kuka tahansa on kuitenkin
kutsuttavissa lukijaksi; ystävähän on sellainen, joka tietää ja tuntee sekä
hyvät että ikävimmät puolesi, joten Kuvan ja sanan pöljyydet tuskin
tuovat uutisia kuvaani taikka mielikuvaani.”
Otavakin maksoi palkaa euron (1) tänään. Kuva ja sanaa löytyy blogista New Yorkin Lentävä suomalainen: https://jouni-tossavainen.blogspot.com/
VastaaPoistaKiitos vastauksesta Jouni, itse en ole fb:ssä, instassa tai twitterissä, koska ne vievät aivan liikaa aikaa ja jotenkin sellainen pelkkä peukutuskulttuuri ei oikein inpiroi minua henkilökohtaisesti, mutta blogistanissa käyn silloin tällöin makustelemassa ja lukustelemassa (toisinaan kommentoimassakin) - ja "kuva ja sana" oli yksi niistä blogeista, joita seurasin enemmän ja vähemmän säännöllisesti, pidin siitä... luin myös vanhoja tekstejä enkä pitänyt niitä pöljinä vaikkakin ymmärrän, että kirjoittajat suhtautuvat omiin teksteihinsä kaikkein kriittisimmin.
VastaaPoistaHelpostihan sitä nettiavaruus ihmisen imaisee unohduksen kuiluunsa ja loppujen lopuksi siitä tulee hauta niin kovin monelle.
Kirjan ja ruusun päivänä bittiruusu Sadulle. Viimeisen kokoelman Se mikä jäi sanomatta (2016) takakannessa lupasin lopettaa runojen julkaisemisen paperilla. Kuusi vuotta meni, kun joutui senkin päätöksen perumaan. Perusteluja laadin Näköalan selitysosastoon Johtolankoja.
VastaaPoista