Kari Aronpuro julkaisi ensimmäisiä valokuvarunoja

 

”Graafisessa puutarhassa” on Kari Aronpuron esikoiskokoelman Peltisten enkelien (1964) ensimmäisen osaston nimi. Fotografiikkaan en osannut sitä yhdistää, ennen kuin luin esikoisrunoilijan kuvan kuvatekstin valokuvateoksesta Juhani Riekkolan Tampere (Tampereen historialliset museot 2024).

”Kuusikymmentäluvun puolimaissa tapasin Tampereella monia nuoria kirjailijoita ja pääsin lähemmäksi uutta kirjallisuutta. Runoilija Kari Aronpuron aistima ja näkemä maailma avasi kuvaajankin silmiä monesti uudella tavalla. Hän työskenteli kirjastonhoitajana. Otin hänestä paljon kuvia. Hän oli nuori hiljainen mies, teki omia runojaan ja tarinoitaan ja herätti huomiota. Hän oli kiinnostunut fotografiikastani, ja minä olin innostunut tästä huomiosta. Hän asui siinä vaiheessa Kastinsillan takana yhden talon kellarissa. Kävin siellä häntä tapaamassa, vein fotografiikoitani hänelle lainaksi ja niistä hän kirjoitti sitten hahmo- ja havaintopsykologisin keinoin runoja teokseensa Terveydeksi. Aronpuro kuunteli, teki omia johtopäätöksiään ja hyviä havaintoja. Kutsuimme yhteistyötämme analyyttiseksi kalligrafiaksi. Hän olisi kirjoittanut fotografiikoistani vaikka koko kirjan, mutta minun piti esitellä teoksia myös näyttelyissä.” 

Kirjaa näkemättä runoilijoiden kuviin yhdistämiä runoja ja valokuvaajien julkaisemia runoja on vaikea luetteloida. Taneli Eskolan painetun valokuvataiteen listauksesta, joka vuosilta 1966–2003 löytyy teoksesta Kuvan kirjoja (2003), ensimmäinen kuvaajan ja runoilijan yhteisteos on Matti Saanion Lähdön jäljet (1980). Runot kirjoitti Paavo Rintala. 

Aronpuro ehti siis neljätoista vuotta aikaisemmin Riekkolan fotografiikoista kirjoittamallaan runosarjalla Analyyttistä galligrafiaa. Vilho Setälä on julkaissut 1950 runoja Umpussa, kuvakirjassa Suomen lapsille, mutta galligrafiasarja on Suomen ensimmäinen painetussa teoksessa julkaistu modernistinen valokuvan ja runon yhdistelmä, joka löytyi vasta Aronpuron Kootuista runoista (Palladium 2022). Neliosaiset Kootut kirjailija lahjoitti keväällä ripustaessani valokuvarunojen näyttelyä Tampereelle.

Aronpuron Terveydeksi (1966) puuttuu työhuoneen hyllystä, ja kun tekijä ei jättänyt monta jälkeä toisesta kokoelmastaan valikoimaan Selvää jälkeä (1988), Juhani Riekkolan Tampereen kuvateksti on uutinen. Hämeensillan kaaren alla otettu kuva on päivitetty vuonteen 1965, mutta oikea vuosi on ilmeisesti 1964. Samassa paikassa yhtä hyvin pukeutuneen esikoisrunoilijan kuva löytyy jo Peltisten enkelien takakannesta. 

Fotografiikkaa näkee harvemmin eikä juuri julkaista, mutta Riekkola on suomalaisen abstraktin fotografiikan uranuurtajia. Hän oli järjestämässä Suomen ensimmäistä fotografiikan näyttelyä Tampereelle 1965, ja Suomen valokuvataiteen museon Abstrakti! Vuosisadan ilmiö -näyttelyssä oli esillä myös Riekkolan töitä. Sitä pidetään myöhäisenä tunnustuksena Tampereelta alkunsa saaneelle Fotograafikot-ryhmän töille.